(172) Joulu on jälleen muistuttamassa

Joulu on jälleen muistuttamassa:
On UUTTA IHMISTÄ maailmassa,
Moni on  iässä SYLIVAUVAN
ja maassa, jos rauha, saa elää kauan.

Vuosi on silmänräpäyksen aikaa,
Luojan ajat on meille kuin taikaa, (II Piet. 3:13)
Eihän voi ihminen menneitä elää,
jokainen  hetken vain  tiukuna helää,

oljenkortena huojuu ja uhkuu,
omiaan keksii ja  totuuttaan puhkuu. (Ps. 103: 14-16)

Unohtaa isät ja isien uskon

Muistaa vain tämän illan ruskon.

Silmänräpäyksen Luoja, jos katsahtaa,
kuin akana Maapallo katoaa.
Selän armossaan käänsi maailmalle (II M. 33: 21-23) (Mt.13: 19)
ja säilytti Poikansa  sinetin alle.

Luoja  luo   uutta ja valmistaa
sillä ei tahdo  Maata  taas hukuttaa.
Vaan toiste ei  anna Hän Poikaansa
maailman käsissä runneltua

Uuden Hän valmistaa maailman
sen kestävän,  hyvän ja paremman.
Sinne tunkeudu ei kukaan vääryydellä,
Pelastussanoman  hävityksellä.

Aine, jos  horjuu ja katoaa,
tämä olevaisuus, joka on materiaa,
ei tule  Hengen maailman kukaan
joka ei  elä  täällä jo  Raamatun mukaan.

Ei ole  lukittu Jumalan Sana
On  Alfa ja Omega  luettavana.  (Ilm. 22:10)
 Tuhansin kielin ja jokainen Joulu
uudesti alkaa  taas pelastuskoulu! ( II Piet. 3: 1-2, 9)

UUTTA KANSAA on taas  oppimassa.
Vielä on rauhaakin maailmassa.
Kauan Jumala  maailmaa loi, ( II Piet. 3: 5)
odotti ,  sitten Poikansa toi.

Sitten Hän jälleen odotti taas,
että Hengen ymmärrys viriää maass´.
Paljon on kaloista  lampahiksi ,
ihmistä myöskin   paimeniksi
versonut sadoissa vuosissa,
vaan  moni on langennut laumasta,
ja luisunut jälleen tuonelan vesiin
kadottajiksi  ja petoksen pesiin.

Jumala ihmistä rakastaa
ja Poikansa kautta  Hän pelastaa.
Kunnia olkoon Jumalan, (Lk. 2: 14)
Luojan ja Kaikkivaltiaan. 



Kirj. 23.12. 2014

Viitteet 25.12. 2015