Kun tarhalapsi ihminen
oppi puhumaan,
Luoja eri taivaan luomut
kävi neuvomaan.
Toisen Päivän luomut
Kasvikunnassa
ensin tarkoin opetettiin
hoitamaan huolella.( I M. 1:11-12).
Viidennen Päivän luomiset
myös on oppituntia:
Sai nimetä tarhalapsonen
eläinten joukkoja.
Ja Neljännen Päivän luomisteot
linnut taivaaltaan
lensivät eteen lapsosen
nimeään odottamaan. (I M. 2:19-20)
Kuudennen Päivän asiat
ovat ihmeellisiä:
Jumala silloin kuvaansa
muokkasi ihmisessä,
että voisi ihmiselle
asiat opettaa
ja luomakunnan hoitamisen
delegoida, valistaa.
Kalakunta,lintukunta,
karjaeläimet,
koko Maa ja matelijat:
Ihminen, ne vallitset!
Merenkäskyt Luoja teki
ja Meri totteli.
Veden rajat Luoja kaarin
lakiin kahlitsi. (I M. 9: 12-17),
vaan Maan Hän antoi ihmisille,
vuoret laaksoineen,
korkeat kohdat alentaa,
kohottaa syvänteet,
jotta tietä valmistuisi
ihmiskunnalle,
joka tekee totuudessa
työnsä Luojalle.
Ei tähtisumun hiukkastakaan
ihminen voi luoda,
ei Kuun rataa muutella
ja toista suuntaa suoda
tai ajan virtaa katkaista
kuin sähkön kulkua,
vaan paljon, paljon ihminen
saa aikaan todella-
yrityksen, erehdyksen kautta
tietenkin
Maa pian ihmiskäsissä
jo huojuu sittenkin.
Meri loiskii loiskimistaan,
aallot suurenee-
ja sormi suussa ihmislapsi
tätä katselee.
Ensimmäisen Päivän valon
Luoja sittemmin
aivan tarkoin opetti
kun oli aikakin:
aika olla valona
ja valon lapsina
ja Luojan kanssa Luomakuntaa
oikein vallita.
Kun ihminen on varttunut,
hän Sanan ymmärtää.
SANA tuli lihaksi-
nyt hän sen käsittää.
(Johanneksen evankeliumi 1 luku).
