43. Vaskikello on ilman kieltä (043) Vaskikello ilman kieltä
Pienen pieni enkeli
Lumivalkoinen
Siipiväli korkeintaan
kämmenleveyden.
Aikaa tuskin ollenkaan
Kuin kiiltokuva vain!
Mitä tahtoo sanoa
ja mitä tekee vain?
Iso vaskikellonen
on sen edessä.
Sitä lyö se enkeli
kuin hengenhädässä.
Kieli puuttuu kellosta.
Minne jäänyt on?
Tuskin ääntä vaskesta.
On kello levoton.
Se värisee, se tärisee.
Vaan ei voi kumista.
Ei heilukaan, ei liikukaan.
Voi hiljaa haljeta.
Mitä pikku enkeli
tahtoo kertoa?
Kirkon vaskikellohan
on aivan sanatta.
Kirjotettu 1.1. 2005 Siirrän erikseen nimellä Vaskikello ilman kieltä , 7.12. 2015.
44. Materian alkuluomisesta. (044) Materian alkuluomisesta. AINE ja AIKA. )
Oliko Luojalle helppoa
muovata alkukaaosta,
kun aine rupesi
olemaan
jättäen olemattomuuttaan
ja taisteli niin
kuin olematon
ja oleva; aina ne riidassa on.
Oli
aluksi kaikki kohdallaan,
myös taivaissa, ennen materiaa.
vaan
mitä lie siellä tapahtunut,
jokin kardinaalilankeemus,
ja
itsestään erotti Jumala (Juuda jae 6, 2Piet.2:4)
pois kerubijoukkoa langennutta.
Ja
silloin kai siinä tapahtui,
että ainetta aikoihin
erottautui,
sillä hidastuessaan täydellinen
jarruttuu
aineeksi valkeuden.
Luojasta poistettu saatana (Hes. 28: 13-15)( Lk. 10:8)
sinkoutui
aineeseen taivaasta.
ja koetti saada
hallintaan
tämän maailman kaiken materian.
Se
merissä möyrien raivosi (Ilm. 12: 7-18) (Ilm. 13)
ja myrskyissä riehui ja eteni
ja
milloin myös löysi olennon
alttiin, niin otti
asunnon.
Käärmeenä joskus luikersi,
tai petona muita
raateli,
ja joskus myös ihmissydän on
sen asunto, julma ja
tunnoton.
Oliko Luojalle helppoa
luoda ihminen
tomusta,
odottaa kauan ja toivoa
ystävää tomujen
joukosta.
johon voi puhaltaa Henkeään;
jonka
vie ikuiseen elämään?
Saatana kiersi maailman
rataa (Job. 1:6-7)
kateus ja viha katseessaan.
Välillä tulta ja
rikkiä sataa,
kiljuva leijona luonteeltaan.
Jumala
rakentaa pelastusta,
Taivaalleen sekä Luoduille
Sanoman
kantaja laudanpätkän
aineella pelastui saarelle. (Ap.t. 27: 44)
Kirjoitettu 21.2. 2013. Viitteet 7.12. 2015.
45. Ihmisen peruskysymyksiä Luojalleen. (045)
A
On ollut eräs ongelma aikojen ihmiskunnassa
ja sitä pohtii
vieläkin tämä sukupolvikin.
Lie kertoja jo monia selitellyt
Profeetta
ja läksy päälle läksyjen on pinkka vastauksien.
Vaan
ei, vain vuosi, viikko taas ja sama ongelma on maass´:
"Kuin
mont´ saa olla vaimoa yhdellä ukon alulla?"
Tai joku
kysyy toisinpäin ja kyselönsä antaa näin:
"Kuin monta
kertaa erotaan ollen oikeassa vaan
ja kaikki lakipykälät on
puoltavat ja pätevät? "
(V M 29: 22- 29)
Ja
osa vielä mellastaa kuin ennen Nooan aikoja
Kuin tarinoissa,
saduissa on kaikenlaista tarjolla.
Myös joku kysyi
Herralta: Niin oli ensi alussa,
ett´ mies ja vaimo perheen luo ja kuvan Jumalasta suo,
kun rakkaus heitä yhdistää. Niin syntyy uutta elämää.
(Mt. 19:8)
Häviää jos rakkaus, kadoten kuin kuin tuulahdus,
joka hetken pilven vie, niin autioituu kotitie
ja ohdakkeita, tappuraa vain tuottaa kotimaa
ja
siinä mikä versoisi, jos halla kaiken tuhosi
On taivaan öinen kauneus vain ikiautius.
Jos lapsi leipää pyytämään, vain kivi sitten kädessään.
Jos lapsi kalaa haluaa, niin käärmeen sitten kaluaa. ( Matt. 7: 10).
Jos sitten sielu
eron maan, taas tulee Sanan kuulentaan
selittelee , väittelee, lopuksi päivittelee
ja ajan kulkuun vetoaa: Jo mennyt
sukupolvia
on sellaisesta käskystä jo yli kuusikymmentä!.
(II
Piet. 3 luku; I Joh)
B
Jeesus tarkkaan selitti. Ei taivas
ole kaupunki (Lk. 20: 34- 39)
kuin täällä, aineen kahleissa,
biofysiikan laeissa.
Luomistyössään Luoja loi genomisen
ihmetyön,
joka sitten replikoi kautta aioonien yön.
Myös aivan niissä puitteissa
jotta uutta syntyisi
ja ihmiskunta eläisi.
on LUONNON luonut Jumala
Myös nykyajan tiedemies ne Luojan ilot tunsi, ties.
On aina aivan mahtavaa, kun luo jotain parempaa.
Ja jos vain tieteen vallassa, ois aikalisää hankkia,
niin kyllä sitä itsekin viissataa vuotta lisäisin.
Sai ENOS Seetin pojista ysi-nol-viis elinvuosia (905).. (I M. 5: 11)
Vaan nyt on kuten tiedetään: Noin sata vuotta enintään
täällä elää tavataan matkalla uuteen maailmaan.
Niin on se vain, ett´ Ikuisuus on olennoltaan jumaluus. (Snl. 8: 23)
Vaan moni sielu toivoton luulee: Pelkkä AINE on.
Kun sitten aine purkaantuu, niin sielu loppuu, sulautuu
universaaliin unohdettuun menneeseen
eikä ole persoonaa, ei nimeä, ei vastuuta.
Vain kromosomi elon jatkaa, replikoi ja jatkaa matkaa.
Ikuisuus on kuitenkin sinetöity sieluihin. (Snl. 3: 11)
Siinä Luojan salaisuus: On joka sielu henki uus.
Hän tuntee kaikki nimeltä ja tutkii myöskin geeniä.
Sillä kun Hän töitä antaa, rahkeen mukaan voimaa kantaa.
Vain yhtä toivoi alussa luodulta ihmisparilta:
Lisääntykää, täyttäkää maanpiiri, hyvin käyttäkää
sen lahjat ihmisille luodut, avaruuden sisään suodut. (I M. 1: 28)
Ei mies synnyttää voi lapsia. Ei edes itse Jumala. (I M. 1: 22)
Sen opetti Hän sanassa, tarvittiin siksi Maria.
Ja tässä onkin salaisuus, monille ehkä sana uus.
Mariat naiset maailman voi vihastuttaa Jumalan,
jos eivät tahdo lapsia eikä sukupolvia.
Jos oisi neitsyt Maria tokaisut .Ei,ei lapsia !
Niin ei koko Joulua nyt olis meille tulossa. (I Tim. 2: 13-15)
Ei Maria estänyt Jumalaa pelastamasta maailmaa.
Pelastus on rakennus, jota Luoja rakentaa. (Ef. 2:19-22)
arvolliset kokevat jo uutta maailmaa
sinne aina pyrkivät ja siksi tärkeää
kaikki ohjeet Raamatun. On usko järkevää. (Rm. 12)
(Ps. Kyllä sitä tiedetään, että Marsiin pyritään
uutta siellä maata luomaan-
aate jääköön Luojan huomaan.
Mielelläni uskossa, tänne Maahan jään.
(Tuskin Luoja tarkoitti, että paratiisin Maa
aivan koko galaksia meille tarkoittaa.?)
Miten paljon Maahan kuuluu systeemissämme
tässä meidän Solaarissa, selitäpä se.
Onko Mars jo Luojan taivas vai soraa systeemin,
joka kuuluu Maamme kanssa ihmistontteihin?
7.12. 2015, 8. 12. 2015 Tähän asti siirretty muokattuna alkuun. 8.12. 2015
c
LUOJA Dee-än-aata
(dna) muokkasi ja ihmiskuntaa ehosti.
Se kaunistui ja sivistyi ja
oppi, luki, kehittyi.
Se toimi! Luoja lepäsi. lain sääti,
väliin epäsi.
Neuvot hyvät antamalla, Kotkan siivin kantamalla (V. M 32: 7_11)
yli maitten mantujen kylvi ihmissiemenen.
Myös jatkuu
Sanan kylvötyö ja saarnaajien tähtivyö (Daniel 12: 3) (Jes. 52: 7)
ajat toisiin liittäen
kantaa neuvon etäisen. ( Rm. 1: 1-7)
Meille käteen Kirjan tuo, elon kuvioita
luo. (Mk. 16: 15)(Lk. 24: 45-49)
Vaan yhtä vihaa Jumala, hylkäämisen pahuutta (Malakia 2:16)
ja
siitä Sana salamoi, niin että aivan korvat soi.
Malakian
kirjassa karjuu Taivaan Leijona, (Hes. 1: 10)
rymisee ja viskoo rapaa, karsii
väärän neuvon tapaa.
Kaikenlaiset keksijät ja
Herran lakein kiertäjät
siinä jauhaa
leuoillansa, karjullansa, kiljullansa.
On
Kiivas Taivaan Jumala niin kuin mies on vaimosta. (Hoosea 3: 20)
Niin on Henki
Jumalan. Ei muutu, murru konsanaan.
Siis yhtä vihaa Jumala:
hylkäämisen pahuutta.
Ja siinä taivaan vaa´assa on
kuninkaatkin turvassa
ja yli pappein kovuuden on Daavidille
suotuinen. (V M. 17: 14- 20)
Lievin on se lankeemus, se rakkauden kompastus.
Sitäköhän Mestari, Pyhäkön tomuun kirjoitti,
kun asiassa kahdesti äänettä Sanaa ilmaisi? (Joh. 8: 6)
Niin. Aina tosi vaikea
lie kysymyksiin vastata (Rm, Kor, etc.) (Piet.kirjeet) )
aivan sanatarkasti. Myös väliin Taivas
leimuili.
Seitsemänkin ukkosta joskus ratkoi pulmia.
Vaan
kaikkea ei kirjata, sanoi Neuvonantaja. (Ilm. 10:3-4).
24.2. 2013 . Viitteet 8.12. 2015.
46 Marian ura Elämän Rabbiinin Äitinä (046)
Maria oli ihmeellinen.
maailman äideistä jättiläinen,
suojasi
vauvansa kuolemalta,
turvasi vieraitten oppien alta,
lapsuuden
antoi oikean, hyvän,
isien uskon syventyvän,
suojasi kodin
kuin kuninkaan linnan,
antaen nuoruuden kaunihimman.
Äitinä kuin Juudan leijona
ja Josef- Marian suojana.
Jumala
viihtyi Nasaretissa
salassa kylissä ,(Sebulonissa)
viihtyi
seurassa hurskaiden
Pyhän Maan perheiden hiljaisten.
Loi
Maria kodin rauhaisan,
Joosefin, lastensa onnelan.
keskessä
pienten pirpanain eli
Jumalan Poika. On Isoveli.
Seitsemän
pientä pirpanaa
Jeesus kuin Daavid paimentaa.
Marian
Poika, Esikoinen,
on Isoveljenä Uskollinen.
Pienille
siskoille, veljilleen
taivaista sanomaa kertoelee,
sillä
lasten on Taivasten Valtakunta,
vaikka on vieraille pelkkää
unta.
Näin varttui Rabbiini elämän uuden,
elämän
ainaisen, ikuisuuden.
Jumalan silmäteränä aina,
Marian
Poikana, Taivaan Laina.
Hän loi Uuden Liiton kansaa
murtaen
kuolemaa, vihojen ansaa.
Hän poisti kirouksen luoden
uutta
Aaronin, Zaadokin, siunaavaisuutta.
Jeesuksenpikkuveljet kin saa
kirjeensä lyhyen kirjoittaa.
Juudan suvussa tapana
ei ole sanoja tuhlata
Jaakob ja Juuda - ne Henkeä
on hellältä Isoveljeltä.
Kirjoitettu 23.12. 2012
Viite Jaakob, Juuda.
8.12. 2015
47. Kun vain valkoinen kivi on valona. (047)
On meillä sota hirveä
eikä Pyhä Yrjänä
meistä ole
yksikään,
kun syvyydet käy jylläämään.
Vaan on aika
katsastaa
niinkuin Daavid joukkojaan,
ett´ karitsaista
pienintäkään
syöverit ei yllätäkään.
Sotaa ei voi
käydä yksin,
nukkuen tai käsityksin,
eikä myöskään
vähätellen,
kuvitellen, ähätellen.
On meillä sota
hirveä.
Ei Kuolemalla järkeä,
Ei Tuonelassa
neuvotella,
Manalassa ajoitella.
Nyt on: Tänä Päivänä.
on
vielä Aika, Elämä
ja virtaa Armo Jumalasta
kutsuu kuolon
varjon maasta.
Elon polun taivallukseen,
joka johtaa taivaan
ukseen.
Joka valonkantaja
luo lisää taivasvaloa,
vaikka
tuima tunnoton
on viima vihan valoton.
On Elon liekki
kädelläsi
sit`varjele kuin sydäntäsi.
Öljylamppus
kunnosta,
kun olet taivasmatkalla.
Vaikk´ ois valo
lampussaan
himmeä kuin kivi maan
kivi pieni
valkea,
se, jonka sait sä Herralta,
se, jossa on sun
nimesi
se, jonka Herra tuntevi,
on valkeus se
vähäinenkin
taivassuunta toisillenkin.
23.12. 2012
48. Viheriöikö viikunapuu? (048)
Kevät on jälleen tulollaan.
Päivä on kääntynyt
kulmillaan.
Kohta on kukkia tarhassa.
ja mahloja puitten
suonissa.
Hanki jo kohta väistynyt on, (KV. 1: 11)
Tuuli taas leuto
ja viimaton.
Vaan meillä ei kasva viikunapuu,
viini,
granaatti tai jokin metinen muu,
josta laulaa Kuningas
Salomon
silloin kun talvi ohitse on.
Me ostamme viikunat
kaupasta
ja nielaisemme ne rauhassa
ja ne tuhannen viikunan
siementä
sen sileän tien on hävinneinä.
Ei
niistä voi taimia kasvattaa
tai ennusmerkkejä uumoilla.
Ja
moni se nielee jo raakileen
ja varhaisviikunat
hotkaisee. (Miika 7:1)
Viikunan kylvää, ken taitaa sen (Snl. 27: 18)
omaten
kärsivällisyyden (Aamos 7: 14)
ja odottaa kiertoja tuhanten kuitten
ylitse
autiomaitten ja luitten.
Milloin ne siemenet taimen saa
ja
kasvuaikaakin rauhaisaa
ja seurassa villiviikunain
keväthedelmää
kantaa taas ajoittain
sitä vihreyttä, jota
tarkkaillaan ( Aamos 8: 2; Aamos 9: 13-15)
josta maailman aika käy vaihtumaan
ja lähestyy
korjuu elon sen,
joka on
iankaikkinen? (Mt. 24: 32 Logiikan järkeä).
30.12.
2012
Viittet. 8. 12. 2015
49. Pajupuu virran varrelta (049)
Niin, jokainen ei ole
Viikunapuusta,
Öljypuusta tai jostain muusta,
mikä kirjoissa
Salomon kuninkaan
Korkeaveisussa mainitaan.
Pihlajikoista Suomen maan
moni
Pajunkissakin vaeltamaan
on lähtenyt luokse Öljypuun
ja jalon
Raamatullisen Kasvin muun
ja tavannut tuulissa erämaan
Pyhän
Maan Ohdakkeet alallaan,
Kaislat suolaisen rannikon
ja Kierivät
Pensaat aavikon.
Tuulessa tuimassa Teimanin
kun juoksee
perässä Pensaankin,
niin tulee mieleen, tottakai,
onko tää
todella totta vai.
Jossain voi tavata Viikunankin,
yksinäisen
ja vahvimmankin
Kaikista Puista, joita on
versonut hiedasta
aavikon:
Tuuhea lehdiltään, vahva ja vankka,
auringon suoja,
kun helle on rankka.
Oksat on vahvat kuin käsivarret
kantaen
lapset kuin hirsiparret.
Viikuna suojaa
korkeasti,
suojaavaisuus ei ole sen lasti.
Näin kirjaa Pajupuu Pohjoisen
varrelta virran tavallisen.
KV 1:17
Kirjoitettu 30.12. 2012 .
Päivitetty
20.3. 2013
50. Kevät tuuli (050)
Tuuli puuta heiluttaa,
vaahterassa kohahtaa
Kaikki
lehtikämmenet
vilkuttaa kuin ihmiset.
Katsoo lapsi
iloissaan,
puulle alkaa vilkuttaa,
nauraa ilon heleää
ja
Aurinkokin kimmeltää.
Tuuli kulkee kulkuaan,
missä
tahtoo, vaeltaa.
Kirjoitettu 6.3. 2011
Omistettu Julielle.
51. Aika valuu (051)
Aika valuu niin kuin valkosanta vaan.
Ei
aikaa koskaan saada palaamaan.
Niin kuin kierii kehrät
Universumin,
niin historiat kiertyy kirjakääröihin.
Löytyy käärörullaa kaikkialta ,
voi niitä availlakin tomun alta.
vaan koskaan aikaa ei saa palaamaan.
vaan
joskus pysyy PÄIVYT alallaan
ja joskus KUUHUT jättää
kuljennan
Kai vaihtaa kiertosuuntaa kehrät maailman?
Tai Luojan jalkain astinlautana
Pilvenplasma jälleen matkalla?
Galaksien maitomeri ahdistuu
taivaanmeren glasiääri muodostuu
ja kuin silloin kerran Aahaan kellossa
varjo palautui kymmenen astetta. (II Kn. 20: 11)
Niin tärkeää on usko Jumalaan
ja Pelastuksen tuonti ihmismaailmaan,
että Luoja siirtää suuren tähtitaivaan
kun antaa avun ihmiskunnan vaivaan.
Näki kerran aikaan JOOSUAN
kansa holokaustin vaara uhkaavan.
Pimeyden voimain ruhtinaat
hallitsivat Pyhät Kaanaan maat
ja silloin pyysi Jumalalta JOOSUA ( Joosua 10: 12)
lisäaikaa voittotaistossa.
"Päivyt Gibeassa alallansa!
Kuuhut Aijalonin laaksossansa!"
Niin pysyi aloillansa kehrä, Päivyt nyt.
Viime säteensä kuin pronssiin
piirtynyt
Niinkuin kirkas tinalautanen
myös Kuuhut
paikallansa hetkisen.
Miten tänään on? - Jos tarvitaan
niin saman rukoilla voi vielä uudestaan.
Vaan nyt huomioida täytyy työs
suhteellisuusteoria myös.
Kirjoitettu 2.6. 2010
8.12. 2015
52. Mikä aika nyt on ? (Daniel 9). (052)
Mikä aika nyt on? Meri on rauhaton
Joka tuuli on
valveilla, myrskyjä on. (Daniel 7:1-2)
Meri kansoja on,, kansanheimoja on.
joissa Jumala vielä on tuntematon. (Daniel 7:3)
(Ps.
Merikalastamaan sitten myöhemmin
Jeesus Mestarin käskystä lähdettiin.
Näyn spesiaalin sai myös Pietarikin
Se juuri ennen merimatkaa näytettihin:
Siinä näky taivainen ei ollut ahven pienoinen
eikä hauki kotomaan eikä jokirapukaan)
Meren kuohuista saa aina vain
pedompaa, (Daniel. 7:
ensin siipistä leijonaa, raatelevaa.
Sitten
karhun hahmoista horroksestaan
rupeaa unesta
valveutumaan
Kun herää on luut vielä hampaissaan
ja se raatelee
kansoja mantereen maan.
Meren kuohuista saa yhtä vain pedompaa.
jo pantterin hahmoa valpastuvaa
ja päitäkin sillä on mitalla.
ja
se lentää kuin korppikotkat taivaalla.
Petomahdit kaikki ne
heränneet
oli ihmismuotohon kerääntyneet.
Petoluonteiset
hallitsi, kauhisti maan
päivän noususta hamaan jo pohjolaan,
idästä
länteen ja etelään,
autiomaista kentille jään.
Vaan
petoihmiset kolmet nuo heränneet
oli vallaltaan vielä
rajoittuneet.
Vaan meren kuohuista neljäskin (Daniel 7: 8)
kohosi mannerten
piirihin.
Se oli kauhea, hirmuinen
ylen väkevä, hampailta
rautainen
eikä luonnossa ollut vertoja sille
Uli kauhea, uusi
se ihmisille.
Ja se söi ja se murskasi kansat maan
ja se
tallasi paenneet jaloillaan.
Se oli julmempi luonnon petoja,
Se
oli monien kansojen tuhooja.
Ei kelvannut sille tuhota
vain
maan piirin ihmisten kansoja.
Oli sillä kymmenen sarvea,
Herjan henki yhdestä sarvesta
ja se puhui niinkuin ihminen
jonka suu puhuu taivasta pilkaten
ja silmillään etsi
se elävää
ja vainosi pakoon pyrkijää.
Ja mitä sitten tapahtui? Lue Daniel 7: 9-28)
Kirjoitettu 27.9. 2010.
Päivitys js Ps. lisäys. 8.12. 2015
53. Pyörä (The Wheel, Oofen). (053).
Pyhä Maa, Pyhä Maa
kallioita , vuoria
Puronotkot,
laaksosi
autiona vieläkin.
Unessani olen siellä
Galilean
vuoritiellä.
Sinisenä idän ranta
kukkulaa ja vuorta
kantaa.
Usvapilvi laaksosta
nousee, lännen
sumuna.
Teräspyörä valtava,
tuulen myrskyn sitova
oli
puronotkossa
niinkuin vahvaa malmia
Suuren pyörän
vanteessa
oli niinkuin kelloja
ja kahlittuna
vanteessa
myrsky koski kelloja.
Unessani katselin
kun
pyörä oli eessäni.
Vuorinotkoin välissä
seisoi pyörä
kiiltävä.
Vaan se oli tuulinen,
hurjan myrskyn
tapainen.
Pyörä oli paikallaan,
yksi jättipyörä vaan.
(Jossain Sebulonissa
Galilean vuorilla).
20.10.2010.
8.12. 2015 Tein sille jotain suomalaista sanaaja löydän sanat " tuulikellot"ja "intiaani-unisiepparit",
jotka vähän näyttävät tätä uneni myrskypyörältä. .
54. Rooman matka 2006 (054)
Tulin äärestä maan, sen varjoista
ja metsistä, luonnon
helmoista.
Vei matkani taas yli pilvien,
hohtavan jylhien alppien.
Oli sitten edessä kaupunki,
ja seitsemän vuoren
siluetti.
Sinivuoria sitten lähestyttiin
ja kaupungin keskelle
pysähdyttiin.
Kuin vuosituhat ja kaksikin
vain silmänräpäys ja toinenkin.
Oli edessä katakombien maa,
Via
Appian kivetkin ennallaan.
Keskeltä pinjojen kohoaa,
ikivanha
keisarihallinnon maa. (Ap.t. 28: 14-31)
Vierellä huikean modernin
on pylväs tai
patsas antiikin.
Syvällä Tiber on uomissaan:
sorsapoikue siel´ elää
huomistaan..
Rooman seitsemän kukkulaa
on ikivanha ja aina nuori
maa.
Rooman jylhiä muureja
kiertelen karttani
kourassa.
Laaksosta tiedän, täälläkin
oli kirkko Herramme
apostolin.
Rinteet ja laaksot ne kulkeneet (Ap.t. 23: 11), (Rm. kirje), (Hebr 13: 23-24),(Apt. .22: 29)
on Pietari, Paavali.
Julistaneet . (I. Piet. 5: 13),(Ilm. 14:8), (Ilm. 11:8)
On kirjettä monta, ne tiedetään.
ja Jumalan
nuhdetta siedetään.
Niin tehtiin Roomasta kaupunki,
jossa
Jumalan Sana asusti.
Taivasten Valtakunnankin
Avaimet sille annettiin.
Sinne pysähtyi Hengen valjakot,
Taivasvaunut
ja Zebaot.
Siitä kertoo vieläkin Pyhä Maa,
Sen pylväät
taivaaseen kohoaa,
ja kohoaa muisto profeettojen,
apostoleitten
ja piispojen.
Keskellä pylväitten kolonnaa
saan, kaukaa
tullutkin, katsahtaa,
vuosituhanten muistomerkkejä,
kerubivaunujen
liikettä.
mikä Roomaan varjona heijastuu.
kuin pysähtyis aika. Liikkuu vain kuu,
ja Panteon kupoliportaineen,
AAHAAN kelloa muistuttaa säteineen
Säde hiljainen siirtyy ylitse maan
Aika käy hiipien katoamaan.
Hehkuvan helteen hetkellä
Pyhän
Pietarin kirkon edessä
on lähde ja kirkasta vettä saa
maan
ääristä tulleet ammentaa.
On aukio laaja ja valtava,
on
rukoilijoitakin joukkoja.
Joka ainut on omissa huolissaan,
Mitä
rukoilee- sen tietää Luoja vaan.
Maailman neljältä
kulmalta
tulee uusia, uusia joukkoja.
Istun pylväikön varjoon
levähtäen.
Luen psalmin yhden ja mietiskelen.
Vain hetki- ja taas olen äärillä maan.
Varjossa metsän
ja kotihaan.
Sammalekivellä istuskelen,
Kuuntelen suhinaa
koivujen.
Auringon säteet täälläkin hiljalleen,
hivelee maanpiirin. Himmenee.
Latvojen välistä nousee kuu.
Yönsini taivaalla tummentuu.
Kirjoitettu 2006 Rooman matka johdosta.
Päivitys 8.12. 2015 Viitteet.
55. Talvi saapuu 2009 (055)
Talvi saa, unettaa,
metsä hiljaa odottaa.
Haapa yksin
havisee
väräjää ja kahisee.
Koivu
kullankeltainen
pihlajainen punainen,
Vaahtera on
kirjavana,
Tammen lehvä koreana.
Maassa lehdet kahahtaa,
kun
jänö loikkii, katoaa.
Metsän jalokivimaa
krysoliitit
heijastaa
väreissänsä mahtavissa,
kallioissa,
sammalissa,
Saniaisten pitsimaa,
kauneuttaan tarjoaa.
Vaakkuu
varis johtajana -
korpi kaikuu kohmeana -
muuttolinnut
katoamaan
sorsanpojat kokoamaan.
Hile kiertää lammen
rantaa.
Järven peili valon kantaa.
Kesä talvi
taistelee,
Sulaa hile. Pimenee.
Henkosiaan kesätuuli
jostain
kaukaa puhaltaa,
Vastaa puhurina talvi,
hönkää. Hankeen maa.
Kirjoitettu 13. 10. 2009
56. TIEDE ja USKO (1970-luku) (056)
Kerran, kerran illalla
Suomen Turun
sillalla
Aurajoen virralla
alajuoksun pirralla
seisoi poika
Japanin
katsoi yli kaupungin.
Kuljin ohi , todistin,
kristitty
kun olin niin, Viidesläinen olin niin.
nuori, lähtöön valmiina
maitten ääret
suuntana.
Jumalasta puhuttiin.
Ei hän toki usko niin. Hämmästynyt oli niin.
Tiede,
matte totuutta.
Aine sekä materia, Substanssi, materia.
Iloinen kuin
aurinko,
kalpea kuin kuutamo,
kohtelias tiedemies –
ateisti? Kenpä ties Taivas ties.
Kaksi eri maailmaa
tapaa toisen, kolahtaa. -tapaa että kumahtaa-
Näkymätön
usko on,
Rehellinen tiede on.
Siinä aika pysähtyy.
Aurajoki
jähmettyy.
Tähti jatkaa kulkuaan.
Unohda en milloinkaan.
Aurajoen sillalla
kerran kerran illalla
ensi kertaa
kohtasin
aivoitukset Japanin.
28.5.2009 19:40
57. Uusi kevät 2009 (057)
Uusi kevät sitten jälleen sai
Aurinko on voimissaan kuin ennen,
Sama voima Auringolla kai
talven tuiman jälleen ohi mennen
Pettänyt ei kevään hento henki
On koivu hiirenkorvillaan
ja suonet täynnä mahlaa senkin
On luominen taas täysin aluillaan.
Perhon karkeloima keväänlämmin
metsätie
vaskitsankin herättää ja mukaan
vie.
Metsäorvokki on säihkymässä
varrella metsätien
ja neulasia kokoo jälleen muurahainen
pien.
Kaloja on virrassa ja lokit kiljuu
taas
ja pikkulinnut visertaa. On niillä
rauha maas.
On nurmi vahvan vihreää ja taivas
sininen.
Ja taivaan pilvi vaeltaa kuin pilvi
entinen.
3.5.2009 20:26 . Päivitystä
20.3. 2013
58. Maaliskuun runo 2009 (058)
Kastepilvin taivas katettuna
kevät metsää hautoo,
valaisee.
Järven peili harmaa vaskisena
puitten profiilia
etsailee .
Tyyni raikas kevätlauantai
joutsenparin
paluumuuttoon sai.
uuttu, mtsäkyyhky kujertaa
Sorsa
polskii kaislasulassa.
Solinaiset purot kertyvät,
Laakson
suuntaan kaikki menevät.
Törähtelee joutsen, kohoaa,
etsii
jostain pesälampea.
Talventörröttäjät
kaunehimmallaan
kuvastuvat lammen sula-hopeaan.
Harakkakin uskoo huomiseen,
rakentaa jo tapaan entiseen.
Lampi on kuin vaski, hopea
niinkuin katoava lyijy,
nopea.
Vedet ovat tänään kahleissa
huomenna kai loiskii
vapaana.
Uusi kevät tänään sitten sai,
Takatalvi eilen
oli kai.
Sellainen on aina talven surma:
Takatalven alla
kevään hurma.
14.3. 2009
59. Talviruno 2009, Talventaite (On valkoista kiveä ja muuta kasukan jalokiveä) (059)
Talvi on jälleen- vaan taittumassa.
Kinos on suuri vaan hetkisen
maassa.
Jo maan povi hehkuu kuin jaspis ja multa
Harmaja
kallio marmorin kulta.
Jokainen graniitti, kalliomaa
valkoinen
kivi on, odottaa.
Tähdet on taivaalla radoillansa,
sini on
kilpenä, urallansa.
Ihmisenlapsella oma on maa,
kuka nyt
pyrkisi taivojen taa.
Taivaat onJumalan, ihmisten maa.
Ihminen
kukkana siin kukoistaa.
Niinkuin ruohoa ihmiskunta,
elämä maassa kuin profeetan
unta.
Rauhaa ja puita ja hiljaisuutta,
hyvää tahtoa,
ahkeruutta.
Maa se on jaspista arvokas ihan,
valkoinen kivi
on kallio pihan.
Pieni on kilpi, mit´ ihminen kantaa,
Suuri on kilpi, jonk´ Luojamme antaa.
Kirjoitettu 14.2. 2009 .Päivitys
20.3. 2013
(60) . Talviruno 2006 , Hengen talvi (060))
Yksinäinen on erämaan
temppelipuu
Kohmeinen, huurteinen, kalventuu
Puussa on ainoa
asumus pilven
Sumun ja huurteen jähmeän kilven.
Kerubit
Majan uskollisen
Myöskin on kohmeessa aikojen
Taivaankansi on
safiirinen
Maan yli pilvittä kaartuen.
Aikojen jäätikkö
koskettaa
Beetelin kiveä, kamaraa.
Laskeutuu
jäätikkötikkaitaan
Jaakobin enkeli maailmaan.
Ennenkin
tullut on sätein jäisin
glaciääriaikaan
pysähtyväisin
Keskelle elämän hyörinää
Aikamme
markkinain pyörinää.
Kiteytyy maa ja kristallit
sen
Jääkenttä sulkeutuu ujeltaen.
Tähdet kerääntyy,
kimmeltäen
Otavat, Seulaset kokoontuen.
Pohjoinen,
Pohjoinen! Heräsit jo.
Huurteessa Etelän puukin on jo.
Etelä,
jos sinä puhaltaisit
Jääkukat ikkunaan
tuivertaisit.
18.10.2006
(61) Eonit (061)
(62) . Josin (Joosefin) lapset (062)
Kun Israel oli Egyptissä tuikki
taivaan tähti (I. M. 15: 5). (II M. 2: 23-25).
joka ilta radaltansa lasten luokse
lähti.
Sysiyössä sädehti ja tuikki sanaa monta,
taivasvihkoon
merkkaeli monta lohdutonta.
Kun kertoi muille tähdille, niin
joka ilta lisää
tuli lapset tuudittamaan, myöskin perheen
isää.
Vaan kerran oli valotonta, paksu kerros yötä.
Tuskin
pääsi tähti läpi ilman ylityötä.
Nyt jo valvoi Isäin
huone, missä viipyi tähti.
Yksi heistä erämaahan etsimään
jo lähti.
Etsi päivän löytämättä, etsi kaksi
päivää.
valottomat kannoillansa, tähdestä ei häivää.
Tuli
ilta kolmanneskin sysin syventyvin.
Etsijällä sydämessä
ahdistus jo syvin.
Vaan sitten tuli valoraja. Pikkutähti
joukko
oli siellä vastassa ja hohti joka loukko.
Niin siellä kivilouhikosssa oli valon aamu
ja taivaan tähti riemuitsi, kun
taa jäi syden haamu.
Vaan oli siellä kertomista vuosisatain
yöstä.
Etsijältä kysymystä taivaan paimentyöstä.
Siinä
säihki kalliolla tähtijoukko hiljaa.
Paimentähti kertoeli
vuosisatain viljaa.
Kertoi. Kerran pikku- Josi väriviitastansa ( I M. 37: 3; 23)
joutui suureen syvyyteen vain pimeys
mukanansa.
Tähdistä vain pimein tiesi, missä Josin tie
ja
seuras häntä matkallaan kuin silmäterä vie.
Yönsilmätähden viitassaan hän tuli kaukomaille,
Ei kauan Josi siellä
jäänyt huomiota vaille.
Tuli Synkkä Valoton ja näki viitan
tähden.
Halusi sen koruksensa.-"Nyt mä täältä lähden1"
sanoi Josi, jätti viitan- kuilun pohjaan juoksi.
Viitta palas
taivahalle Valon tähden luoksi.
Taivaalle jäi tuikkimaan ne
Josin viitan tähdet
Vuosisatain aikana ne oli sädelähde,
josta
sitten Paimentähti Josin lapset hoiti,
odottaen, että kerran Valon Voimat voitti
ja vahvimmalla kädellä vei Josin lapset
yöstä
kolmen päivän matkan päähän Valottoman työstä.
Aamurusko, Kastepilvi, oli oottamassa
valorajan
tuolla puolen Josin kotomaassa.
23.10.2007
19:46
9.12. 2015
63. Jootam Ben Gideon: Vertaus
Puista. (063)
Mukaeltu tuomari Gideonin pojan Jootamin esittämästä vertauksesta, Garissimin vuorella Sikemissä Nabluksessa, Tuom. 9: 7-15)
Lähtivät liikkeelle
Metsän
Puut:
kuninkaan tahtoivat , huusivat suut.
Öljypuu
ehdokas ykkönen.
Ne tulivat yhdessä luokse sen.
Oli siinä
Kypressi vesoineen,
Manteli, Luumukin
joukkoineen.
Poppeli, Paju ja Terebintti
Oliivipuuta ne
pyyteli, intti.
Aivan naurusta hytkyvi
Oliivipuu,
"Ehei,
on minulla päämäärä muu.
Minä tarjoan öljyistä,
ihanaa,
maistuvaa , ruokaista, valaisevaa.
En tehtävästäni
luovu pois.
Mikä tehtävä yhtä arvokas ois?"
Puut
lähtivät
oliivilehdosta
kuin myrskynpuuskassa tuimana.
ja
tulivat tarhaan
Viikunapuun;
sen mahtavaan varjoon ne
kumartuu.
Hyvä
Viikuna, lehtinen , makea,
ole meille
kuningas, johtaja!
Oli
Viikunan rupatus metinen,
hyvin hiljainen, diplomaattinen.
Ja se kanteli satoa
raskasta
kuin emo sen seitsemää pienoista.
"Imarrelluksi
tunnen itseni,
Hyvä Puinen Kansa ja Toveri,
vaan suottehan
minulle, sallikaa
nämä tehtävät omani hallita!
Kumarsi
Metsä ja kiitteli ja
kääntyi ja
Viinipuun havaitsi
ja
katseli rypäleherkkuja,
kypsiä, runsaita, makeita.
ja huojuen
kumarsi Metsän Puut
ja lausui yhtenä kaikki suut.
Olet
ylistetty, sä
Viinipuu.
Kruunu nyt sinulle laskeutuu.
"Oi
ei, Hyvä Metsä, Sä arvoisa;
on kyllä antini makea,
vaan
heikko on varteni tehtävään.
minä mieluiten omaan työhöni
jään."
( Kenpä ei ollut Puitten mukana
se sopii myös
tässä huomata.
Ikiseetri , jo kuningas juuriltaan
ei
lähtenyt nimittäin paikaltaan).
Nyt harhaili Puut taas
etsien
aromaahan, kuivuuteen lakeuden
ja tapasi Kierivän Pensahan,
mitä lie sukua
Orjantappuran.
Se kiiti
ja kulki vinhasti,
ja myrskyssä tanssi ja lenteli.
Ja niin
sitten tapasi
Metsäkin sen
ja se tapasi Puitten Edustuksen.
Ja
nyt kaikki kumarsi Tappuraa
sitä piikkistä, tomuista
kulkijaa.
"Tule sinä ja rupea olemaan
Kuningas
Metsänpuitten Maan!"
"Hoh!"- Tappura
tuulessa ilakoi,
aurinko paistoi ja vihurit soi,
eikä
varjokaan ehtinyt langeta,
kun se kiiti ja pyöri jo tomussa.
"Jos
kuninkaan teette minusta,
niin ottakaa paikkanne varjossa
Jos
varjoa sitten ei olekaan,
niin näännytte aurinkoon paahtavaan
ja
kuihdutte,
Metsä, niin kokonaan,
että
Seetrikin kuivahtaa
vuorellaan!"
10.1.2009 0:09
Päivitys 19.3. 2013
9.12. 2015. Viite.
