(063) Jootam Ben Gideon, Tuomarin poika. Vertaus Puista.

  Tuomarin poika Jootam Ben Gideon:  Vertaus Puista. 

(Mukaeltu  tuomari Gideonin pojan  Jootamin esittämästä   vertauksesta,jonka hän  puhui  Garissimin vuorella Sikemissä  Nabluksessa, Tuom. 9: 7-15)

Lähtivät liikkeelle Metsän Puut:
kuninkaan tahtoivat , huusivat suut.
Öljypuu ehdokas ykkönen.
Ne tulivat yhdessä luokse sen.
Oli siinä Kypressi vesoineen,
Manteli, Luumukin joukkoineen.
Poppeli, Paju ja Terebintti
Oliivipuuta ne pyyteli, intti.

Aivan naurusta hytkyvi Oliivipuu,
"Ehei, on minulla päämäärä muu.
Minä tarjoan öljyistä, ihanaa,
maistuvaa , ruokaista, valaisevaa.
En tehtävästäni luovu pois.
Mikä tehtävä yhtä arvokas ois?"

Puut lähtivät oliivilehdosta
kuin myrskynpuuskassa tuimana.
ja tulivat tarhaan Viikunapuun;
sen mahtavaan  varjoon ne kumartuu.
Hyvä Viikuna, lehtinen , makea,
ole meille kuningas, johtaja!

Oli Viikunan rupatus  metinen,
hyvin hiljainen, diplomaattinen.
Ja se kanteli satoa raskasta
kuin emo sen seitsemää pienoista.
"Imarrelluksi tunnen itseni,
Hyvä Puinen Kansa ja Toveri,
vaan suottehan minulle, sallikaa
nämä tehtävät omani hallita!

Kumarsi Metsä ja kiitteli ja
kääntyi ja Viinipuun havaitsi
ja katseli rypäleherkkuja,
kypsiä, runsaita, makeita.
ja huojuen kumarsi Metsän Puut
ja lausui yhtenä kaikki suut.
Olet ylistetty, sä Viinipuu.
Kruunu nyt sinulle laskeutuu.

"Oi ei, Hyvä Metsä, Sä arvoisa;
on kyllä antini makea,
vaan heikko on varteni tehtävään.
minä mieluiten omaan työhöni jään."

( Kenpä  ei ollut Puitten mukana
se sopii myös tässä huomata.
Ikiseetri , jo kuningas juuriltaan
ei lähtenyt nimittäin paikaltaan).

Nyt harhaili Puut taas etsien
aromaahan, kuivuuteen lakeuden
ja tapasi Kierivän Pensahan,
mitä  lie sukua  Orjantappuran.

Se kiiti ja kulki vinhasti,
ja myrskyssä tanssi ja lenteli.
Ja niin sitten tapasi Metsäkin sen
ja se tapasi Puitten Edustuksen.

Ja nyt kaikki kumarsi Tappuraa
sitä piikkistä, tomuista kulkijaa.
"Tule sinä ja rupea olemaan
Kuningas Metsänpuitten Maan!"

"Hoh!"-  Tappura tuulessa ilakoi,
aurinko paistoi ja vihurit soi,
eikä varjokaan ehtinyt langeta,
kun se kiiti ja pyöri  jo tomussa.

"Jos kuninkaan teette minusta,
niin ottakaa paikkanne varjossa
Jos varjoa sitten ei olekaan,
niin näännytte aurinkoon paahtavaan
ja kuihdutte, Metsä, niin kokonaan,
että Seetrikin kuivahtaa vuorellaan!"

10.1.2009 0:09
Päivitys 19.3. 2013
9.12. 2015. Viite.