(012) Yhden tavallisen suomaisen toivematka Pyhään Maahan. Kertomus toisille suomalaisille..

2.2. 2009

Helmikuu 2, 2009. Runebergin päivän aikaan Kansallisrunoilijan päivän muistoksi tässä itsekin kirjoitan suomalaisen runon, jossa mainistsen 1967 Israelin toivematkani.

Suomalaisen runo. Toivematka. 

Oli kova pakkanen, kerrottiin

ja tähtisadekin, muisteltiin,

sinä yönä, kun synnyin Suomessa

Hämeessä, Tampereen huomassa.

Sota  oli ohi ja rauhaa nautittiin

Oli yhtä rauhaa kaikki, siitä laulettiin.
Oli kaikki niin hyvin ja oikeinpäin

koti, koulu ja kirkko ja niin edespäin.

Ei ollut vikaa, ei puutetta,

Oli maitoa, aamupuuroa.

Ja sauna niin hyvä ja lämpöinen

Se hoiteli perheessä jokaisen.

Oli kaikki niin hyvin ja oikeinpäin

Siinä vierähti vuodet kymmenet näin.

Pyhäkoulu ja kirkko ja lippukunta,

kansanhiihto, kun tuli lunta.

Tuli sanomalehdet ja Kojootit

Nastat ja  Urja ja Hesarit.

Uusi Suomi ja Demari,

Valitut Palat ja Kotiliesi.

Aamulehti nyt aivan ekana

ja sitten lehtiä muutama.

Radio, se oli tärkeä. 
Tuli siitäkin lisää järkeä.

Paul Cox, kuunnelmat maanantain

ja musiikit,  klassiset mainiten vain.

Gramofoni ja piano ja harmooni

musiikin puolta ne viljeli.

Oli kirjat koulussa sieviä.

eikä tehneet lapsista villejä.

Ja koulussa kauniisti viitattiin

ja kuunneltiin ja opittiin.

Luettiin Raamattu tietysti

kannesta kanteen kuin romaani.

Tolstoi ja Waltari , totta kai

nuorilta hyvät pisteet sai.

Metsä se kaunis ja ihana

oli kaikilla kotimaisema.

Eli perheistä miltei jokainen

oman järven rannalla asuen.

Oli elämä omaa ja Suomea;

kotimaata sen taivas ja metsämaa.

Vaan jostain se valkoinen pilvi nousi

yli meren,  yli mannerten sousi.

ja sitten oli  eessäni ikuiset maat

Nasaret, Lydda ja lampaitten haat

maissipellot ja huimat palmupuut

viikuna, oliivi, sypressit, muut.

Kaktus on aitana, purkista pois,

jättinä kasvaa kuin vapaa se ois.

Bouganville  on iso puu

Ja joulutähtikin tuuhettuu.

Syklaamit kasvaa kuin voikukka meillä

Kilpikonnia  on kuin siiliä teillä.

Sammakot, nekin on etelän suuria,

kurnuttaa piiloissa vesipuun juuria.

Raamatun lehdiltä hyppii esiin

kukkulat, vuoret piirtyen vesiin-

Hermon ja Baasan ja Gerasan maa

ne elää ja Jordan on kuohuavaa.

Libanon hyppii kuin vasikka

kuin safiirivuori ja marmoria.

Ja Karmel on mahtava ikuinen

kuin vuorien Simpson on palmikot sen.

Nasaret vuorten on kämmenellä

hellällä Luojan sydämellä.

Varjossa istun Naftalin maan. (*)

Vehreellä nurmella kirjoittamaan

aloitin - suomensi laulun sen,

uuden ja hebrean kielisen.

Ja sitten se pilvi taas kohosi.

Oli Suomen Turussa kotoni.

Tämä on nyt siis minun lauluni ( tiulini)

Tänä vuonna iloksi kansani.

2.2.2009 3:07
(* )
 Uin siitä Magdalan rannasta
aavalle tyynessä illassa ja
 kelluin ja katselin taivasta
ja  Kyyhkysvuorien  hahmoja.


Illassa istuin Naftalin maan
vahvalla  nurmella kirjoittamaan.
Magdalan vuoret loi varjojansa
kun nurmella levähti tiulilla kansa.

Kinneret yöksi  peiliksi muuttui,
tähtiä heijasti, kun muu  valo puuttui.
Palmu ja tuuhea banaani
mustaksi varjoksi muuttuvi.

Suomensin sitten sen laulun uuden,
sen hebreankielisen ihanuuden.
Ja sitten se pilvi siis  kohosi
ja aloitin paluumatkani.

Lisäys 4.12. 2015 ( Suomensin 1967  alustavati N. Shemerin Jerushalaim shel zahav)
Lisäys(*) 13.7.2020.