(84) Jobin usko

  JOBIN USKO

Miksi  Jumala valitsi Abramin eikä Jobia? 

Ihmiskunnan alkuaikaan

yhtä oli totuus, taika.

Ei erotettu Jumalasta

aurinkoa, ihmislasta.

Ainettakaan silloin kansa

erota ei sielustansa.

Joka luonnonvoimakin

jumaliksi luettiin.

Jumalia kaikkialla

kumarrettiin palvomalla.

Ihmiskunnan seulontaan

Lähtee Luoja taivastaan.

Suuret tuulet puhaltavat,

kaikki kansat vaeltavat.

Niinkuin kivet hengen saisi,

puut ja pensaat vaeltaisi.

Sitten taasen paikoilleen

juurtuvat taas ennalleen.

Näin kai oli monta aikaa,

totuus oli niin kuin taikaa.

Hengen joukot, Taivaat kiiri,

tarkattuna maitten piiri.

Etsii, etsii uskon lasta,

Luoja koko maailmasta.

Löysi Luoja ystävänsä,

jolle antoi Henkeänsä,

kansan, joka tottelee,

Kun Henki käskee, etenee.

On Aabrahamin lapsista

nyt koko Kirjan sanoma.

Kerran Luoja seulomaan

myös meni yli Uutsin  maan.

On siellä myöskin ystävä,

uskon liekki merkkinä.

Lie usko yhtä vahvakin

kuin Ystävän, Aabrahamin.

Ehkä silloin punnittiin,

jos parempikin olis niin,

kuin mitä usko Abramin.

Ja siksi  Job  koeteltiinkin

Vaan lähteä jos pitäisi,

vaikk´ sotajoukot uhkaisi

tai myrskyt kaikki suurimmatkin

sinkoaisi tavaratkin,

ei mikään voima, mahti maan

saa Uutsin miestä muuttamaan.

Ja sitten niin kuin tiedetään,

vain hiekkaa nielee nälissään

Job yksin alla auringon,

vain illan varjo luonaan on.

Hän juurilleen on juuttuneena,

niin kuin puu on puutuneena,

kuivumassa paahteeseen

kivettymään paikalleen.

Myrskyt tuovat hiekkojansa,

itätuuli idän kansaa,

neuvot ovat Kaldeasta,

lohduta ei ihmislasta.

Etelästä tuuli tuima,

Teemanista mieli huima,

on kuin piiska jumalten,

ylpeyden  ja ilkeyden.

Pakanuuden sydet syvät,

muutenkin ain enentyvät,

tuovat neuvon manalasta,

ahdistavat ihmislasta.

Antaneet on neuvoansa

kaikki taikavoimastansa.
Kaldea, ja Magia,
Kirous, Herja,  Manala. 

Sitten Jobiin puhaltaa

Jumalasta Hengen maa.

Elihu  Hengen voimassa

kulkee Luojan tahdossa.

Kuka käskee pensastansa

tai puun tainta kulkemaan?

Kuka kivet herättäisi

ihmiselle saarnaamaan?

Job nousee maasta jaloillensa,

vaimon hankkii itsellensä.
Hankkii lisää kontua,
kyntää  kylvää uudestaan.
uuden talon rakentaa.

siirtyy  siihen asumaan,

saa perheen uuden,  suloisen,
lapsiakin kymmenen.

Satoa saa taas tiloistansa,

laskee lammaslaumojansa,

kameleita monia,
aivan kuusi tuhatta.

On Jobin onni rajaton.
paremmin nyt kaikki on!
tuhat härkäparia,
tuhat aasin tammoja.

Ja pöydät kattaa, tarjoaa,

ja Jumalaa vain rakastaa.

On ystäviä runsahasti,

elää pitkään ikään asti.
Job uskoo hyvään Jumalaan
siunaavaan eikä  kiroovaan.

Lie Job saanut valinnan
kirjoittaa  runon ihanan
ilmaista  ihmisajatukset
pohdinnat ja   oivallukset:
EEPOS  kansanviisautta.
ja terävää  dialogia. 

Job oli  niin kuin  Puu
Viikunapuu tai jokin puu muu
johon kansaa verrataan
Yksi  Suku  kuvataan.
Se elää, painuu unholaan.
 sukupolvea  viisi vaan.

Viite: JOBIN KIRJA

28.2.2013
11.12. 2015.