Isälle 3.3. 1966 Kaukon nimipäivänä Onnitelut!
Hiven linnunlaulua maaliskuun
pari hopeapisaraa oksalta puun
Kimppu säteitä säihkyvän auringon
-Siinä resepti salainen mulla on:
Jos pillerin nielaista uskaltaa
Talvisilmä sulaa ja aukeaa
ja kirkkaus, kauneus keväinen
Sielun valtaa ja sydämen.
Ja kiitos, kiitos puhkeaa,
kun ihmisenä olla saa
ja tietää: silmä Jumalan
mua seuraa, missä vaellan.
Kauneus, hyvyys kaikki on
kuin raikas lähde- pohjaton.
Se virvoitusta matkaan tuo
ja ilon hetket eloon luo.
Kauneutta linnun laulujen
ja puiden, kukkain, eläinten
ei ymmärtää voi tiedoton
ei kukka, eläin viaton.
Ei kauneuttaan tajua
maa, taivas, avaruus.
Vain paradoksi-ihmisen
on tämä aateluus.
Siksi:
Sydän iloa täynnä ja kiittäen
Teitä Isä ja Äiti mä ajattelen
ja Jumalaa, Elämän antajaa.
Teiltä lahja on osani ihmisen!
Mun iloni- jokainen hetki uus-
mun onneni- eloni ihanuus.
Olen hiukkanen maailmankaikkeuden.
Olen paradoksien ihminen.
(Löysin tämän runoni vihkoistani . 22.3. 2013)
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar