Josin (Joosefin) lapset
Kun Israel oli Egyptissä tuikki
taivaan tähti (I. M. 15: 5). (II M. 2: 23-25).
joka ilta radaltansa lasten luokse lähti.
Sysiyössä sädehti ja tuikki sanaa monta,
taivasvihkoon merkkaeli monta lohdutonta.
Kun kertoi muille tähdille, niin joka ilta lisää
tuli lapset tuudittamaan, myöskin perheen isää.
Vaan kerran oli valotonta, paksu kerros yötä.
Tuskin pääsi tähti läpi ilman ylityötä.
Nyt jo valvoi Isäin huone, missä viipyi tähti.
Yksi heistä erämaahan etsimään jo lähti.
Etsi päivän löytämättä, etsi kaksi päivää.
valottomat kannoillansa, tähdestä ei häivää.
Tuli ilta kolmanneskin sysin syventyvin.
Etsijällä sydämessä ahdistus jo syvin.
Vaan sitten tuli valoraja. Pikkutähti joukko
oli siellä vastassa ja hohti joka loukko.
Niin siellä kivilouhikosssa oli valon aamu
ja taivaan tähti riemuitsi, kun taa jäi syden haamu.
Vaan oli siellä kertomista vuosisatain yöstä.
Etsijältä kysymystä taivaan paimentyöstä.
Siinä säihki kalliolla tähtijoukko hiljaa.
Paimentähti kertoeli vuosisatain viljaa.
Kertoi. Kerran pikku- Josi väriviitastansa ( I M. 37: 3; 23)
joutui suureen syvyyteen vain pimeys mukanansa.
Tähdistä vain pimein tiesi, missä Josin tie
ja seuras häntä matkallaan kuin silmäterä vie.
Yönsilmätähden viitassaan hän tuli kaukomaille,
Ei kauan Josi siellä jäänyt huomiota vaille.
Tuli Synkkä Valoton ja näki viitan tähden.
Halusi sen koruksensa.-"Nyt mä täältä lähden1"
sanoi Josi, jätti viitan- kuilun pohjaan juoksi.
Viitta palas taivahalle Valon tähden luoksi.
Taivaalle jäi tuikkimaan ne Josin viitan tähdet
Vuosisatain aikana ne oli sädelähde,
josta sitten Paimentähti Josin lapset hoiti,
odottaen, että kerran Valon Voimat voitti
ja vahvimmalla kädellä vei Josin lapset yöstä
kolmen päivän matkan päähän Valottoman työstä. ( II. M. 14: 19-20)
Aamurusko, Kastepilvi, oli oottamassa (II. M. 15: 27)
valorajan tuolla puolen, Josin kotomaassa.
joka ilta radaltansa lasten luokse lähti.
Sysiyössä sädehti ja tuikki sanaa monta,
taivasvihkoon merkkaeli monta lohdutonta.
Kun kertoi muille tähdille, niin joka ilta lisää
tuli lapset tuudittamaan, myöskin perheen isää.
Vaan kerran oli valotonta, paksu kerros yötä.
Tuskin pääsi tähti läpi ilman ylityötä.
Nyt jo valvoi Isäin huone, missä viipyi tähti.
Yksi heistä erämaahan etsimään jo lähti.
Etsi päivän löytämättä, etsi kaksi päivää.
valottomat kannoillansa, tähdestä ei häivää.
Tuli ilta kolmanneskin sysin syventyvin.
Etsijällä sydämessä ahdistus jo syvin.
Vaan sitten tuli valoraja. Pikkutähti joukko
oli siellä vastassa ja hohti joka loukko.
Niin siellä kivilouhikosssa oli valon aamu
ja taivaan tähti riemuitsi, kun taa jäi syden haamu.
Vaan oli siellä kertomista vuosisatain yöstä.
Etsijältä kysymystä taivaan paimentyöstä.
Siinä säihki kalliolla tähtijoukko hiljaa.
Paimentähti kertoeli vuosisatain viljaa.
Kertoi. Kerran pikku- Josi väriviitastansa ( I M. 37: 3; 23)
joutui suureen syvyyteen vain pimeys mukanansa.
Tähdistä vain pimein tiesi, missä Josin tie
ja seuras häntä matkallaan kuin silmäterä vie.
Yönsilmätähden viitassaan hän tuli kaukomaille,
Ei kauan Josi siellä jäänyt huomiota vaille.
Tuli Synkkä Valoton ja näki viitan tähden.
Halusi sen koruksensa.-"Nyt mä täältä lähden1"
sanoi Josi, jätti viitan- kuilun pohjaan juoksi.
Viitta palas taivahalle Valon tähden luoksi.
Taivaalle jäi tuikkimaan ne Josin viitan tähdet
Vuosisatain aikana ne oli sädelähde,
josta sitten Paimentähti Josin lapset hoiti,
odottaen, että kerran Valon Voimat voitti
ja vahvimmalla kädellä vei Josin lapset yöstä
kolmen päivän matkan päähän Valottoman työstä. ( II. M. 14: 19-20)
Aamurusko, Kastepilvi, oli oottamassa (II. M. 15: 27)
valorajan tuolla puolen, Josin kotomaassa.
23.10.2007 19:46
9.12. 2015
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar