Ruusuja

Lasteni piirustuksia

 

Runot 43 - 63

                          43. Vaskikello on ilman kieltä    (043) Vaskikello ilman kieltä

Pienen pieni enkeli

Lumivalkoinen

Siipiväli korkeintaan

kämmenleveyden.

Aikaa tuskin ollenkaan

Kuin kiiltokuva vain!

Mitä tahtoo sanoa

ja mitä tekee vain?

Iso vaskikellonen

on sen edessä.

Sitä lyö se enkeli

kuin hengenhädässä.

Kieli puuttuu kellosta.

Minne jäänyt on?

Tuskin ääntä vaskesta.

On kello levoton.

Se värisee, se tärisee.

Vaan ei voi kumista.

Ei heilukaan, ei liikukaan.

Voi hiljaa haljeta.

Mitä pikku enkeli

tahtoo kertoa?

Kirkon vaskikellohan

on aivan sanatta.

Kirjotettu 1.1. 2005  Siirrän erikseen nimellä Vaskikello ilman kieltä  , 7.12. 2015.

• 44. Materian alkuluomisesta. (044) Materian alkuluomisesta. AINE ja AIKA. )

Oliko Luojalle helppoa
muovata alkukaaosta,
kun aine rupesi olemaan
jättäen olemattomuuttaan
ja taisteli  niin kuin olematon
ja oleva;  aina ne  riidassa on.

Oli aluksi kaikki kohdallaan,
myös taivaissa, ennen materiaa.
vaan mitä lie siellä tapahtunut,
jokin kardinaalilankeemus,
ja itsestään erotti Jumala                              (Juuda jae 6, 2Piet.2:4)
pois kerubijoukkoa langennutta.

Ja silloin kai siinä tapahtui,
että ainetta   aikoihin erottautui,
sillä hidastuessaan täydellinen
jarruttuu aineeksi valkeuden.
Luojasta poistettu saatana                              (Hes. 28: 13-15)( Lk. 10:8)
sinkoutui aineeseen  taivaasta.
 ja koetti    saada hallintaan
tämän  maailman kaiken materian.

Se  merissä möyrien raivosi                              (Ilm. 12: 7-18)   (Ilm. 13)
ja myrskyissä riehui ja eteni
ja milloin  myös  löysi olennon
alttiin, niin otti asunnon.
Käärmeenä joskus  luikersi,
tai petona  muita raateli,
ja joskus myös ihmissydän on
sen asunto, julma ja tunnoton.

Oliko Luojalle helppoa
luoda ihminen tomusta,
odottaa kauan  ja toivoa
ystävää tomujen  joukosta.
johon voi puhaltaa  Henkeään;
jonka  vie ikuiseen elämään?

Saatana  kiersi maailman rataa                                  (Job. 1:6-7)
kateus ja  viha katseessaan.
Välillä tulta ja  rikkiä sataa,
kiljuva leijona  luonteeltaan.

Jumala rakentaa pelastusta,
Taivaalleen sekä Luoduille
Sanoman kantaja laudanpätkän
aineella  pelastui saarelle.                                              (Ap.t. 27: 44)

Kirjoitettu 21.2. 2013. Viitteet 7.12. 2015.

45. Ihmisen peruskysymyksiä Luojalleen. (045)

A

On ollut eräs ongelma aikojen ihmiskunnassa
ja sitä pohtii vieläkin tämä sukupolvikin.
Lie kertoja jo monia selitellyt Profeetta
ja läksy päälle läksyjen on pinkka  vastauksien.

Vaan ei, vain vuosi, viikko taas ja sama ongelma on maass´:
"Kuin mont´ saa olla vaimoa yhdellä ukon alulla?"
Tai joku kysyy toisinpäin ja kyselönsä antaa näin:
"Kuin monta kertaa erotaan ollen oikeassa vaan
ja kaikki lakipykälät on puoltavat ja pätevät? "
(V M 29: 22- 29) 

Ja osa vielä mellastaa  kuin ennen Nooan aikoja
Kuin tarinoissa, saduissa  on kaikenlaista tarjolla.

Myös joku kysyi Herralta: Niin oli ensi alussa,
ett´ mies ja vaimo perheen luo ja kuvan Jumalasta suo,
kun rakkaus heitä yhdistää. Niin  syntyy uutta elämää.
  (Mt. 19:8) 

Häviää jos rakkaus, kadoten kuin  kuin tuulahdus,
joka hetken pilven vie, niin  autioituu kotitie
ja ohdakkeita, tappuraa vain tuottaa  kotimaa
ja siinä mikä versoisi, jos halla  kaiken tuhosi
On taivaan öinen kauneus  vain   ikiautius.

Jos lapsi leipää pyytämään, vain kivi sitten kädessään.
Jos lapsi kalaa haluaa, niin käärmeen sitten kaluaa.                    ( Matt. 7: 10). 
Jos sitten sielu eron maan, taas tulee Sanan kuulentaan
selittelee , väittelee,  lopuksi   päivittelee
ja ajan kulkuun vetoaa:  Jo mennyt sukupolvia
on sellaisesta käskystä jo  yli kuusikymmentä!.
                                                                                                (II Piet. 3 luku; I Joh)
B
Jeesus tarkkaan selitti. Ei taivas ole kaupunki          (Lk. 20: 34- 39)
kuin täällä, aineen kahleissa,  biofysiikan laeissa.
Luomistyössään Luoja loi genomisen ihmetyön,
joka sitten replikoi kautta aioonien yön.
Myös aivan niissä puitteissa
jotta uutta syntyisi ja ihmiskunta eläisi.
on  LUONNON luonut Jumala

Myös nykyajan tiedemies ne Luojan ilot tunsi, ties.
On  aina aivan mahtavaa, kun luo jotain parempaa.
Ja jos vain tieteen vallassa, ois aikalisää hankkia,
niin kyllä sitä itsekin viissataa vuotta lisäisin.
Sai ENOS Seetin pojista ysi-nol-viis elinvuosia (905)..                (I M. 5: 11)
 Vaan nyt on kuten tiedetään: Noin sata vuotta enintään
täällä elää tavataan matkalla uuteen maailmaan.

Niin on se vain, ett´ Ikuisuus on olennoltaan jumaluus.                  (Snl. 8: 23)
Vaan moni sielu toivoton luulee: Pelkkä AINE on.
Kun sitten aine purkaantuu, niin sielu loppuu, sulautuu
universaaliin  unohdettuun  menneeseen
eikä ole persoonaa, ei nimeä, ei vastuuta.
Vain kromosomi elon jatkaa, replikoi ja jatkaa matkaa.

Ikuisuus on kuitenkin sinetöity sieluihin.                                        (Snl. 3: 11)
Siinä Luojan salaisuus: On joka sielu henki uus.
Hän tuntee kaikki nimeltä ja tutkii myöskin geeniä.
Sillä kun Hän töitä antaa, rahkeen mukaan voimaa kantaa.
Vain yhtä toivoi alussa luodulta ihmisparilta:
Lisääntykää, täyttäkää maanpiiri, hyvin käyttäkää
sen  lahjat ihmisille luodut, avaruuden sisään suodut.                      (I M. 1: 28)
              
Ei mies synnyttää voi lapsia. Ei edes itse Jumala.                           (I M. 1: 22)
Sen opetti Hän sanassa, tarvittiin siksi Maria.
Ja tässä onkin salaisuus, monille ehkä sana uus.
Mariat naiset maailman voi vihastuttaa Jumalan,
jos eivät tahdo  lapsia eikä sukupolvia.
Jos oisi neitsyt Maria tokaisut .Ei,ei lapsia !
Niin ei koko Joulua nyt olis meille tulossa.                                    (I Tim. 2: 13-15)
Ei Maria estänyt Jumalaa pelastamasta maailmaa.

Pelastus on rakennus, jota Luoja rakentaa.                             (Ef.  2:19-22)
arvolliset  kokevat  jo uutta maailmaa
sinne aina pyrkivät ja siksi   tärkeää
kaikki ohjeet  Raamatun. On   usko järkevää.                           (Rm. 12)

(Ps. Kyllä sitä tiedetään, että Marsiin pyritään
uutta siellä  maata luomaan-
aate jääköön  Luojan  huomaan.
 Mielelläni  uskossa, tänne Maahan jään.
(Tuskin Luoja tarkoitti,  että  paratiisin Maa
aivan koko galaksia meille tarkoittaa.?)
Miten paljon Maahan  kuuluu systeemissämme
tässä meidän Solaarissa, selitäpä se.
Onko  Mars jo Luojan taivas  vai soraa  systeemin,
 joka kuuluu Maamme kanssa  ihmistontteihin?
              
 7.12. 2015, 8. 12. 2015  Tähän asti siirretty muokattuna  alkuun. 8.12. 2015
c


LUOJA Dee-än-aata (dna) muokkasi ja ihmiskuntaa ehosti.
Se  kaunistui ja sivistyi ja oppi, luki, kehittyi.
Se toimi! Luoja lepäsi. lain sääti, väliin epäsi.
Neuvot hyvät antamalla, Kotkan siivin kantamalla                (V. M 32: 7_11)
yli maitten mantujen kylvi ihmissiemenen.

Myös jatkuu Sanan kylvötyö ja saarnaajien tähtivyö                (Daniel 12: 3) (Jes. 52: 7)
ajat toisiin liittäen kantaa neuvon etäisen.                                 ( Rm. 1: 1-7)
Meille käteen Kirjan tuo, elon kuvioita luo.                              (Mk. 16: 15)(Lk. 24: 45-49)

Vaan yhtä vihaa Jumala, hylkäämisen pahuutta                         (Malakia 2:16)
ja siitä Sana salamoi, niin että aivan korvat soi.                   
Malakian kirjassa karjuu Taivaan Leijona,                               (Hes. 1: 10)
rymisee ja viskoo rapaa, karsii väärän  neuvon tapaa. 
Kaikenlaiset keksijät ja Herran lakein  kiertäjät
siinä  jauhaa  leuoillansa, karjullansa, kiljullansa.

On Kiivas Taivaan Jumala niin kuin mies on vaimosta.             (Hoosea 3: 20)  
Niin on Henki Jumalan. Ei muutu, murru konsanaan.
Siis  yhtä vihaa Jumala: hylkäämisen pahuutta.
Ja siinä taivaan vaa´assa on kuninkaatkin turvassa
ja yli pappein kovuuden on Daavidille suotuinen.                     (V M. 17: 14- 20)
Lievin  on se lankeemus, se rakkauden kompastus.
Sitäköhän Mestari,  Pyhäkön tomuun kirjoitti,
kun asiassa kahdesti   äänettä  Sanaa  ilmaisi?                          (Joh. 8: 6)

Niin. Aina tosi vaikea lie kysymyksiin vastata                          (Rm, Kor, etc.) (Piet.kirjeet) )
aivan sanatarkasti.  Myös väliin Taivas leimuili.
Seitsemänkin ukkosta joskus ratkoi pulmia.
Vaan kaikkea ei kirjata, sanoi Neuvonantaja.                            (Ilm. 10:3-4).

24.2. 2013 .  Viitteet 8.12. 2015.

46 Marian ura Elämän Rabbiinin Äitinä    (046)

Maria oli ihmeellinen.
maailman äideistä jättiläinen,
suojasi vauvansa kuolemalta,
turvasi vieraitten oppien alta,
lapsuuden antoi oikean, hyvän,
isien uskon syventyvän,
suojasi kodin kuin kuninkaan linnan,
antaen nuoruuden kaunihimman.
Äitinä  kuin Juudan leijona
ja Josef- Marian suojana.

Jumala viihtyi Nasaretissa
salassa kylissä ,(Sebulonissa)
viihtyi seurassa hurskaiden
Pyhän Maan perheiden hiljaisten.

Loi Maria kodin rauhaisan,
Joosefin, lastensa onnelan.
keskessä pienten pirpanain eli
Jumalan Poika. On Isoveli.
Seitsemän pientä pirpanaa
Jeesus kuin Daavid paimentaa.

Marian Poika, Esikoinen,
on Isoveljenä Uskollinen.
Pienille siskoille, veljilleen
taivaista sanomaa kertoelee,
sillä lasten on Taivasten Valtakunta,
vaikka on vieraille pelkkää unta.

Näin varttui Rabbiini elämän uuden,
elämän ainaisen, ikuisuuden.
Jumalan silmäteränä aina,
Marian Poikana, Taivaan Laina.
Hän loi Uuden Liiton kansaa
murtaen kuolemaa, vihojen ansaa.
Hän poisti kirouksen luoden uutta
Aaronin, Zaadokin,  siunaavaisuutta.

Jeesuksenpikkuveljet kin saa
kirjeensä lyhyen  kirjoittaa.
Juudan suvussa tapana
 ei ole  sanoja tuhlata 
Jaakob ja Juuda - ne Henkeä
on  hellältä Isoveljeltä.

Kirjoitettu 23.12. 2012
Viite Jaakob, Juuda.
8.12. 2015

47. Kun vain valkoinen kivi on valona. (047)

On meillä sota hirveä
eikä Pyhä Yrjänä
meistä ole yksikään,
kun syvyydet käy jylläämään.
Vaan on aika katsastaa
niinkuin Daavid joukkojaan,
ett´ karitsaista pienintäkään
syöverit ei yllätäkään.

Sotaa ei voi käydä yksin,
nukkuen tai käsityksin,
eikä  myöskään vähätellen,
kuvitellen, ähätellen.
On meillä sota hirveä.
Ei Kuolemalla järkeä,
Ei Tuonelassa neuvotella,
Manalassa ajoitella.

Nyt on: Tänä Päivänä.
on vielä Aika, Elämä
ja virtaa Armo Jumalasta
kutsuu kuolon varjon maasta.
Elon polun taivallukseen,
joka johtaa taivaan ukseen.

Joka valonkantaja
luo lisää taivasvaloa,
vaikka tuima tunnoton
on viima vihan valoton.
On Elon liekki kädelläsi
sit`varjele kuin sydäntäsi.
Öljylamppus kunnosta,
kun olet  taivasmatkalla.

Vaikk´ ois valo lampussaan
himmeä kuin  kivi maan
kivi  pieni valkea,
se, jonka sait sä Herralta,
se, jossa on sun nimesi
se, jonka Herra tuntevi,
on valkeus se vähäinenkin
taivassuunta toisillenkin.

23.12. 2012

48. Viheriöikö viikunapuu? (048)

Kevät on jälleen tulollaan.          
Päivä on kääntynyt kulmillaan.
Kohta on kukkia tarhassa.
ja mahloja puitten suonissa.
Hanki jo  kohta väistynyt on,            (KV. 1: 11)
Tuuli taas leuto ja viimaton.

Vaan meillä ei kasva viikunapuu,
viini, granaatti tai jokin metinen muu,
josta laulaa Kuningas Salomon
silloin kun talvi ohitse on.
Me ostamme viikunat kaupasta
ja nielaisemme ne rauhassa
ja ne tuhannen viikunan siementä
sen sileän tien  on hävinneinä. 
Ei niistä voi taimia kasvattaa
tai ennusmerkkejä uumoilla.
Ja moni  se nielee jo raakileen
ja varhaisviikunat hotkaisee.                  (Miika 7:1)

Viikunan kylvää, ken taitaa sen                  (Snl. 27: 18)
omaten kärsivällisyyden                              (Aamos 7: 14)
ja odottaa kiertoja tuhanten kuitten
ylitse autiomaitten ja luitten.
Milloin ne siemenet taimen saa
ja kasvuaikaakin rauhaisaa
ja seurassa villiviikunain
keväthedelmää kantaa taas ajoittain
sitä vihreyttä,  jota tarkkaillaan                  ( Aamos 8: 2; Aamos 9: 13-15)
josta maailman aika käy vaihtumaan
ja lähestyy korjuu elon sen,
joka on iankaikkinen?                          (Mt. 24: 32  Logiikan  järkeä).                         

30.12. 2012
Viittet. 8. 12. 2015

49. Pajupuu virran varrelta (049)

Niin, jokainen ei ole Viikunapuusta,
Öljypuusta tai jostain muusta,
mikä kirjoissa Salomon kuninkaan
Korkeaveisussa mainitaan. 

Pihlajikoista Suomen maan
moni Pajunkissakin vaeltamaan
on lähtenyt luokse Öljypuun
ja jalon Raamatullisen Kasvin muun
ja tavannut tuulissa erämaan
Pyhän Maan Ohdakkeet alallaan,
Kaislat suolaisen rannikon
ja Kierivät Pensaat aavikon. 
Tuulessa tuimassa Teimanin
kun juoksee perässä Pensaankin,
niin tulee mieleen, tottakai,
onko tää todella totta vai.
Jossain voi tavata Viikunankin,
yksinäisen ja vahvimmankin
Kaikista Puista, joita on
versonut hiedasta aavikon:
Tuuhea lehdiltään, vahva ja vankka,
auringon suoja, kun helle on rankka.
Oksat  on vahvat kuin käsivarret
kantaen lapset kuin hirsiparret.
Viikuna suojaa korkeasti,
suojaavaisuus ei ole sen lasti. 

Näin kirjaa Pajupuu Pohjoisen

varrelta virran tavallisen.

KV 1:17

Kirjoitettu 30.12. 2012 .
Päivitetty 20.3. 2013 

50. Kevät tuuli  (050)

Tuuli puuta heiluttaa,
vaahterassa kohahtaa
Kaikki lehtikämmenet
vilkuttaa kuin ihmiset.

Katsoo lapsi iloissaan,
puulle alkaa vilkuttaa,
nauraa ilon heleää
ja Aurinkokin kimmeltää.

Tuuli kulkee kulkuaan,
missä tahtoo, vaeltaa.

Kirjoitettu 6.3. 2011
Omistettu Julielle.

51. Aika valuu   (051)

Aika valuu niin kuin valkosanta vaan.
Ei aikaa  koskaan saada palaamaan.
Niin kuin kierii kehrät Universumin,
niin historiat kiertyy kirjakääröihin.

Löytyy käärörullaa  kaikkialta ,
voi niitä availlakin tomun  alta.
vaan koskaan aikaa ei saa palaamaan.
vaan joskus pysyy PÄIVYT  alallaan
ja joskus KUUHUT  jättää kuljennan
Kai vaihtaa kiertosuuntaa kehrät maailman?

Tai Luojan jalkain astinlautana
Pilvenplasma jälleen matkalla?
Galaksien maitomeri ahdistuu
taivaanmeren glasiääri  muodostuu
ja  kuin silloin kerran  Aahaan kellossa
varjo palautui  kymmenen  astetta.  (II Kn. 20: 11)

Niin tärkeää on usko Jumalaan
ja Pelastuksen tuonti ihmismaailmaan,
että  Luoja  siirtää suuren  tähtitaivaan
kun antaa avun ihmiskunnan vaivaan.

Näki kerran aikaan JOOSUAN
kansa holokaustin vaara uhkaavan.
Pimeyden voimain ruhtinaat
hallitsivat  Pyhät Kaanaan maat
ja silloin pyysi  Jumalalta JOOSUA      ( Joosua 10: 12)
lisäaikaa  voittotaistossa.
"Päivyt  Gibeassa alallansa!
Kuuhut  Aijalonin laaksossansa!"

Niin pysyi  aloillansa kehrä, Päivyt nyt.
Viime säteensä kuin pronssiin piirtynyt
Niinkuin kirkas  tinalautanen
myös  Kuuhut paikallansa hetkisen.

Miten tänään on? -  Jos  tarvitaan
niin saman rukoilla  voi vielä uudestaan.
Vaan nyt  huomioida täytyy työs
suhteellisuusteoria myös.

Kirjoitettu 2.6. 2010
8.12. 2015 

52.  Mikä aika nyt on ? (Daniel 9).   (052)

Mikä aika nyt on? Meri on rauhaton
Joka tuuli on valveilla, myrskyjä on.        (Daniel 7:1-2)

Meri kansoja on,, kansanheimoja on.
joissa Jumala vielä  on tuntematon.          (Daniel 7:3)

(Ps.
 Merikalastamaan sitten myöhemmin
Jeesus Mestarin käskystä   lähdettiin.
Näyn spesiaalin sai  myös Pietarikin
Se juuri ennen merimatkaa näytettihin:
Siinä näky taivainen ei ollut  ahven pienoinen
eikä hauki kotomaan  eikä jokirapukaan)

Meren kuohuista saa aina vain pedompaa,    (Daniel. 7:
ensin siipistä leijonaa, raatelevaa.
Sitten karhun hahmoista horroksestaan
rupeaa  unesta valveutumaan
Kun herää on   luut vielä hampaissaan
ja  se raatelee  kansoja mantereen maan.
Meren kuohuista  saa yhtä vain  pedompaa.
jo pantterin hahmoa valpastuvaa
ja päitäkin  sillä on mitalla.
ja se lentää kuin korppikotkat  taivaalla.
Petomahdit kaikki ne heränneet
oli ihmismuotohon kerääntyneet.
Petoluonteiset hallitsi, kauhisti maan
päivän noususta hamaan jo pohjolaan,
idästä länteen ja etelään,
autiomaista kentille jään.
Vaan petoihmiset kolmet nuo heränneet
oli vallaltaan vielä rajoittuneet.

Vaan meren kuohuista neljäskin            (Daniel 7: 8)
kohosi mannerten piirihin.
Se oli kauhea, hirmuinen
ylen väkevä, hampailta rautainen
eikä luonnossa ollut vertoja sille
Uli kauhea, uusi se ihmisille.
Ja se söi ja se murskasi kansat maan
ja se tallasi paenneet jaloillaan.
Se oli julmempi luonnon petoja,
Se oli monien kansojen tuhooja.

Ei kelvannut sille tuhota
vain maan piirin ihmisten kansoja.
Oli  sillä kymmenen sarvea,
Herjan henki yhdestä  sarvesta
ja se puhui niinkuin ihminen
jonka suu puhuu  taivasta pilkaten
ja silmillään etsi  se  elävää
ja vainosi pakoon pyrkijää.
                                                        

Ja mitä sitten tapahtui? Lue Daniel 7:  9-28)
Kirjoitettu 27.9. 2010.
Päivitys  js Ps. lisäys. 8.12. 2015 

53. Pyörä  (The Wheel, Oofen). (053).

Pyhä Maa, Pyhä Maa
kallioita , vuoria

Puronotkot, laaksosi
autiona vieläkin.

Unessani olen siellä
Galilean vuoritiellä.

Sinisenä idän ranta
kukkulaa ja vuorta kantaa.

Usvapilvi laaksosta
nousee, lännen sumuna.

Teräspyörä valtava,
tuulen myrskyn sitova

oli puronotkossa
niinkuin vahvaa malmia

Suuren pyörän vanteessa
oli niinkuin kelloja

ja kahlittuna vanteessa
myrsky koski kelloja.

Unessani katselin
kun pyörä oli eessäni.

Vuorinotkoin välissä
seisoi pyörä kiiltävä.

Vaan se oli tuulinen,
hurjan myrskyn tapainen.

Pyörä oli paikallaan,
yksi jättipyörä vaan.

(Jossain Sebulonissa
 Galilean  vuorilla).

20.10.2010.

8.12. 2015 Tein  sille jotain suomalaista sanaaja löydän sanat " tuulikellot"ja "intiaani-unisiepparit",
jotka vähän näyttävät tätä uneni  myrskypyörältä. . 

54. Rooman matka 2006      (054)

Tulin äärestä maan, sen varjoista
ja metsistä, luonnon helmoista.
Vei matkani  taas yli pilvien,
hohtavan jylhien alppien.
Oli sitten  edessä kaupunki,
ja seitsemän vuoren siluetti.
Sinivuoria sitten lähestyttiin
ja kaupungin keskelle pysähdyttiin.
Kuin vuosituhat ja kaksikin
vain  silmänräpäys ja toinenkin.

Oli edessä katakombien maa,
Via Appian kivetkin ennallaan.
Keskeltä pinjojen kohoaa,
ikivanha keisarihallinnon maa.   (Ap.t. 28: 14-31)
Vierellä huikean  modernin
on pylväs tai patsas antiikin.
Syvällä Tiber on uomissaan:
sorsapoikue  siel´ elää huomistaan..
Rooman seitsemän kukkulaa
on ikivanha ja aina nuori maa.
Rooman jylhiä muureja
kiertelen karttani kourassa.
Laaksosta tiedän, täälläkin
oli kirkko Herramme  apostolin.
Rinteet ja laaksot ne kulkeneet   (Ap.t. 23: 11), (Rm. kirje), (Hebr  13: 23-24),(Apt. .22: 29)
on Pietari, Paavali. Julistaneet .   (I. Piet. 5: 13),(Ilm. 14:8), (Ilm. 11:8)

On kirjettä monta, ne tiedetään.
ja Jumalan nuhdetta siedetään.
Niin tehtiin Roomasta kaupunki,
jossa Jumalan Sana asusti.
Taivasten Valtakunnankin
Avaimet sille annettiin. 
Sinne  pysähtyi Hengen  valjakot,
Taivasvaunut ja Zebaot.
Siitä kertoo vieläkin Pyhä Maa,
Sen pylväät taivaaseen kohoaa,
ja kohoaa muisto profeettojen,
apostoleitten ja piispojen.

Keskellä pylväitten kolonnaa
saan, kaukaa tullutkin, katsahtaa,
vuosituhanten muistomerkkejä,
kerubivaunujen liikettä.
mikä Roomaan varjona heijastuu.
kuin pysähtyis aika.  Liikkuu vain kuu,
ja Panteon kupoliportaineen,
AAHAAN kelloa muistuttaa säteineen
Säde  hiljainen siirtyy ylitse maan
Aika käy  hiipien  katoamaan.

Hehkuvan helteen hetkellä
Pyhän Pietarin kirkon edessä
on lähde ja kirkasta vettä saa
maan ääristä tulleet ammentaa.
On aukio laaja ja valtava,
on rukoilijoitakin joukkoja.
Joka ainut on omissa huolissaan,
Mitä  rukoilee- sen tietää Luoja vaan.
Maailman neljältä kulmalta
tulee uusia, uusia joukkoja.
Istun pylväikön varjoon levähtäen.
Luen psalmin yhden ja mietiskelen.

Vain hetki- ja taas olen äärillä maan.
Varjossa metsän ja kotihaan.
Sammalekivellä istuskelen,
Kuuntelen suhinaa koivujen.
Auringon säteet  täälläkin hiljalleen,
hivelee maanpiirin. Himmenee.
Latvojen välistä nousee kuu.
Yönsini taivaalla tummentuu.


Kirjoitettu 2006  Rooman matka johdosta.
Päivitys 8.12. 2015  Viitteet.

55. Talvi saapuu 2009             (055)

Talvi saa, unettaa,
metsä hiljaa odottaa.
Haapa yksin havisee
väräjää ja kahisee.
Koivu kullankeltainen
pihlajainen punainen,
Vaahtera on kirjavana,
Tammen lehvä koreana.
Maassa lehdet kahahtaa,
kun jänö loikkii, katoaa.
Metsän jalokivimaa
krysoliitit heijastaa
väreissänsä mahtavissa,
kallioissa, sammalissa,
Saniaisten pitsimaa,
kauneuttaan tarjoaa.
Vaakkuu varis johtajana -
korpi kaikuu kohmeana -
muuttolinnut katoamaan
sorsanpojat kokoamaan.
Hile kiertää lammen rantaa.
Järven peili valon kantaa.
Kesä talvi taistelee,
Sulaa hile. Pimenee.
Henkosiaan kesätuuli
jostain kaukaa puhaltaa,
Vastaa puhurina talvi,
hönkää. Hankeen maa.

Kirjoitettu 13. 10. 2009

56. TIEDE ja USKO  (1970-luku)          (056) 

Kerran, kerran illalla
Suomen Turun sillalla
Aurajoen virralla
alajuoksun pirralla
seisoi poika Japanin
katsoi yli kaupungin.
Kuljin ohi , todistin,
kristitty kun olin niin, Viidesläinen olin niin.
nuori, lähtöön valmiina
maitten ääret suuntana.
Jumalasta puhuttiin.
Ei hän toki usko niin. Hämmästynyt oli niin.
Tiede, matte totuutta.
Aine sekä  materia, Substanssi, materia.
Iloinen kuin aurinko,
kalpea kuin kuutamo,
kohtelias tiedemies –
ateisti? Kenpä  ties  Taivas ties.
Kaksi eri maailmaa
tapaa toisen, kolahtaa. -tapaa että kumahtaa-
Näkymätön usko on,
Rehellinen tiede on.
Siinä aika pysähtyy.
Aurajoki jähmettyy.
Tähti jatkaa kulkuaan.
Unohda en milloinkaan.
Aurajoen sillalla
kerran kerran illalla
ensi kertaa kohtasin
aivoitukset Japanin.

28.5.2009 19:40 

57. Uusi kevät 2009      (057)

Uusi kevät sitten jälleen sai

Aurinko on voimissaan kuin ennen,

Sama voima Auringolla kai

talven tuiman jälleen ohi mennen

Pettänyt ei kevään hento henki

On koivu hiirenkorvillaan

ja suonet täynnä mahlaa senkin

On luominen taas täysin aluillaan.

Perhon karkeloima keväänlämmin metsätie

vaskitsankin herättää ja mukaan vie.

Metsäorvokki on säihkymässä varrella metsätien

ja neulasia kokoo jälleen muurahainen pien.

Kaloja on virrassa ja lokit kiljuu taas

ja pikkulinnut visertaa. On niillä rauha maas.

On nurmi vahvan vihreää ja taivas sininen.

Ja taivaan pilvi vaeltaa kuin pilvi entinen.

3.5.2009 20:26 . Päivitystä 20.3. 2013 

58. Maaliskuun runo 2009      (058)

Kastepilvin taivas katettuna
kevät metsää hautoo, valaisee.
Järven peili harmaa vaskisena
puitten profiilia etsailee .

Tyyni raikas kevätlauantai
joutsenparin paluumuuttoon sai.
uuttu, mtsäkyyhky kujertaa
Sorsa polskii kaislasulassa.

Solinaiset purot kertyvät,
Laakson suuntaan kaikki menevät.
Törähtelee joutsen, kohoaa,
etsii jostain pesälampea.

Talventörröttäjät kaunehimmallaan
kuvastuvat lammen sula-hopeaan.
Harakkakin uskoo huomiseen,
rakentaa jo tapaan entiseen.

Lampi on kuin vaski, hopea
niinkuin katoava lyijy, nopea.
Vedet ovat tänään kahleissa
huomenna kai loiskii vapaana.

Uusi kevät tänään sitten sai,
Takatalvi eilen oli kai.
Sellainen on aina talven surma:
Takatalven alla kevään hurma.
14.3. 2009

59. Talviruno 2009, Talventaite (On  valkoista  kiveä ja muuta kasukan jalokiveä) (059)

Talvi on jälleen- vaan taittumassa.

Kinos on suuri vaan hetkisen maassa.

Jo maan povi hehkuu kuin jaspis ja multa
Harmaja kallio marmorin kulta.

Jokainen graniitti, kalliomaa
valkoinen kivi on, odottaa.

Tähdet on taivaalla radoillansa,
sini on kilpenä, urallansa.

Ihmisenlapsella oma on maa,
kuka nyt pyrkisi taivojen taa.

Taivaat onJumalan, ihmisten maa.
Ihminen kukkana siin kukoistaa.

Niinkuin ruohoa ihmiskunta,

elämä maassa kuin profeetan unta.

Rauhaa ja puita ja hiljaisuutta,
hyvää tahtoa, ahkeruutta.

Maa se on jaspista arvokas ihan,
valkoinen kivi on kallio pihan.

Pieni on kilpi, mit´ ihminen kantaa,
Suuri on kilpi, jonk´ Luojamme antaa.

Kirjoitettu 14.2. 2009 .Päivitys 20.3. 2013

(60)  . Talviruno 2006 , Hengen talvi    (060))

Yksinäinen on erämaan temppelipuu
Kohmeinen, huurteinen, kalventuu
Puussa on ainoa asumus pilven
Sumun ja huurteen jähmeän kilven.

Kerubit Majan uskollisen
Myöskin on kohmeessa aikojen
Taivaankansi on safiirinen
Maan yli pilvittä kaartuen.

Aikojen jäätikkö koskettaa
Beetelin kiveä, kamaraa.
Laskeutuu jäätikkötikkaitaan
Jaakobin enkeli maailmaan.

Ennenkin tullut on sätein jäisin
glaciääriaikaan pysähtyväisin
Keskelle elämän hyörinää
Aikamme markkinain pyörinää.

Kiteytyy maa ja kristallit sen
Jääkenttä sulkeutuu ujeltaen.
Tähdet kerääntyy, kimmeltäen
Otavat, Seulaset kokoontuen.

Pohjoinen, Pohjoinen! Heräsit jo.
Huurteessa Etelän puukin on jo.
Etelä, jos sinä puhaltaisit
Jääkukat ikkunaan tuivertaisit.

18.10.2006

(61)  Eonit (061)

(62)  . Josin (Joosefin) lapset     (062)

Kun Israel oli Egyptissä tuikki taivaan tähti                 (I. M. 15: 5). (II M. 2: 23-25).
joka ilta radaltansa lasten luokse lähti. 
Sysiyössä sädehti ja tuikki sanaa monta,
taivasvihkoon merkkaeli monta lohdutonta.
Kun kertoi muille tähdille, niin joka ilta lisää
tuli lapset tuudittamaan, myöskin perheen isää.

Vaan kerran oli valotonta, paksu kerros yötä.
Tuskin pääsi tähti läpi ilman ylityötä.
Nyt jo valvoi Isäin huone, missä viipyi tähti.
Yksi heistä erämaahan etsimään jo lähti.
Etsi päivän löytämättä, etsi kaksi päivää.
valottomat kannoillansa, tähdestä ei häivää.
Tuli ilta kolmanneskin sysin syventyvin.
Etsijällä  sydämessä ahdistus jo syvin.
Vaan sitten tuli valoraja. Pikkutähti joukko
oli siellä vastassa ja hohti joka loukko.

Niin siellä kivilouhikosssa oli valon aamu
ja taivaan tähti riemuitsi, kun taa jäi syden haamu.
Vaan oli siellä  kertomista vuosisatain yöstä.
Etsijältä kysymystä  taivaan paimentyöstä.
Siinä säihki kalliolla tähtijoukko hiljaa.
Paimentähti kertoeli vuosisatain viljaa.

Kertoi.  Kerran pikku- Josi väriviitastansa                     ( I M. 37: 3; 23)
joutui suureen syvyyteen vain pimeys mukanansa.
Tähdistä vain pimein  tiesi, missä Josin tie
ja seuras häntä matkallaan kuin silmäterä vie.
Yönsilmätähden viitassaan hän tuli kaukomaille,
Ei kauan Josi siellä jäänyt huomiota vaille.
Tuli Synkkä Valoton ja näki viitan tähden.
Halusi sen koruksensa.-"Nyt mä täältä lähden1"
 sanoi Josi, jätti viitan- kuilun pohjaan juoksi.
Viitta palas taivahalle Valon tähden luoksi.

Taivaalle jäi tuikkimaan ne Josin viitan tähdet
Vuosisatain aikana ne oli sädelähde,
josta sitten Paimentähti Josin lapset hoiti,
odottaen, että kerran Valon Voimat  voitti
ja vahvimmalla  kädellä vei Josin lapset yöstä
kolmen päivän matkan päähän Valottoman työstä.
Aamurusko, Kastepilvi, oli oottamassa
valorajan tuolla puolen Josin kotomaassa.                 

23.10.2007 19:46
9.12. 2015 

63. Jootam Ben Gideon:  Vertaus Puista.      (063)

Mukaeltu  tuomari Gideonin pojan  Jootamin esittämästä   vertauksesta, Garissimin vuorella Sikemissä Nabluksessa, Tuom. 9: 7-15)



Lähtivät liikkeelle Metsän Puut:
kuninkaan tahtoivat , huusivat suut.
Öljypuu ehdokas ykkönen.
Ne tulivat yhdessä luokse sen.
Oli siinä Kypressi vesoineen,
Manteli, Luumukin joukkoineen.
Poppeli, Paju ja Terebintti
Oliivipuuta ne pyyteli, intti.

Aivan naurusta hytkyvi Oliivipuu,
"Ehei, on minulla päämäärä muu.
Minä tarjoan öljyistä, ihanaa,
maistuvaa , ruokaista, valaisevaa.
En tehtävästäni luovu pois.
Mikä tehtävä yhtä arvokas ois?"

Puut lähtivät oliivilehdosta
kuin myrskynpuuskassa tuimana.
ja tulivat tarhaan Viikunapuun;
sen mahtavaan  varjoon ne kumartuu.
Hyvä Viikuna, lehtinen , makea,
ole meille kuningas, johtaja!

Oli Viikunan rupatus  metinen,
hyvin hiljainen, diplomaattinen.
Ja se kanteli satoa raskasta
kuin emo sen seitsemää pienoista.
"Imarrelluksi tunnen itseni,
Hyvä Puinen Kansa ja Toveri,
vaan suottehan minulle, sallikaa
nämä tehtävät omani hallita!

Kumarsi Metsä ja kiitteli ja
kääntyi ja Viinipuun havaitsi
ja katseli rypäleherkkuja,
kypsiä, runsaita, makeita.
ja huojuen kumarsi Metsän Puut
ja lausui yhtenä kaikki suut.
Olet ylistetty, sä Viinipuu.
Kruunu nyt sinulle laskeutuu.

"Oi ei, Hyvä Metsä, Sä arvoisa;
on kyllä antini makea,
vaan heikko on varteni tehtävään.
minä mieluiten omaan työhöni jään."

( Kenpä  ei ollut Puitten mukana
se sopii myös tässä huomata.
Ikiseetri , jo kuningas juuriltaan
ei lähtenyt nimittäin paikaltaan).

Nyt harhaili Puut taas etsien
aromaahan, kuivuuteen lakeuden
ja tapasi Kierivän Pensahan,
mitä  lie sukua  Orjantappuran.

Se kiiti ja kulki vinhasti,
ja myrskyssä tanssi ja lenteli.
Ja niin sitten tapasi Metsäkin sen
ja se tapasi Puitten Edustuksen.

Ja nyt kaikki kumarsi Tappuraa
sitä piikkistä, tomuista kulkijaa.
"Tule sinä ja rupea olemaan
Kuningas Metsänpuitten Maan!"

"Hoh!"-  Tappura tuulessa ilakoi,
aurinko paistoi ja vihurit soi,
eikä varjokaan ehtinyt langeta,
kun se kiiti ja pyöri  jo tomussa.

"Jos kuninkaan teette minusta,
niin ottakaa paikkanne varjossa
Jos varjoa sitten ei olekaan,
niin näännytte aurinkoon paahtavaan
ja kuihdutte, Metsä, niin kokonaan,
että Seetrikin kuivahtaa vuorellaan!"

10.1.2009 0:09
Päivitys 19.3. 2013
9.12. 2015. Viite. 

Runo (1-42) (001-042)

(001). Laulu kersantista, joka söi grillatun kanankoiven Tampereen kosken kulmalla Koskikeskuksessa viinan sijaan ja kirjoitti pullopostia.

Koskikeskuksessa kessu

Kessu Koskikeskuksessa

Koskikeskuksessa kessu

koskenkorvan.

Korvaa kessun Koskenkorvan

Koskenkorvan keskuksessa

Kosken korvalla kun

kerkee Keskukseen

Kokki,  grillaa kanakoiven

Kanankoiven kokki grillaa

Kokki grillaa kanankoiven

Kessulleen.

Kanankoiven kokki krillaa

Kanankoiven grillaa kokki,

kanankoiven, Koskenkorvan
 korvaten..

Avaruuden aurinkoinen

Aurinkoinen avaruuden

Antoi aamun aurinkoisen

Avaraisen

Aava aurinkoinen aivan

Aivan aurinkoinen aava

Antoi aamun aurinkoisen

Avaran..

Pullopostin pisti kessu

Kessu pisti pullopostin

Pisti postin aavaan

Aamuauringon

Aurinkoinen otti postin

Aurinkoinen pullon nosti

Antoi kirkkaan aamuvarhaan

avaran.

( Tätä voi laulaa erään hebr. laulun sävelellä Kokkineru kanaraja, kanaraja kokkineru)

• (002)  Bedellion- pihkaa  ( Siirretty erikseen 3.12. 2015 ; (002) Bedellion pihkaa10/11/2005 15:15:28 Leil Bedollah

Mistä löytyy Bedellion pihkaa?

On luettu Pyhää Kirjaa

Taas kerran ja kokonaan

Ja uusimpaan aikaan astuu

Kansakuntia aamussaan.

Luki Israel Uuden Vuoden.

Luvun lisäsi tuhansiin

Kehatin lapset taas kerran.

Ja Toora taas aukaistiin.

Kerrattiin kaikki ne vanhat.

On Eeden niin tuttua.

Oli siellä kerran se virta

se yksi ja ainoa

ja luodut kuin virtaa nousi

lohenpoikina Jumalaan päin

Ja varjot vain taakse jäivät

Oli kristallinkirkasta näin.

Yön helmoissa  varjon puolla

Onyxkiveä, kultaakin on

Siellä on vaskinen varjo

Ja siellä on bedellion.

Vaan pimeyden sysistä jokin

 mursi tien Eedeniin

Ja Jumalan valon virta

nyt pirstoutui pirstoutumiin.

Nyt kierteli Piishonin virta

ajan kahleissa Havilaa

Ja toisena Giihonin kuohut

Kuusin maata jo tavoittaa.

Eufrat ja Hiddekelvirrat
on nelivirroista jäljellä
ja maailmas seitsemän merta
niistä juoneet on vesiä.

Nyt  vaahtopäät merien virtain

myskyinä rantoja syö

kuin Eedenin porttia etsein.

-Sitä toiste ei pimeät lyö.

Kirj. L Bright 05-11-11 12:06 icej lle
Päivitetty ja muokattu 23.4. 2014
VIITE Genesis , 2 luku, jakeet 10-14; 3:24. Daniel 7: 2:-27.;   Ilm. 21:1.

• (003) Raakelin lapset palaavat  (Siirretty erikseen  3.12. 2015)

(004) JOOSEF ( Jaakobin ja Raakelin esikoispoika,  tyhjään kaivoon heitetty,   Egyptin ruhtinaana,  veljiensä ja sukunsa armahtavana pelastajana)    2005-08-18 23:25

 Nooan jälkeinen uusi maailma 

Seitsemän sateenkaarta

Palasi maailmaan

Ja sateenkaarisaarta

Nousi vesistä nousemistaan

Ja karahti maailman laiva

Taas kerran maan kamaraan

Ja Ihminen alkaa taas aivan

Kuin uudesti vaeltamaan.

Kuin uudesti alkusumu

ja alkujen siemenet vaan

on uudessa alkujen yössä

uutta sadetta oottaessaan.

Ja vanhan on meri vienyt

Ja tulvat ja hyrskyt sen

Ja kuoleman kantapäillä

on aurinko ikuinen.

--------

On tuhottu tuhannen tainta

Tuhat tähteä loistavaa

Kuin uhrattu kuolemalle

Ois tuhannen karitsaa.

Ja heitetty jälleen kerran

Rotkoihin heikompi

Kuin Joosef, lemmikki Herran.

Voiko kääntyä parhaaksi ?

Kun kiertänyt aurinko jälleen

On määrätyn aikansa

Kun kuoleman ahmatti jälleen

Odottaa uhria

----

Oi Joosef,  ole kuin ennen

Auttaja veljien

Ja ole niin armollinen

Kuin Joosef hän entinen.

2005-08-18 23:25                                                  

• (005). Valtiolaiva myrskyssä- Kenessä on syy? (Siirretty erikseen 3.12. 3015, viitteet)

• (006)  Jumalan antamista väreistä. Sateenkaaren värivoimia. (Siirretty erikseen 4.12. 2015 ja muokattu. Viitteet. Nimen yksinkertaistus: Sateenkaari

• (007)  Pähkinätarhasta juontuvaa

Salomonin Isä Daavid:
 “ Ani Shalom. Hem- la-MilHama!” ( ”Olen rauhanmies ja he ovat sodan”)

Nuori Salomon KV:ssä:

“El ginnath egoz jaradti

liroth ibbei ha-Nahal

liroth ha-farcha ha-gefen

heineizuu ha –rimonim

lo jadati

nafshi samtani

markevoth ammi nadiw”

Suom.

” Minä menin

minä menin alas pähkinätarhaan

jokipuron vehreyttä katselemaan

ja viininkukkarykelmiä tarkkailin

ja katselin nuppuja granaatin

enkä arvannut silloin ollenkaan

miksi sydämeni sykähteli taajempaan.”..

(Oma runo)  Minä tulin

Minä  tulin  tuolta pähkinätarhasta

luota valkeitten pähkinäraakilten

ja katselin kukkia Salomonin pensaan

ja ajattelin Salomonin aatoksen.

Minä katselin tarkasti jokaista kukkaa

ja jokaista puuta ja liljaakin

pohdin ja aattelin Salomonin aatosta,

syvällisestikin mietiskelin

Katselin kypressin, katselin seetrin.

katselin palmun ja balsamin.

Katselin Negevin  kuun sekä  tähdet

ja Taaborin vuoren ja Karmelin.

Raamattu sylissä punamultamaalla

lukuja luin ja mietiskelin,

mantelipuu siinä vierellä kasvoi

ja kasvoi Nasaretin hernettäkin.

3/31/2002

Viime jae 6.4. 2013. Siirsin  erikseen 4.12. 2015.  nimellä Pähkinätarha jamuokkasin muutaman sanan.

• (008)  Iso lintu merikotka, Nesher Gadol

• (009). Naftalin mystiikan maat (Eräs uni) Koivu ja tähti, Naftalin maassa /uni) siirretty alkuun 4.12. 2015 erikseen ja asetettu viitteet.   2005-12-19 22:16 unta ja totta

(010) Toinen runo 27.1.2009

Ba-laila Shuw  Halom :

Kir ZaH ve-Jahalom

Halon Zalul- Adom

Be- Heder Oor Shalom

Ba-Halon  daroma

Tawnit   Jesh Aduma

Ke Achbar, ke- Ba´al hai

oo Kalew  Adom uulai.

Jesh Kir ke-jahalom

Shakuf Bahir Adom

Bahuz- Ke- Pnei- Adam

la- kir   zhuhit  jesh  gam.

Kir Halon Kulla

be- Zura ReVua

Row-revach Hadar.

Betoch Ein  af gar

Pifnim Sulchan Katan

Ve- Lehem  Al  Sulhan.

Lehem Ke -Znin  Jawesh

Jesh Oor Af Ein Shemesh.

• (011) . Petah Tikva ( Toivon portti)  Siirretty erikseen alkuun 4.12. 2015, viimeinen säe ja viite lisätty. 

(012.Yhden suomalaisen suomalainen runo suomalaiselle

Helmikuu 2, 2009 Runebergin päivän aikaan

Kansallisrunoilijan päivän muistoksi tässä itsekin kirjoitan suomalaisen runon, jossa mainistsen 1967 Israelin matkani.

Suomalaisen runo

Oli kova pakkanen,

kerrottiin

ja tähtisadekin,

muisteltiin,

sinä yönä,

kun synnyin

Suomessa

Hämeessä,

Tampereen huomassa.

Oli sota mennyt,

ja rauhaa nautittiin

kaikki oli yhtä rauhaa

ja laulettiin.

Oli kaikki niin hyvin

ja oikeinpäin

koti, koulu

ja kirkko

ja niin edespäin.

Ei ollut vikaa,

ei puutetta,

oli maitoa,

aamupuuroa.

Ja sauna niin hyvä

ja lämpöinen

hoiteli perheessä

jokaisen.

Oli kaikki niin hyvin

ja oikeinpäin

Siinä vierähti vuodet

kymmenet näin.

Pyhäkoulu ja kirkko

ja lippukunta,

kansanhiihto, kun tuli

lunta.

Tuli sanomalehdet

ja Kojootit

Nastat, Urja ja

Hesarit.

Uusi Suomi

ja Demari,

Valitut Palat

ja Kotiliesi.

Aamulehti nyt

aivan ekana

ja sitten lehtiä

muutama.

Radio, se oli

tärkeä.

Tuli siitäkin

lisää järkeä.

Paul Cox

kuunnelmat

maanantain

ja musiikit

klassiset

mainiten vain.

Gramofoni

ja piano ja

harmooni

musiikin puolta

ne viljeli.

Oli kirjat koulussa

sieviä.

eikä tehneet lapsista

villejä.

Ja koulussa

kauniisti viitattiin

ja kuunneltiin

ja opittiin.

Luettiin Raamattu

tietysti

kannesta kanteen

kuin romaani.

Tolstoi ja Valtari

tottakai

nuorilta

hyvät pisteet sai.

Metsä se kaunis

ja ihana

oli kaikilla

kotimaisema.

Eli perheistä

miltei jokainen

oman järven

rannalla asuen.

Oli elämä omaa

ja Suomea;

kotimaata sen taivas

ja metsämaa.

Vaan jostain se

valkoinen pilvi nous

yli merien vei

yli mannerten pois.

ja sitten ol´ eessäni

ikuiset maat

Nasaret, Lydda

ja lampaitten haat

maissipellot

ja huimat palmupuut

viikuna, oliivi,

kypressit, muut.

Kaktus on aitana,

purkista pois,

jättinä kasvaa

kuin vapaa se ois.

Ja Bouganville

on iso puu

Ja joulutähtikin

tuuhettuu.

Syklaamit kasvaa kuin

voikukka meillä

Kilpikonna on

kuin siiliä teillä.

Sammakot,

nekin on etelän suuria,

kurnuttaa piiloissa

vesipuun juuria.

Raamatun lehdiltä

hyppii esiin

kukkulat vuoret

piirtyen vesiin-

Hermon ja Baasan

ja Gerasan maa

ne elää ja Jordan

on kuohuavaa.

Libanon hyppii

kuin vasikka

kuin safiirivuori

ja basalttia.

Ja Karmel on mahtava

ikuinen

kuin vuorien Simpson

on palmikot sen.

Nasaret vuorten on

kämmenellä

hellällä

Luojan sydämellä.

Varjossa istun

Naftalin maan.

Vihreellä nurmella

kirjoittamaan

aloitin-

Suomensin

laulun sen,

uuden ja

hebrean kielisen.

Ja sitten se pilvi

taas kohosi.

Oli Suomen Turussa

kotoni.

Tämä on nyt siis

minun lauluni ( tiulini)

Tänä vuonna

iloksi

kansani.

2.2.2009 3:07

• (013). kIBBUTSI.   Kokemus kibbutsista 1967. Siirretty alkuun 4.12. 2015. Viite  lisätty. Muokattu. 

• (014) Mantelipuu kukkii. Kukoista , Mantelipuu! Siirretty alkuun 4.12. 2015. Viitteet.  Lisärivit.

• (015). Seitsemän sanomaa "Valista kasvosi meille!" Seitsemän valistusta (Siirretty alkuun 5.12. 2015. Viitteet. muokakus.  

• (016). Talvinen aamunsarastus, aamusarastus talvella, siirretty alkuun 5.12. 2015

• (017). Mitä tuo TV tuossa hikoo?  Siirretty  alkuun 5.12. 2015  nimellä   TV on Luojan luomista aineista  Eräs uni vuosien takaa  RUNONA: Teen lisäjakeita

• (018). Tuulet kokoontuvat, Otsikoksi  Tuuli puhaltaa missä tahtoo  Viiteet. Lisäjae.  6.12. 2015. Itätuulen päiviä ollut syyskuussa 2015, sorainen Hamsin Levantissa.  

Syyskuu 27, 2011

• (019). Välimeren smaragdi (Bareket)       Välimeri.  Kadesh Barnea.  Muistilanka Viitteet. Siirto alkuun.Huhtikuu 25, 2010 , Lisäystä  6.12. 2015. Muistilanka.

Meri  on kuin smaragdi,

kuparinen ,  turkoosi.

Aurinko on polttava-

Eessä Kadesh Barnea.

Aika kuuluu hitaasti,

siinä onni piilevi.

Hiekkameren helmasta

kasvaa kukka terhakka.

Mikä ettei viihdyttäisi?

Miksei turhat huolet jäisi?

Lumoo hehku   smaragdin

ja safiirin ja timantin.

Palmujoukko tiivistyy,

palmun  varjo pidentyy.

Kammioissa kallion

kuninkaitten lapset on.

Ikivasket vaikenee.

Lasten äänet helkkyilee.

Nauraa  iloisena maa.

Vesi raikas  pulppuaa.
--
Elämä on tavallista
sukupolven vaihtumista.
Tässä Kadesh Barnea.
sukupolven matkalla.
Pilvetöntä, aurinkoista.
Öisin     myriadit loistaa
tähdet taivaan  tuikkiellen,
päivän hiekka kimmellellen.
Meri niin kuin smaragdi
Öinen  kuu kuin topaasi.
Kuin jalokivet  kasukan
on joka vuori  Barnean.
Siellä  alla arungon
Maja Pyhä  myöskin on.
Pilvetöntä yllä sen.
aika sukupolvinen.

Vanhemmisto  valveilla
muistaa  Herran sanoja
Kirjaan kaiken  kirjoittaa.
Sen sukupolvi  uusi saa.

• (020)  Lunastus. Jumala Loi , mutta  mitä ihminen teki   Pääsiäisen voimasta. Lunastus luomakunnallekin.   

Huhtikuu 2, 2010. Siirrän alkuun, lisään säkeitä. Lunastus- luomakunnankin.  6.12. 2015

• (021). Mittanauha (Chewel midda).  Petil lawan, shesh mashezor

Maaliskuu 27, 2010

Pienen pieni enkeli

tuli maahan, istahti

Pellavainen nauhansa,

mitta vitivalkea

painui maahan kivelle

valkealle hienolle.

Tuima tuuli tuiversi

hiekkamyrsky kohosi,

Siipikätköön enkeli

hiekkamyrskyyn katosi.

Vyöryi hiekka, aikakin

peitti valkokivetkin.

Peitti mitan enkelin

pellavaisen, tomuihin.

Uskollinen enkeli

mittaa kantoi, odotti,

Valkokivi uinuva

kantaa mittaa taivaista.

Neljät tuulet tuiversi,

hiekat vyöryi, kohisi.

(Siirrän  tämän alkuun 6.12. 2015 koska syyskuussa tänä vuonna oli hyvin paha hiekkamyrsky, joka vyöryi Israeliinkin. Eräs lähetystyntekijä Jordanin laaksosta kertoi,että ei ole ennen pessyt hampaita hiekalla, koska se tunkeutui talossa joka paikkaan, ehti hammastahnaankin).  II M 26:1,
Valkoinen pellavalanka = ptil lawan,  shesh mashezor,
 nauha, petil.  http://www.breakingisraelnews.com/48806/worst-dust-storm-in-israels-history-to-dissipate-in-time-for-new-year-middle-east/

  (022)   Seitsemän pasuunaa

maaliskuu 8, 2010 

10:26:13 PM
03/08/10

Maailman laidalla

ajanvirran aidalla

kaukana kangastaa

seitsemän pasunaa.

Seitsemän pasunaa

kangastaa, katoaa,

maailman laidalla,

ajanvirran aidalla.

Ajanvirran aidalla,

maailman laidalla

jälleen kangastaa

seitsemän pasuunaa.

Yksi on taivoihin,

toinen on laivoihin,

toiset on tähtiin

tai syvyyksiin.

Kohdistavat pasuunoita

kohti eri maailmoita,

näkymätön kätiset

virittäjät kaukaiset.

Viitteet; Ilm. 8:7 ensimmäinen pasuuna, 

Ilm. 8: 8, toinen pasuuna;

 Ilm. 8:10, kolmas pasuuna;

 Ilm. 8: 12, neljäs pasuuna.

 Ilm. 9: 1, viides pasuuna, 

Ilm. 9: 13, kuudes pasuuna 

ja Ilm. 11.5 , seitsemäs pasuuna.

(023)  Uni levottomista vuorista

Huhtikuu 2, 2012

Ps.114, Ps. 76:7, Ps. 28:1

Olin unessain tasankomaalla
peruskallion turvissa
ja katselin taivaanrantaa ja
ja suuria vuoria.
Ei taivaalla varjoja pilven,
ei metsiä, ruohoakaan,
ja vuoret ne röykkiöön hyppi
ja poimuili aaltoinaan.
Mitä hypitte vuoret kuin oinaat,
Kuin lammasten karitsat ?
Merityrskyjen kaltaisina
nuo kukkulat poimuilevat!
Oli eessäni ihminenkin,
selin vuorien poimuiluun,
kuin raskaassa unessa ollen
ja suuntanaan jokin muu.
Käänny! Katso – mä huusin hälle-
kun vuoret nuo poimuilevat,
ja hyppivät niin kuin oinaat
tai lammasten karitsat!
Ei kuullut, ei nähnyt mitään,
ei edes vastannut.
Hän katseli länteen, mä itään,
eessä vuorien poimuilut.

 On tässä ollut yksi pahempi maanjäristysjossa vuoret törmäsivät ja puimuilivat Nepalissa.  Himalajalla.  Se oli paha.

(024)  Laulu Pikku-Saaralle

Shir Le-Sarale

maaliskuu 12, 2008

AL HA-AFAR LEWANAH

SARALE HII JEHIDA

EIN AF ZEEW  BE –JESHIMON

RUACH KINNA KE-SWIWON.

EIN ENOSH IM AIN ROA

LAHAI ROI HA-KADMONA

B´HAREREI HEHAR EDOM

HAR NEWO VE HAR DAROM

SARALE HA JEHIDA

RUAH KINNA CHAZAKA

AL PNE JERAH LEWANA

EIN AF ZEEW SHAM AL-JADA.

MA Mi -JAMMIM? MA MI JOM?

MA HA-SHAAT JESHIMON

EIN SHUM ANAN BA-EILAM

EIN EED, EIN ZEL

Ke BLIMA SHAM.

TEIRDI MIN HASELA HAADOM
TAVRI TAWOI ve TA´ALI
PO JESH ZELA ZWI , ZUR SHALOM
RAMA, KIRJA, MOSHAW IIR .
AL-HA-KIRJA JESH ANAN
SHEMESH ZARCHA TAMID KAN
KESHET JESH IM ZEWAIM
ZEL ZEL ZAH im ZELILIM .

Suom. vihkossa 11.7.2020.

(025). Runo suitsutusastiasta

Suitsutusastia

pyyntöjä  tulvilla

vaipuvin kiehkuroin

maahan taipuvin

niinkuin liljatkin

Saaronin

Suitsutusastia

kiitosta joukossa

Jumalan vuorella

hiekassa sorassa

Ornanin pellolla

valmiina on.

Nousee hiekasta

kiitoksen vaskea

Jaakin ja Booas 

joko ennallaan?

Voimilla  vahvoilla

kantaen liljoja

Saaronin. 

17-10-2012
(Päivitys 13.7.2020. 

Tämä runo on unesta , jossa pylväänpäät näkyivät ja niiden liljat vaipuivat ja taipuivat kuin elävän kasvin.  Olin 1960-luvun lopulla-1970 alussa  Moshe Novin perheen kanssa kävelyllä Siionin rinteessä soraläjien päällä, misä nousi pylväitä soran seasta ja ävimme myös katsomassa hurban synagoogan raunioseinää.)

(026). Asserin sukukunnan mailla 1967.Kibbutsin tarjoamaa ryhmämatka

Kun ma ensi kerran

tulin Asseriin,

oli iltamyöhä,

meri tumma niin.

Istuin mietiskellen

meren rannalla.

Taivas, meren tausta,

tummui verhona.

Mitä muistan siitä

yöstä Asserin?

Tähdet meren ylle

syttyi sittenkin,

vaikka päivän sammu

oli valoton,

kun tumma meren sysi

nieli auringon.

Sitten merenhiekka

välkkyi valona,

kun taivas säihkyi yllä

tähtitarhana.

Ja meri loiski rantaan

kuin vuodet ennenkin

ne tuhannet jo menneet

jo ikimuistoihin.

Vaan jäänkö tähän rantaan

kuin Asser istumaan

ihanaiseen santaan

ja tuulen huminaan?

22.3. 2013 muistiin .

Viite: (I M 49: 20; V M 33:24, Tuom. 5:17),  (Joosua 18:24-31)

• (027). Asserin eukalyptuspuu. Tiuli  Aksibin rannalla 1969. Kun ma   toisen kerran tulin Asseriin.. 

• (028) Sade Aksibissa  ( Veljeni Harrin ja  kollegani Juskan kanssa matkalla)
• (029) Kiitäen Asserissa  (Rose Warmerin, Lilli Wreschnerin ja Elsine Churcherin  matkassa)

(030).  Isäni muistolle 29.7. 1979

(Isäni oli papin poika ja noudatti oman isänsä antamia elämänohjeita parannustyössään. Hän oli luvannut isällensä  pysytellä luontaishoidon alalla).

Sinua, minun isieni Jumala

minä kiitän ja ylistän,

sillä Sinä annat viisauden

ja voiman,

sillä Sinulta on neuvo sekä taito,

Sinulta on näyn selitys.

(Daniel 2: 23)

Palvelen minun isieni Jumala,

Häntä kiitän ja ylistän.

Uskon lakinsa ja kaikki kirjoitukset.

Pidän ylösnousemuksen lujan toivon.

Pyhitetty olkoon Nimensä.

(Ap.t. 2: 14)

(Kanttori J. Immonen sovitti sävelen. Sävel on Uotin laulujen ja nuottien kansiosarjassani)

22.3. 2013

(031). Isälle 3.3. 1966 Kaukon nimipäivänä

Hiven linnunlaulua maaliskuun

pari hopeapisaraa oksalta puun

Kimppu säteitä säihkyvän auringon

-Siinä resepti salainen mulla on:

Jos pillerin nielaista uskaltaa

Talvisilmä sulaa ja aukeaa

ja kirkkaus, kauneus keväinen

Sielun valtaa ja sydämen.

Ja kiitos, kiitos puhkeaa,

kun ihmisenä olla saa

ja tietää: silmä Jumalan

mua seuraa, missä vaellan.

Kauneus, hyvyys kaikki on

kuin raikas lähde- pohjaton.

Se virvoitusta matkaan tuo

ja hymyhetket eloon luo.

Kauneutta linnun laulujen

ja puiden, kukkain, eläinten

ei ymmärtää voi tiedoton

ei kukka, eläin viaton.

Ei kauneuttaan tajua

maa, taivas, avaruus.

Vain paradoksi-ihmisen

on tämä aateluus.

Siksi:

Sydän iloa täynnä ja kiittäen

Teitä Isä ja Äiti mä ajattelen

ja Jumalaa, Elämän antajaa.

Teiltä lahja on osani ihmisen!

Mun iloni- jokainen hetki uus-

mun onneni- eloni ihanuus.

Olen hiukkanen maailmankaikkeuden.

Olen paradoksien ihminen.

(Löysin tämän komeroa siivoessa tänään. Teen runotalkoota. 22.3. 2013)

(012) .  Valituista apostoleista

Ensin SIIMON mainitaan.

Kallioksi kutsutaan.

Ensin aivan kaikista

FILIPPUS ja ANDREA

kuuli sanaa Kastajan,

Jordanilla puhuvan

Miehiä hän kehoitti,

Jeesusta hän osoitti.

Kääntyi miehet katsomaan,

Nyt vasta Jeesus havaitaan.

He saavat kutsun hiljaisen

ja näkee kodin Jeesuksen

ja saavat kuulla sanoman

ja kiiruhtavat rantahan.

On Siimon vielä kalassa

KINNERETIN  rannalla.

ja siellä työssä, toimessa

saa Mestarinsa kohdata.

Veljesparin toisenkin,

SEBEDEUKSEN POJATKIN

kutsuu taivaskouluunsa

pelastamaan sieluja.

Filippus myös huolehti

että TALMAIN poikakin

sieltä Kaanaan kukkulalta

viikunapuun varjon alta

tulee oppiin  Mestarin

Näin NATANAEL kutsuttiin.

Sitten Jeesus kulkeissaan

rantaa pyhän järven maan

tullin ohi mennessään

kutsuu LEEVIN tehtävään.

On tälle uusi tehtävä,

dokumentoida elämä,

jonka Poika Jumalan

elää hetken päällä maan.

Vähässä ken vastuullinen

paljossakin  uskollinen.

Sitten vielä kutsutaan

Herran joukkoon kasvavaan

miehet mielisuosion.

Nyt heitä kaksitoista on.

TUOMAS, hän on Didymus,

JAAKOB, isä: Alfeus.

SIMEON on Selootteja.

JUUDA LEBBEUS - Suosikkeja.

Ja niinkuin aina agada:

on Kadottaja joukossa.

Jeesus kyllä hoiti sen,

ettei sielu jokainen

mennyt siihen samaan joukkoon

sielun kadotuksen loukkoon.

22.3.2013

• First, Shim‘on, called Kefa, and Andrew his brother,
  Ya‘akov Ben-Zavdai and Yochanan his brother,
  3 Philip and Bar-Talmai,
  T’oma and Mattityahu the tax-collector,
  Ya‘akov Bar-Halfai and Taddai,
  4 Shim‘on the Zealot, and Y’hudah from K’riot, who betrayed him.
  

(033). JEIRD, Laskeutui (Siirretty alkuun, lisäsisältöä, Kasteen Jordan. 7.12. 2015)

Viite  I M. 11:1-9, Lk. 6:17.

Oli kerran maailmassa

yksi kieli yhteinen,

puheenparsi samanlainen,

murre jokaikisen.

Ja yhteiskielen avulla

ymmärys on nopea.

Mihin sitten pyrittiin,

ellei itse taivaisiin.

Ihmiskunta jokainen

tavoittelee taivaaseen,

Alkukotiin, Jumalaan,

Paratiisiin ihanaan.

Alkoi tehdä koko maa

kovaa tiiltä, koreaa,

Pihka antoi laastia.

Niin alkoi torni kohota.

Se yleni ja korkeni

ja taivaaseen jo harotti.

Yhteisvoimin punnersi

koko joukko humaani.

Taivaassakin huomataan,

kun tulee tiiltä lattiaan.

Taivaassa sitten pääteltiin

Ihmissopu loisi niin

suuren, suuret raamit jo

että koko Maapallo
vinksis vonksis vaan
kierii toiseen maailmaan
suistuu pois-pois ajoistansa
galaksistaan  rajoistansa.

Sopu suurin voima on

ja muuntaa  kaiken kohtalon.

Kutsuin kokoon joukkojansa
Luoja, tarkka ajoistansa.

Laskeutui Hän katsomaan,
kun rakentavat torniaan..
(Yrittääkö paeta
kansa pois maapallolta?
Kyntämättä kaikki kaat
kylvämättä konnut , haat!)

Herran joukot katsahtaa

ja tornin tiilit  irtoaa,

Sietten kansaa sirotetaan
kakki konnut asutetaan 

Ihmisiä kasvaa maasta

niin kuin ruoho kesähaasta.
Sopu tosin lopahti
kun sanajuuret  erkani.

On  Baabelista lähtien

suuri joukko kielien.

Ja Luoja itse puolestansa

tulee vastaan luotujansa.

Hän tuli alas lapsena,

aivan määrä aikana-
tietyn tähden kulkiessa
lampun tavoin pimeydessä.

Joukkonsa Hän valitsi,

niin kuin itse halusi.

Sitten alas vuorelta

laskeutui he joukkona.

Uusi sopu Jumalasta

ohjaa ihmiskunnan lasta.

Sanomassa tien on salat

mistä löytyy Taivas-alat.

Laskeutuen Jordanille

löytää viitat tielle sille.

22.3. 2013
7.12. 2015 

Viitteet:
Mt. 4:13,13:1; 17: 114.
Joh. 16:28, 12:32.
I M. 11:1-9.
L.6:17.
Ps. 72.:16.

• (034) Korasin

(035). Sanomasta seitsemälle seurakunnalle

Kointähti kelle annetaan

ja vahva valtikka,

kun pimeys alkaa tihentyä,

niellä kansoja?

(Ilm. 2:26- 29 Tyatira)

Kuka on tuo onnellinen,

jota kruunataan,

kruunu elon ikuisen

päähänsä painetaan?

(Ilm. 2:10 Smyrna)

Kenellä on lampunjalka

seitsenlamppuinen

valoin täysin tuikkimassa

sysipimeyteen?

(Ilm. 3: 10 Filadelfia )

Kellä oikeus einehtiä

Puusta elämän

Paratiisin sydämessä?

Kukahan on hän?

(Ilm. 2: 7 Efeso)

Salattua mannaa kelle

kerran annetaan

ja uusin nimin kaiverrettu

jalokivi maan?

(Ilm. 2: 17 Pergamon)

Ken on saanut valkovaatteet

uudet lahjana?

Ja nimi Elon Kirjassakin

ikitallella.

(Ilm. 3: 5, Sardes)

Kenen luona Jeesus itse

oveen kolkuttaa .

jaaten myöskin istuimensa

valtakunnassaan?

(Ilm. 3: 21 Laodikea )

20.4. 2012

(036). Kinneret

Kinneret taivasta hohtaa.

On kirkkaita vedet sen.

Lie kertynyt kyynelistä

Jaakobin lapsien.

Ne kirkkaimmat kyyneleet lienee

itkenyt Maria kerran,

kun ristille lapsensa jätti,

ja kohtasi Elämän Herran.

Miten ehtyisi vetten lähteet?

On kyynelin kasteltu maa,

ja yhäti, yhäti Raakel

lapsiaan itkeä saa.

Vaan siellä on Messiaan askel

missä on puhteet veet.

Älä pelkää, myrskysi tyyntyy,

kun pyyhkii Hän kyyneleet.

( Kirjoitin tämän joskus Israelin matkan jälkeen 1970-luvun alussa ja isäni oli löytänyt sanat ja kirjoitti siihen sävelen).

(037)  Jos ihminen ei kiitä Jumalaa, ken antaa kunnian Jumalalle?

Ken antaa kunnian Jumalalle

kun vaikenee ihminen?

Ken laulaa, rukoilee palvoellen

jos kieltäytyy ihminen?

Kivet huutaa kunniaa,

tomu, tuhka julistaa:

Pyhä, Pyä, ikuinen

Luoja suuri, ihmeinen.

Serafit, kerubit kumartaen

kätkeytyvät siipiinsä.

Tulen ja pyhyyden hehkussa

ne täyttyvät Hengellä.

Taivaan kuoro savuaa

suitsuketta tuoksuvaa.

Pyhä, Pyhä ikuinen,

Luoja suuri ihmeinen.

Milloin, milloin on ihmislapsi

kuin astia kultainen

suitsukkeen savua tulvillaan

kuin temppeli taivainen?

Kiitoslaulu kajahtaa

Karitsaa kun palvotaan.

Pyhä Pyhä ikuinen

Luoja suuri ihmeinen.

(Kirjoitin tämän joskus 1960- luvun lopussa Israelin matkan jälkeen ja kanttori Jaakko Immonen on löytänyt sanat ja säveltänyt laulun nimeltä Ken antaa kunnian Jumalalle). 

(038)  Pilvi  (The Cloud , Anan) 

Itki sydän Juudan maan                   (  Ps. 126)

Kyyneleitä virtanaan.                       (   Mt. 5:4)

Nousi aamuvarhaalla                          (Ap.t. 1:9) 

kastepilvi laaksosta.

Näki pilvi matkallaan                        (  Jer. 1: 11-12.)

mantelipuun kukassaan.

Pilvi meni Pohjolaan                          (Sak. 6: 1-6).

vetten päälle liikkumaan.                    (I M. 1:2).

Siellä satoi kyyneleet                         (Lk. 24:49)

Juudan maahan virranneet.                 (Ap.t. 1:9) 

Henki lepää Pohjolassa,                    (Sak. 6: 8)

aikain auer Juudeassa.

Enkeljoukot tarkastaa

ajan kellon kuljentaa.                          (Ap.t. 1: 6-8).

Vartija jos valveilla?                            (Jes. 21: 11-12).

On pilvi ajan kahleissa.                       (Jes. 60:8)

21.8. 1994
Viitteet: 7.12. 2015.  Siirto erikseen. Nimellä Pilvi

(039)   Nuoren 13 - vuotiaan Shulamitin rukous  (Suomennos)

Mitä Sinulta Jumala pyydän

sillä minulla kaikkea on

eikä mitään minulta puutu,

en ole minä onneton.

Vaan yhtä minä pyydän

enkä vain itselleni

vaan pyydän monien tähden

myös siskoille, veljilleni,

isille, äideille maani-

en maalle vain omalle

vaan maailman joka maalle

myös kansalle vieraalle

RAUHAA haluan pyytää

niin RAUHAA mä halajan

Pienihän olen vielä,

sanon pyyntöni ainoan.

Ethän minulta kiellä

tätä yhtä ja ainoaa

Olethan luonut kaiken.

On sinulta RAUHA ja maa

RAUHAN kaupungin kerran

ja Temppelin RAUHAISAN

myös isillemme annoit

ja toivon sanoman,

vaan toivomme RAUHAN maasta

ei viel ole täyttynyt

Kaikesta muustakin kiitän.

Vaan salli jo RAUHAKIN nyt.

25.1. 2005. Päivitys 21.3. 2013 ( Suomennos, tulkintani  hebreasta)

37. Lumi kaupunkini yllä (Suomennos)

(Noomi Shemerin sanat Sheleg Al Iirii.  (Suomennos, tulkintani)

Öinen lumi kattaa koko kyläni.

Kaukomaille lähti oma rakkaani.

Kaiken kattaa lumi. Yö on viileä.

Taatelia varmaan tuo mulle ystävä.

Tuot kai hunajata, mettä viikunan

kamelilla kantain kaiken ihanan?

Palajathan toki, aurinkoiseni.

Appelsiinin sieltä tuothan lahjaksi?

Öinen lumikate on viitta ylläni.

Mitä kaukomailta toitkaan rakkaani?

Lumi kattaa kaiken, lunta kasvoillain

ja siemenissä puitten on kaikki kaipuu vain.

1. 2005 ( Muokkaus 21.3. 2013 ) Tarkistettava sanamerkitys ennen siirtoa erikseen.  7.12. 2015

  (040)  Puitten istuttamisen tärkeys (Suomennos)

J Rafael ( ber.) Tu BeShvat Seder kirjasta. Suomennos, tulkintani.

Näin menevät metsien istuttajat

Lapiot kädessä, iloisat

kaupungeista ja vuoriltansa

kylistänsä ja laaksostansa.

Kun Tu BeSchvat on, Tu Beshvat on..

Miksi te menette, istuttajat ?

”Me muokkamme kovat kamarat

ja kaislat ja ruovikot koluamme

ja vuoret ja tasangot samoamme.

Kun Tu BeSchvat on, Tu Beshvat on.

Mitä täällä on oleva, istuttajat?

Taimia kamarat versovat

On aarnio antava varjoaan

ja varjoa saa koko meidän maa.

Kun Tu BeSchvat on, Tu Beshvat on.

25.1. 2005

Siirrän erikseen. Luonnonuurdnvuodenpäivn runo. Metsien istutuspäivä.

(041)  Seurakunnassa se on: Erämaassa.

Oli Israel erämaassa seurakunnaksi koottuna                 (II. M. 19:1: Seurakunnan alku)

Oli johtaja Jumalalta, suku Aaronin pappeina.                ( II. M. 28: 1, Pappeuden alku)

Ja Jumala antoi ohjeet, miten Pyhäkkö rakennetaan.      ( II. M. 25. Pyhäkön kaava, alkurakentaminen)

Oli vaellus Pyhään Maahan ja kuin teltta se kannetaan.    (II M. 40: 36. Vaellusperiaate.

Oli luonteenlahjoja monta siinä suuressa kansassa.          ( II M. 31: 2-6 Luontenlahjat)

Oli heimoja kaksitoista, yksi erottui joukosta.                  ( IV M. 2: 33). Heimojako.Johtajuus.

ja Jumala valitsi heidät Temppelin tehtäviin.                      ( IV. M. 3: 12;  IV M. 4: 2-3)Tehtäväjako.

Kun  kuulivat, mitä Hän käski, heti valmiina asemiin.

Muut hoitivat kotejansa ja laumoja karjojen,                         

eikä huolena paitsi manna, se jokapäiväinen.

Kun laskettiin Jumalan laumaa, ei laskettu Leeviä,               ( IV M. 2: 33)

sillä heidän joukollansa oli toinen tehtävä.

Kun  laskettiin Jumalan kansa, kuin  lampaita  laskettiin.        ( Väestönlaskenta: IV M. 1)

Ei laumojen lukuun kuulu se,  ken kuuluu Paimeniin.                (Joh. 21)                                             

Kun oli hyvä aika, oli tehtävä kaikilla.                                   (  Esim. KEHAT, IV. M 4: 5)

Kun lähtösignaali kaikui, kaikki tiesivät toimensa.                  (Ap.t. 1:15) (Ap.t. 2: 14)
                                                                                          (Eri  signaalit IV M.3 : 1- 10.)                       

Johtajat kansaa johti.  Oli kansakin alttiina.                          Tuomarian ajalta (Tuom. 5:2,4, 20)

Pilvi ja Johtotähti oli kansalla mukana.                                 

Maa järisi, taivaat vuoti. Pilvet antoivat sateita.

Vuoret järkkyivät Herran eessä. Oli kansalla Jumala.

Vaan tuli TOINEN AIKA ja Jumala hyljättiin.                             (Tuomarien aika)

Ja aineesta jumalat tehtiin. Vailla johtoa vaellettiin.

Vain piipahti paimenpillit keskellä määkinää.

Ei Ruubenin leiriläistä lähtöpasuuna herätäkään.

Merenrannan kohinaan, kuohuun sinnekin joukkoja jää                   (Tuom. 5: 17)

Lähtöpasuunan kirkas sointu merenpauhuihin häviää.

Viipyi väitellen päällikköheimot; niin harhaili lampaitaan                      (Tuom.  5: 15)

etsien louhikoista kukin omia paimeniaan.

Niin Leevin Kehatin lapset ja perheet jäi suojatta,

kun päällikköheimot viiipyi omat karjatkin hajalla.

Tähdet taivaalta laskeutuivat, se enkeliarmeija

ja muutamat uskolliset he olivat valveilla.                                             (Tuom. 5: 20)

Sillä ajoista ammoisista yhä uudelleen siiserat

ovat nousseet tuhoajina ja yhäti nousevat

ja ne vuottavat vuottamalla, että Israel nukahtaa

eikä kukaan niin päällikkö, lammas kuule pasuunan sanomaa.  

Vaan yksi on aina varma: se Jumalan valinta.

On Israel Jumalan kansa ja Raamattu lakinsa.

Toinen se myöskin lie varmaa - se Jumalan vihaaja:

Ken Jumalan sanaa vihaa, on kansaintuhooja.

Kun johtajat kansaa johti ja kansa oli alttiina,

oli silloin johtajat hyvät: oli kaikilla toimensa.                        (Leiriytyminen ja liikkeellellähtöjärjestys:

Kun oli lähdön aika, tiedettiin tehtävät.

Ei jäänyt muista jälkeen ne leirien pienimmät.                        Mooseksen perusohje: IV. M: 2;)

Ei raahannut raskainta taakkaa ne heikot ja nääntyvät.           (  IV M. 4 luku:Työn organisaatio).

Ei myöskään piiskurin virkaa ne sisällä tehtävät.

Vaan miten on mahdollista, KESKIAIKA kun vaeltaa,

kaikenlaista ja kummallista on tulvillaan koko maa.

NYT on tiedossa Sanan tiedot tuhatpainoksin painetut

ja käännetyt MAAILMAN kieliin ja kaikille informoidut.

Siinä sanotaan aivan tarkkaan Ilmestysmajan pakkaus,

kun pilvi on noussut ja jälleen uusi askel on, vaellus:               

"Kun lähtöpasuuna kaikaa, on JUUDA jo valmiina                       (  IV. M. 2: 9) (Tuom. 1: 2). 

ja pappien perheet hoitaa, jotta heikot on vaunuilla.

Ja kun toinen soitto kaikaa, on RUUBENKIN  valmiina.                        

Lampaat ja karjat koossa, Leevin lapset on vaunuissa".

Vaan mitä kummaa NYT tuolla: kKulmalankkuja  kannetaan.

Ei niitä voi kantaa yksin, naisvoimin ei ollenkaan!

Onhan kymmentä kyynärää lauta, puolitoista on leveä

ja niitä on liitettynä kaksi Pyhätön seinässä.

Mitä muuta on nurin niskoin? On kiire jo tarkentaa.

Jo syöverit kantajaa kiskoo, on nielaista tuonelaan.

Tuolla kulkee kuin MERARIN  poika, kaksoislankkua aahaten

joku nääntyen taakkansa alle, louhikossa kompuroiden.

Vaan tuolla, mitä on tuolla? Oli temppeli laivana.

Kun syöveri temppeliin iski, on laudatkin pirstaleina.

AIn´ tuonelan syvyydet  iskee. Kyllä merarit kokoaa,

jos kantavat temppelin lautaa, lankun pätkästä apua saa. 

Ja tuolla BENJAMIN nuorin kerran pelastaa Israelin,

kun kuoleman meren aallot oli hukuttaa Siionin.

Ja joskus Jumalan Sana maahan korilla lasketaan                     (Apt. 9: 25).

kun Damaskos PAAVALIA vainosi vihoissaan.                                     

Tuolla: ei KEHATIN lapsia suojaa kukaan                                /Maailman eri pogromit)

Kuoleman laaksoon ei tullut mukaan

mikään paennut lippukunta.

Oli LEEVIN  kohtalo kuin pahaa unta.

Tuolla taas joukko,  monimuotoisin,

Jumalan Joukko, ALFFEI  SHINANIM!

Taivaan joukot nousivat moniin tuhansiin

ja pimeyden mahdit leiskui taivaisiin.

Yli maan kävi jylinä suuri,  rakeet leiviskän painavat

Järisi meret ja maatkin  ja välkkyivät salamat.

Vaan nyt??  ONKO NYT  AIKA  purkaa Matkatavarat

ja kohottaa seinälankut   ja tasoittaa  kamarat

ja asettaa poikkitangot  ja jalustat paikoilleen

Aitaverhous,  ikuiset vaarnat   taas mitata kohdalleen.??

Kaikki te kansakunnat, me Pohjolan kansatkin,

Laulakaa Jumalalle,  veisaten kiitoksin.

Peljättävä on Herra, Jumala kansansa.

Hän Pyhäköstänsä antaa kansalleen voimansa!

Ja jokainen valon vaarna on vastusta pimeään

ja jokainen ilon laine saa syöverin sylkemään

hyökylaineita tuonelasta, kidasta kadottajan

Merenrannan hiekasta tiedät sen aallon jo valmistuvan. .                      (Ilm. 12: 14.)

21.3. 2013 päivitys

( Ensimmäinen versio ICEJ:lle ja , Airut-lehteen 12.12. 2004.
Päivitys 27.3. 2008.
Päivitys 7.12. 2015. 

(042) Rukous Hyvälle Paimenelle ,  Paimenten paimen.

( Aihe: Beetelin seurakunnan Alttaritaulu Hyvstä Paimenesta louhikossa kartisa olallaan ) (Kreikkalainen sana Arnion = Pieni karitsa)

Hyvä paimen Taulussasi

Pikkulammas olallasi

Määkii- pikku Arnion

haavoittunut, onneton.

Herra herää, Paimen parhain.

kuollut sauva hellit'

Anna  jyrkänteestä ote

elävällä kädellä..

Ota apuun Isän voima

muuta kun ei lähellä.

Jyrkänne on pelottava

kadottava,  pettävä.

Arnion- se pieni yksin

taulussa lie valveilla.                                               ( Jes. 57:1)

Herra herää, jyrkänteessä.

paimenkin on vaarassa.

Herra, ei tuo oksa kestä.

Kuollut aivan on tuo puu.

Herra, ensin sano sille.

Elä, verso, uudistu!

Elä puu ja auta tässä

jyrkänteessä pettävässä!

(Otteen Paimen tarvitsee

aivan ensin itselleen
etti syvyys kadota
niin karitsa kuin paimenta.
Lauma lisää kauhistuu,
jos pelastaja kadottuu.

…

Herra, kohta on taas vaiva

suuri niin kuin entinen.

Kuljit yli meren pinnan

otit voiman ylhäisen.                                                       (Job.37: 9,10; 16-18)
paimenlaiva myrskyssä,
kun upota ol tyrskyssä.
Miltei Joulun Sanoma      
oli siinä kadota. 

Kutsuit kokoon Taivaan joukot

kiiti vaunu taivainen.

Pettää nytkinvalheverkot,

pettää vesi  valtainen.

Sanoako  kiville

Herää, nouse auttamaan?                                                (Habakuk 2: 18)

Sanoako  puulle, Riennä!.

Kulje! Joudu joutuisaan?

Herra, meitä kaikkialla

Hengelläsi herätä.

Älä noita metsän puita,

älä rannan kiviä.

(Tietysti myös kivi maan

lähtee mielin kulkemaan

kierimällä  Luojan voimaa,

soimaten kuin Laki soimaa.

Tietysti myös risut, puut

mielellänsä valveutuisi,

paikallansa olleet luut

-vaihtelua liike toisi.

Vitsoin, kartuin  monenlaisin

ihmiskunnan opettaisi,

läksyin, käskyin luonnonlaein

kaikki kuriis palauttaisi.

Luonnon aine mieluumminkin

Luojan lait tottelee

Ihminen kuin SAULUS vasten                     (Ap.t. 26: 14)
tutkainta potkii, rimpuilee.

Kijoitettu 2005. Muokattu 21.3. 2013. Muokattu 7.12. 2015. Viite.  Siirto erikseen.