57. Talviruno 2009
Talventaite (On valkoista kiveä ja muuta kasukan jalokiveä)
Talvi on jälleen- vaan taittumassa.
Kinos on suur,i vaan hetkisen
maassa.
Jo maan povi hehkuu kuin jaspis ja multa
Harmaja kallio marmorin kulta.
Jokainen graniitti, kalliomaa
valkoinen kivi on, odottaa.
Tähdet on taivaalla radoillansa,
sini on kilpenä, urallansa.
Ihmisenlapsella oma on maa,
kuka nyt pyrkisi taivojen taa.
Taivaat on Jumalan, ihmisten maa.
Ihminen kukkana siin kukoistaa.
Niinkuin ruohoa ihmiskunta,
Jo maan povi hehkuu kuin jaspis ja multa
Harmaja kallio marmorin kulta.
Jokainen graniitti, kalliomaa
valkoinen kivi on, odottaa.
Tähdet on taivaalla radoillansa,
sini on kilpenä, urallansa.
Ihmisenlapsella oma on maa,
kuka nyt pyrkisi taivojen taa.
Taivaat on Jumalan, ihmisten maa.
Ihminen kukkana siin kukoistaa.
Niinkuin ruohoa ihmiskunta,
elämä maassa kuin profeetan
unta:
Rauhaa ja puita ja hiljaisuutta,
hyvää tahtoa, ahkeruutta.
Maa se on jaspista arvokas ihan,
valkoinen kivi on kallio pihan.
Pieni on kilpi, mit´ ihminen kantaa,
Suuri on kilpi, jonk´ Luojamme antaa.
Rauhaa ja puita ja hiljaisuutta,
hyvää tahtoa, ahkeruutta.
Maa se on jaspista arvokas ihan,
valkoinen kivi on kallio pihan.
Pieni on kilpi, mit´ ihminen kantaa,
Suuri on kilpi, jonk´ Luojamme antaa.
Kirjoitettu 14.2. 2009 .Päivitys 20.3. 2013
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar