(333) Sata vuotta (Aabraham sai satavuotiaana Iisakin) (Suomi sai valtionsa! 100 vuotisjuhla)

Oli Aabraham 100 vuotta

kun Iisak-poikansa sai

rakkaasta Saarastansa.

Oli suuri se juhla kai.

Neljännen adventin jälkeen

nimipäiviä vietettiin.

Oli Iisakin päivä ja jälleen

Saaraakin muisteltiin.

Yli yhdeksänkymmentä vuotta

oli Saara-äidillä

ja Aabrahamilla sata

Iisakin syntyessä.

Niin ihmeitä täysi on elo

Luojan luomilla,

jotta Suomenkin kansan kelo

voi aivan uudistua.

Ja Iisakin elämän tavoin

tuottaa uutta ja jatkuvaa.

Jotta Suomen nientä täyttää

ne yhdeksän heimokuntaa.

Ja kerran palaavat mailleen

Suomi-Raakelin lapsoset,

jotka ahtaina aikona ovat

Suomen egyptiin astelleet.

Kun Jaakobin heimot siellä

luvatulla konnullaan

historiaansa jo eli,

iti  Suomi jo aamuaan

jossain metsien maassa,

kantoineen, kaskineen.

Joka hiiden ja tontun tunsi,

YliJumalan salamoineen,

taisteli yöt ja päivät,

kaatoi kontiot, ahmatkin

ja uhmasi jäitten kouraa,

lämmitteli, saunoikin. 

Ja Luoja taivaasta katsoi

metsien aarnioon

ja päätti pisaran antaa

valoa pimentoon.

Hakkuulle tehtiin kirkko,

harmaakivikirkkoja

ja sinne holvikaariin

säilöttiin Valon  Sana. 

Niin meni ajastajat

ja VALTIO  ilmentyi

ja yhdeksän heimoa

Suomen niemelle kylväytyi.

Suomesta kohosi KANSA

Daavidin kaltainen

joka miekallansa voitti

Suomen niemensä itselleen

Luojan Temppelin rakensi, monta

Valon juhliinsa runsaisiin.

Sata valoista valon vuotta

sitten tuli ja juhlittiin.

Oli Aabraham sata vuotta,

kun Iisak- poikansa sai

rakkaasta Saarastansa.

Oli suuri  juhla tottakai!

31.12. 2016.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Luettelo_Suomen_keskiaikaisista_kivikirkoista

(332) Jouluyö 2016. Maanjäristyskö=

Jouluyö 2016

Aattoiltana

oli juhlavaa.

Kalaa, pinaattia,

riisiateria.

Konventionellia.

Perhe on koolla.

Myöhään nukahdin

pikku tunneilla.

Vaan yhtäkkiä

herään kolmelta.

kun jossain kaukana

järisee kamara.

Peti tärähti,

hiven huojahtaa.

On pilkkopimeä,

etsin kelloa,

pitäähän merkata

myös kellonaika.

Haron pimeässä,

jotain kolahtaa,

ja pianon taakse jää

Jeesus, Maria.

Puuveistos öljypuuta

Jerusalemista

se joka kesällä

tuli lahjana.

Se oli pianon päällä

sydänliinalla

risti vierellä, ja

myöskin Mezuza.

Välistä Mezuzan

ja öljypuuristin

pilkkopimeässä

patsasta kosketin.

Esine kolahti

taakse pianoni,

pianon ja seinän väliin

Hain jo lamppuni.

Nostin liinalle

patsaan takaisin;

Mezuzan Siionista

asetin vasemmalle

ja öljypuisen ristin

puolelle toiselle.

Ja sitten katsoin kelloa

minuuttin yli kolmelta. ( 03.01)

Nukuin syvään:

aamulta olisi Julotta.

Katson sitten myöhemmin,

missä oikein järähti. 

Kirkko oli pimeä,

Istun hetken penkillä

toisen kirkon kohdalla

odotellen bussia.

Etsin aamupäivällä

maanjäristysten merkkejä.

Katson kaikki Richterit

sekä epicenterit.

Huomaan kello kolmelta,

on tapahtunut kauheaa:

Rauhanjuhlan matkalla

ollut kuoro katoaa.

Mustaan meren pimeään

kuolonhuuto jäljissään.

Kun yö on synkin, sumuisin

maa nukkuu aina sikeimmin. 

Vaan Henki taivaan Jumalan

valvoo kuin tähdet taivahan.

Ja ehkä siitä vaarasta

järisi taivaan kuorissa.

Niin että horros minulta

katosi kello kolmelta.

Jouluyönä tänä vuotena.

Tämä on muistettava.

28.12. 2016

(331) Tilantekijämiekka (Hesekiel 21)

(331) Tilavuudentekijämiekka HaHerev HaGadol HaHoderet)

Ihan paratiisin päivistä

on leiskunut Levanti,

sillä siellä Luojan miekalla

on tupen sijainti.

Kun Luoja katsoo ja lienee aihetta

Hän ottaa oman miekkansa tupesta.

J a profeetta, mitä voi milloinkaan

muuta kuin saarnata, kirjoittaa?

Oli kerran taas sota Levantissa.

Luoja otti miekkansa tupesta

ja sanoi, Ihmislapsi

lyö kätesi yhteen ja ennusta,

ja kättesi paukkeen tahdissa

miekka kahdentukoon

exponentilla

ja se tiloja tehköön, huoneita,

Se on teille Tilantekijämiekka. ( Hes. 21)

Niin teki se miekka tiloja,

sillä pimeys, synkkä ja amorfia

oli täyttää kaiken olevan

keskeyttää Luojan suunnitelman

eikä Joulu olisi tullutkaan,

vaikka tähdet jo olivat kohdallaan.

Tilantekijämiekan tehtävänä

on tehdä huoneita tähdissä,

tähtitarhoja universumin

ja tietysti myöskin Levantin.

Niin ihmislapsi aineen puolella

voi auttaa Taivaan Jumalaa.

Myös ehkä kädet ristissä

miekkalukua vähentää.

takoa keihäänsä vesureiksi,

miekkansa jälleen vantaiksi. (Jes. 2:4)

18. 12. 2016

• 
  

Planeetan enkeli

Lie siitä ajasta seitsemän aikaa

jo kulunut seitsemän seitsemää.

Taivaitten äärissä huoneitten tekoa.

Taivaitten Joukot ne kiirehtää. 

Vaan täällä idässä entinen maa

ja entinen Levanti leimuaa.

Laidalla pimeän, synkän ja yön

ja amorfian ja miekan työn. 

Jumalan taivaista Tämän Maan enkeli

saappaissaan kiireesti harppailee

auringon viime säteistä tulee

ja Levantin tomuja mittailee.

Yli maan joukkojen kulkee kuin hiedan

lentohiekan ja syöverien

katselee, etsii kalliopohjaa

minne saa tukevan askelen.

seisoo kuin sotilas vartiossa

miekkansa maahan nojaten

kädet kalvassa; katseellansa

kuin kotka Maata tarkaten.

Seitsemän sodan sammumia

vainohenkeä hiipuvaa

vielä kuin nokisin pilvin maasta

vihan salamaa leimahtaa.

Milloin miekkojen suuri luku

kalaparvina tottelee

ja nuottaan kertyen isoon miekkaan

takaisin kokoontuu, vähenee?

Milloin miekkojen sirkkaparvet

tuhotyön päättävät katoavat

kuin talven kohmeessa heinäsirkat

sirityksensä lopettavat?

Jumalan miekka kuin Mooseksen sauva

nielee lieskat pimeyden

Rauha on sotaa voimakkaampi,

rauha on oleva ikuinen. 

Valo on vahvempi pimeyttä

Järjestys vahvempi amorfiaa.

Miksi? Sitä ei käsitä muut kuin

ne, jotka uskovat Jumalaan.

18.12. 2016

(330) Pakkasaamu

Härmä, hile, huurretta.

Miinus kaksi astetta.

Nurmikolla harakka

nokkii jäistä ruohoa.

Naakkapari kohmeessa

istuu koivun latvassa.

Kerää säteet auringon

mustakuosivaatteistoon.

Sumu, sumu sakea

iltapäivän puolella.

Linnun ääni kaiuton

enää raksutusta on,

ettei halla kurkkua

puraise, vilustuta.

Mistä kaulaliinaakaan

lintu menee hankkimaan?

Lie jo menneet ulkomaille,

siellä myssykauppiaille.

15.12.2016

(329) Eläinkunta, kasvikunta, kivikunta

Eläinkunta, kasvikunta, kivikunta

tämähän on pelkkää unta.

Olin jossain vuorella

korkealla harjulla.

Takana vain rotko syvä

Edessä on laakso hyvä,

laaja, aava, avara,

taloja ja kirkkoa

Vierellä työtoveri

liekö Lea tuttuni?

Vaan kapeata polkua

lähdemme alas vuorelta.

On oikealla ”käsipuuta”

”livslina”, ainetta muuta,

jotain köyttä valkeaa.

josta saa myös tukea.

On köysi väliin lumessa,

kohmeinen ja huurteessa.

Hangesta sen ravistan

ja esiin köyden pudistan.

Niin pääsen sitten laaksoonkin.

Vastassa virta väkevin.

Virtaa ylös norppia

nousee kaksi kuohuissa.

Rannalla on talokin.

Kai norpat sille kuuluukin.

Ne pysyttyvät rannassa

vain virran vuoksi vahtina.

Siitä nousen kunnaalle.

On siellä meidän mökkimme

Syksyn puu on pihalla,

lehvät muut kariketta.

Joku ojan penkalla

huolehtii tammentaimesta,

miten se kestää tulevan

talven uuden ankaran.

Ihmettelen. Ainahan

tammi kestää ankaran

ja kylmän talven, hanget sen

paremmin kuin ihminen.

Kädessäni harava

haravoin kariketta

suojaksi puuni juurelle:

ravinto ensi keväälle.

.

Uni jatkuu..

Olen instituutissa.

Siellä on kokousta.

Vaan käytävillä vilskettä.

On jollain pakkaustehtävä.

Menen sinne katsomaan

mitä siellä touhutaan.

Joku pakkaa tankoa

rautaista ja painavaa.

Joku pieniin pusseihin

on pakannut myös jotakin.
( en löydä sille sanoja, on kuin ruostelastuja)
Ps. olivat kuin  kuvasta
uutisesta uudesta:
http://www.svt.se/nyheter/utrikes/beslagtog-tre-ton-fjall-fran-myrkottar

Niin- jouluhan on koittamassa

pakkaukset voittamassa.

Siellä instituutissa

luennoidaan tarkkana

On kai uusi geeni taas

löydettyna jossain maass. 

15.12. 2016

Taas jokin instituuttiuni joulun alla:

Olin  seisomassa kadulla,
insittuutin ulkopuolella
kännykkääni katsellen
insituutin myös nähden
ja sieltä tulee  ulos väkeä,
kuten  juhlan  päättyessä 
Juhlapuvut kaikilla
hienoja, kuin   frakkeja.
Joukko ulos purkaantuu
valo  takaa heijastuu.
Vaan päällysvaatteet puuttuvat:
Kaulukset  hienot,  valkeat

On kädessäni kännykkä
ja katson taas kuin ihmettä-
palaavat  kaikki takaisin
ja filminä kelaten:  toisenkin
kerran sama tapahtuu:
Joukko ulos purkaantuu.
Myös kännykstä katsellen
saman  näen uudelleen:
Joukko ulos purkaantuu,
valo takaa heijastuu.
vaan päällysvaatteet puuttuvat,
On paidat hienot, valkeat.
Frakit  niinkuin juhlissa
kaikkein arvokkaimmissa.
-
Herään
miltein pahoin voin.
Ajattelen, ennakoin,'
että  joukko juhliva
on jokin joukko vaarassa.

Päivä meni toinenkin
 kolmaskin vai neljäskin.
Mutta miten sanoa
voi  ja kelle tuollaista.??
Eihän siinä aihetta
ole edes runoilla.

Sitä paitsi ainahan
on maailmassa juhlia.
Sitä paitsi ainahan
on valon lapset vaarassa. 

Tänään jouluaamuna
näen unta kotkista.
Albicillae -lajista
ja pohdin taksonomiaa.

..25.12. 2016




-

(328) Viisaat kaarneet (Linturuno)

KAARNESUKU CORVIDAE, Passeriformes

Nooa jo avukseen kaarnetta

käytti luotaamisessa,

kun ei ollut keinoa muuta

tähystää karia, luotoa, puuta.

Kaarne sai valita, palaako

arkkiin vai oksilla kelluuko.

Ei ole pesät vieläkään

risukasoista muuttuneet mitenkään.

Vapautta kaarneet arvostaa,

pullapuluksi kyyhky lankeaa.

Kaarnelintujen joukossa

on älyä suhteellisuuksissa

vastaten älyä kädellisten,

apinoiden ja ihmisen.

Eipä ihme, että aikanaan

Luoja kaarneet käski tottelemaan

ja tuomaan elintarviketta,

kun Elia oli avustuksetta.

Sinä päivänä, kun baalit vallitsi

ja astartet kansan kallisti

ja väki hylkäsi Jumalansa

ja kiviä palvoi runsas kansa.

toi kaarne lihaa Elialle

ehkä haarukankin profeetalle.

Niistä ajoista kaarneitten jalo suku

on nykyisin hyvin runsas luku.

Niillä on sitä älyä, järkeä

ja lojaalisuuden kärkeä.

Opiksi aivan sosiaalisuutta

heimotuntoa, uskollisuutta.

Kaarne (raven) on CORVUS ja latinaa.

CORNIX (crow) varista tarkoittaa.

Suvun kaunottarista mainittava

on närhi, väreiltä ihana.

Nötskrika ruotsiksi nimeltä

Garrulus glandarius

Linne´n päivistä.

On korppia, mustavarista

pohjolan metsien suojissa.

Pihoilla varikset, harakat

ja naakat parvineen meluisat.

Muuttolinnut kun ilmoja aurailee

varislinnut pihoilla astelee.

Kai kaarneella tehtävä ikuinen,

odottaa hetki se viimeinen,

kun Elia lopun aikojen

on ihmisten hylkäämä ihminen.

Sitten ne jälleen pestataan

Jumalan ihmistä auttamaan.

 Termejä:

 Corvus= raven = kaarne ( hebreaksi Orev) ; 

Cornix= crow , varis

Suomeksi ei käytetä kaarne -sanaa, vaan näitä sanotaan varislinnuiksi. 

Hebrealainen yleisnimi on Orev ( kaarne).  Tämä I Kn. 17:3 Orev sana on rutosalaisessa Raamatussa: Korparna; suom. kaarneet.

Varis, kråka, Hooded crow, Orev Afor   Corvus  cornix/coronae 

https://sv.wikipedia.org/wiki/Kr%C3%A5ka

 https://en.wikipedia.org/wiki/Hooded_crow

Harakka , skata , Magpie,  Orev Znavtan,Orev  Akak, Pica pica

 https://fi.wikipedia.org/wiki/Harakka

 https://en.wikipedia.org/wiki/Eurasian_magpie

Naakka,kaja, Western Jackdaw,   Orev Kaak, Corvus monedula (Coloeus monedula)

Genus: Coloeus , uusi taksonomia.

https://sv.wikipedia.org/wiki/Kaja

https://en.wikipedia.org/wiki/Western_jackdaw

Mustavaris, råka, Rook, Orev HaMizr´a. Corvus frugilegus

https://en.wikipedia.org/wiki/Rook_(bird) 

 https://sv.wikipedia.org/wiki/R%C3%A5ka

Korppi, Korp, Common raven, Orev Shahor, Corvus corax

 https://sv.wikipedia.org/wiki/Korp

https://en.wikipedia.org/wiki/Common_raven 

Närhi, Nötskrika, Eurasian Jay, Arbani Shahor-Kipa, Garrulus glandarius

 https://sv.wikipedia.org/wiki/N%C3%B6tskrika

 https://en.wikipedia.org/wiki/Eurasian_jay

14.12. 2016

(327) Lokkien sukukokous ( linturuno)

Lokkien sukukokous ( Lokkilinnut, Trut & Mås, )

Luokka AVES, Linnut, Fåglar

Lahko: CHARADRIIFORMES, Rantalinnut , Vadarfåglar

Heimo: LARIDAE, Lokkilinnut, Måsfåglar

Suku: LARUS , Lokit ( Trutar och Måsar)

https://sv.wikipedia.org/wiki/Larus

https://fi.wikipedia.org/wiki/Lokit_(suku)

(Kts. kuva)

Neljä lokkia (LARUS) yhteiskuvassa,

kai pitävät sukukokousta.

LARUS Argentatus kooltansa on

tässä joukossa voittamaton.

Maisemista pohtii lähtöä,

sisäjärvet kun ovat riitteessä.

Harmaalokki (Gråtut) on nimensä,

Jäisi kalatta talven jäissä.

LARUS Fuscus jo avomerille käy

ulkosaaristoon, ei järvillä näy.

”Sillilokiksi” (Silltrut) sen

kutsuu ruotsalainen.

Merenselältä Selkälokkina

tämä lokki mainitaan Suomessa.

LARUS canus – niminen

on Kalalokki tavallinen.

Pihapiirit päivystää tarkkana,

jos löytyisi biomateriaa.

Sisäjärvilläkin on mielellään,

pullasorsien syöttäjän vierellä.

Jos auraa peltoa taikka merta,

kalalokkia kynnöllä on joka kerta.

Vaan kastemadotkin kelpaavat,

hedelmät, marjat ja itikat.

Lentomuurahaisenkin pyydystää,

Avovesille talvisin häviää.

Tämä lokki on kooltaan pienempää.

Fiskmås sen nimeksi Ruotsissa jää.

LARUS ridibundus tunnetaan äänestään

ja varsinkin äänenkäytöstään.

Aivan nauruksi sitä kuvaillaan,

Naurulokkina Suomessa tunnetaan.

Skrattmås on nimenä Ruotsissa

ja mikäpä lokilla nauraessa.

kyntäjän jäljissä hypellessä:

Ötökkää, matoa, itikkaa

kesämaa runsaasti tarjoaa.

Vaan heti kun halla puraisee,

heinäkuulla jo etelään pakenee.

Larukseksi lie vähän vieraampi:

Croicocephalus sanottiin suvuksi.

Muistiin 13.12. 2016 Linturunoja.

(326) Jesh

Arzaa aalaa Am-Avraham

Bnei Jakov ve-Shivtotam
Beit Mikdash Meat Kajam
BeArba Kanfot HaOlam
Ohel Moed beDugmaot
Mikdash HaBaa BeTavnitot
Niree Jesh Kol  BeNimza:
Succa, Svivon ve-Hanucca.
1.12.2016