(073) Ensimmäisestä Aadamista toiseen Aadamiin. Joulun Sanoma.

ENSIMMÄISESTÄ AADAMISTA TOISEEN AADAMIIN

Room. 5: 12-21.

Maan tomua kokosi Jumala. Siitä muovasi ihmisen taidolla

ja puhalsi ihmisen sieraimiin Elämän Hengen ja niin

elävän sielun ihminen sai. Oli luomisen viides päivä se kai.

Oli silloin Eeden viel´ tallella ja siellä ne puistot ja virtansa

Oli Eedenin joki niin valtava ja kuohusi kristallivirtoja .

Havilan kultakin mainittiin, meripihka ja onyks jo tunnettiin..

Ja niin kävi sitten, se tiedetään, miten ihminen lankeaa. Sysätään

pois Eedenin piireistä kokonaan maapalloa kyntämään, vaeltamaan.

Koko Raamattu siitä kertoopi. Joka painos sen tarkkaan mainitsevi.

Laki lain päälle sitten annettiin Ajan myötä myös käskyjä tarkennettiin.

Tuli villinä lisää ruohoa, juurta, joka myös tuotti pahuutta suurta.

Oli suunnitelmansa Luojalla ihmiskunnan valintain varalta,

sillä niin vain täytyypi tunnustaa: Oli valinnat kelvottomuuksia.

(I M. 3: 22-24).

Mutta kuitenkin vielä tallella oli Maapallo, Kuutakin mokoma,

kun ratkaisu viimehetkinen jyrähti kautta avaruuden.

(I M. 9: 12).

Tähtisikermät silloin ja Enkelit, Henki ja Luojan apurit,

Taivaan Joukot ja Armeijat pelastustyössä ne avustavat.

Ja Daavidin sukuinen Maria oli Pelastustyössä osana,

Piti Juudasta tuleman Messiaan, Kuningasten Kuninkaan, Lunastajan.

Tämä kaikki tarkasti tiedetään. Moni asian omaksuu elämässään

ja vaeltaa valon lapsena Jumalan luomassa maailmassa.

Sillä Messias Toinen Aadam on, ihminen uusi ja lankeematon.

Hän teki ikuisen sovinnon, hankki meille Jumalan suosion.

Ja aukaisi meille uudestaan portit Eedenin maailmaan

Kun sotilaat hänet vangitsi, nuhteetonta  ruoski ja pilkkasi

ja naulasi Hänet ristille ja kylkensä puhkoi verille,

niin murskaantui sydän jokaisen opetuslapsen ja äidin sen, joka

kerran Enkelin sanomaan nöyrästi alistui armoisaan.

Oli hetket ne muutamat kuin ikuisuutta, Jumalan aikaa, jotakin uutta..

Seitsemännen Luomispäivän yötä  alkuvalottomuuksien myötä.
 Siinä leimahti Luojan alkuviha-  ennen tuhoutui    kaikki luotu ja liha
(.https://en.wikipedia.org/wiki/Population_bottleneck )
Vaan kuka kesti nyt:  Aadam uusi-  Jumalan vihasta tuskassa huusi.

Silmänräpäysten aikoja    - ja pelastettu on maailma!
Järähti Kaupunki, Öljymäki,  pyhäkön pimeys   salaman näki.

Jumalan poika jo taivaan mitoissa liiti, Tuonelan kahleita aukoen kiiti.

Liiton lapsia tervehti siellä, Nooan aikojen varhaistiellä.

(I Piet. 3: 18-20; I Piet. 4: 6).

Oli Aadamin alkutomua joka opetuslapsi, vain kauhua,

pelkoa sanoinkuvaamatonta ja pettymystä niin lohdutonta.

Vaan pahantekijä ristinpuulla ehti uutisen ensin äkisti kuulla,

Hänelle pääsy myös Eedeniin on. Jeesuksen voitto on tuhoamaton.

(Ps. 22: 1-32. Lk. 23:43)

Vain hetkeksi pimeni Taivaissa valot, kun Enkelit siipensä laski       

Jumalan vihasta taivas hyytyi, sen kansi kuin vanhurskas vaski.
  (Hes. 1 24)

Uusi on alku, kun aamu koitti ja synkimmän synkkyyden valo taas voitti

ja kauhun lamassa voipuneille Jeesus ilmestyi: Rauha teille!

Näin Luoja löysi kuin Aabrahamin, kuin Nooan, ystävänsä:

Opetuslapsille enkelten sijasta runsaasti antoi nyt Henkeänsä.

(I M. 12: 1-3. Hebr. 11:8).

Jeesus palasi Tuonelasta, puhaltaa henkeä Hengestänsä.

Pyhä Henki te vastaanottakaa! Hän kertoo nyt heidän tehtävänsä

Niin oli alkanut aamunkoitto ja valon aikojen ikuinen voitto.

(Joh 20: 19- 23.

II Piet. 1: 15- 21).
On Jumalan maailma ylen suuri,  ja siksi on Joulun sanoma juuri,
niin kaunis ja yksinkertainen, että pieninkin ymmärtää sen. 

6. huhtikuuta 2012 
Päivitys 31. tammikuuta 2015
Päivitys 9.12. 2015 

(179) Nooan päivät

NOOAN PÄIVÄT

Oli Nooan päivät ja maailma

oli täynnä pahoja heimoja.

Kieli ja murre viel´ yhteinen,

pahuuskin ylenpalttinen.

Elonaikakin satoja vuosia

oli luoduilla alkujen aikana.

Sen elon pitkän ja riittoisan

teki jokainen yltyen pahojaan.

Joka ihmisaivojen aivoitus

väkivallan töihin ol´ johdatus.

Katseli Luoja taivaastansa,

maata kun asutti alkujen kansa.

Synkkeni pilvi ja aurinko,

murehti luotujaan Luoja jo.

Jyrisi kalliot, huojui maa,

kun Jumalan ajatus leimahtaa.

Salamoi syvyys, virtaa laava,

halkeaa manner, myllertää aava.

Vaan katsoi Jumala tarkasti kerran.

Maassa on vielä pelkoa Herran.

Tuolla on uskon kirkasta voimaa,

mies, joka lohduttaa muita, ei soimaa.

Jumala leppyi Nooan tähden

Nooan lempeän sydämen nähden.

Nooa sai tehtävän lunastaa

sukunsa, karjankin pelastaa.

Tehtävän mitta on yksilön

ja ohjeet on yhden henkilön.

Arkki on tarkkamittainen,

urakka yhdelle mahdollinen.

Myös tietysti Seem, Haam, Jahvetti

olivat isälleen avuksi.

Vaimotkin samassa hengessä

auttoivat kukin miestänsä.

Oli tilavuus tarkka arkilla

( 300k x 50k x 15 k= 450 000)

kyynärän kuutiot mittana.

Ja kolme tilavaa lattiaa

( 3 x 300k x 50k)

ja ruuma on laivan pohjalla.

Oli saanut tehtävän tärkeän:

yhden miehen elämäntehtävän:

pelastaa perhe ja karjansa,

siis pelastaa oma maailma.

Oli Nooa vastuussa joukostaan

joutuen tulevaan valmistumaan.

Tulevan tiesi vain uskova

ja Nooa rakensi uskossa.

Oli tehtävä valmistuksia,

runsaita eväitä koottava.

Lie ollut naurua, pilkkaakin,

Nooa kun riehui ja kylvikin.

Isot pellot hän kylvi ja kynteli,

sahasi puita ja rakensi,

jyvia varastoi, mehuja,

kuivasi viikunaa, taatelia.

Lie ollut viljely vihanta,

arkkihirsien sahaus valtava.

Ja kiire Seemin ja Haaminkin

ja nuorimmankin, Jahvetin.

Juustoa keittänyt lie vaimoväki,

leiponut leipää, sen kuka näki.

Ja karjalle heinäpaaleja

tehtiin ja koottiin kerppuja.

Lie pohtinut määriä Nooakin.

Mutta Arkin mitalla vain kerättiin.

Nooan mitalla Nooalle

oli annettu Nooan arkki se.

Jokainen uskova päällä maan

on vastuussa omasta Arkistaan.

Ja se Arkki, se Jeesuksen antama ies,

sen joka ainut uskova ties.

Ken tietää mikä on ihmisen mitta,

voi olla tässä ongelmitta.

Toinen on mittana enkelin,

vaan tässä on ihmisen kuitenkin.

Arkilla on myös aikansa,

rajoitettua, ei ikuista.

Arkissa Nooan huonekunta

laineilla lepäsi varjoista unta.

Pilkkopimeä yllä kun aamun soi,

valoaukko vain himmeän viirun loi

ja Nooa ne aamut laskien

ties´ajan kulun ja kuukauden.

Niin kesti Arkin aikaa yli vuoden

alun uuden vanhurskaan täten tuoden.

Nyt kylvi Luoja uudestaan

vanhurskaan ihmisen maailmaan

antoi Nooalle ohjeet ne entiset

ja myös ohjeet uudet ja täydelliset.

(Genesis 6-9)

31. 1. 2015

(180) Kuningas Salomo - Saarnaaja Mantelipuun opetus.

Kuningas Salomo viisaudessaan
Saarnaajan sanomaa sommitteli
elämänkaaren kattavasti                          (Srn.3:2)
kehdosta hautaan kuvaeli.

Kunings Salomo nuorena voimissaan
istutti viinitarhojaan.                                 (Srn. 2: 4)
Puutarhat hienot suunnitteli,                       (Srn. 2: 5)
puistot ja metsiköt kaavaeli.                      (Srn. 2: 6)

kasteli taimia Eedenin lailla
nuori kuningas - huolia vailla.
Vuosien kierrot Daavidin lasta
vanhetti,  viisasta kuningasta.

Salomo puistakin totuutta löytää.
Luonto on hänelle kirjaston pöytää.
Luonnossa kaikki elää ja kuolee
Ikuisuudesta rahtusen ajan vain vuolee. 

Kun puun aika on joskus tullut,
se kaatuu ja maatuu kuin ei koskaan ollut.        (Srn. 11: 3)
Kukkakin loistava, kaunein ja hieno
kuihtuu kun yli  käy tuulonen vieno.

Ikää jos karttuu kuin metsän puulle
se silti on rahtunen tähdille, kuulle.
Maa iät pysyy ja tomuna sen,                            (Srn. 1: 4)
tomu ihmisen  on myös ikuinen.

Vaan- kysyy Salomo mielessään-
missä on ihminen hengessään?                          (Srn. 3:21)
Kun Jumala ihmisen aluksi loi,
iankaikkisuuskaipuun Hän sydämeen soi.             (Srn. 3:11)

Vääryyttä liikaa on maailmassa,                          (Srn. 3: 16)
totesi kuningas  Saarnaajassa.
Jumala menneen etsivä on                                ( Srn. 3:15)
ja on säätänyt viimeisen tuomion.                         (Srn. 12: 14).

Mantelipuu on kukassansa
kuin  vanhus on harmaissa hapsissansa                   . ( Srn.  12: 5)
Silloinko ollaan pohtimassa,
kun hopealanka on katkeamassa,
mikä on ihmisen tarkoitus
elämän suunta ja kutsumus.
On varhemmin tultava totuuden tuntoon
ja ikuiset asiat pantava kuntoon.                                 (Srn. 5: 3)

Kun tomu maahan  palajaa
Henki Jumalan tykö kohoaa.                                     ( Srn. 12:7)
Maasta on luotu  ihminen, puu..
ja Luojan oikeus  ain´  toteutuu.                                  (Srn.  12: 14).

Nuorille kuningas opetti,
tietoa, punnitsi, harkitsi
ja  Paimenen  hengessä kiivaassa 
sinetöi  perintösanansa.                                           (Srn. 12 ´1,9-13).

Lisäys: 

MANTELIPUUN  opetuksesta

ENSIMMÄISENÄ mantelipuu
Uuden Vuoden alussa koristuu
kukkasin mitä kaunehimmin, 
vaan on  hedelmänantajana
 mitä viimeisimmin.

Niin ei elämää tulisi elää:
Viime hetkellä vasta kiitos helää
ja varmuuden vuoksi tulevan varalta
puristuu pyyntöjä sieluparalta.

Tietysti- onhan se kirjattu,
että viime hetkenkin hädässä pelastuu,
kun avuksi huutaa Jeesusta
ja omistaa  sydämen uskoa.

Vaan sellainen on  MANTELIPUU.:
Siksi on hyvä olla "jokin puu muu"
joka ajallaan runsaan sadon tuottaa
ja johon Puutarhuri Luoja voi luottaa.

Raamattu kertoo paljon puista
aivan alkulehdillä luoduista
ja aivan kirjan loppuun asti
ELÄMÄNPUUN tiestä opettavasti.

Sellaisen -  luonnostaan  MANTELIN
valjasti  käyttöönsä Luojakin:
On Temppelin   Menora ihana,                         
 koristus  mantelipuu-designia.              ( II M. 25: 31)(I Kn. 9: 49)
Se kannattaa valoja Temppelin
lävitse  yön pimeimmänkin.

Se on myös nimenkantaja: 
" Herra  alati valvoo SANANSA"            (Jeremia 1: 11-12), (I Kn. 8: 29)
SHAKED on alati  valvomista                       (Ilm. 1: 20) ( Hebr, 9: 2,4).
ja Mantelipuu on SHKEDJA                        

Kirj. 29.1. 2015 
Päivitys 29.12. 2015  











 

(181) Kaupunki - missä sen muuri on?

Kuin valkoinen kaupunki
kuin kangastus hohtavi
kalleinta kiveä, jaspista,
kuin lumen valkea.

Kristallin kuultavaista
rakennuskiveä kokoontuvaista. .
(Ilm. 21: 10-12)

Kuin tähdet taivaaltansa
kaikilta radoiltansa,
kaupunki kokoontuu
rakentuu ja  valmistuu,

vaan en näe muuria,
en kilpeä, en  varjoa,
ja sitä tässä kummastelen,
kaikin verroin  kauhistelen. 
(Tuom. 5:8, 20)

Kerran kyllä muuri on,
suuri sekä ajaton,
porteilla on vartijansa,
tunnusnimet tallessansa,
perustatkin vahvistetut,
monin kerroin varmennetut.
(Ilm. 21:12)

(Valkoinen kaupunki
sisällä muurin
on universumin
 asia suurin.
Siinä on Kristuksen salaisuus
Kaikkein Pyhimmän  mitta se  uus).

Sukupolvin on laadittu perustaa
Vuosisadoin on  nostettu muuria,
Moni sota on  jättänyt rauniot vaan
verin kasteltu muurikin juuriltaan.

Voisiko  valkoinen kaupunki
joka  tuolta taivaasta hohtavi
 sijaita  täällä päällä maan,
jos ei ole muuria ollenkaan?

Palaako tuonne takaisin,
 jonnekin pilvijoukkoihin?
Varjon se tarvitsee päällä maan
yön kaltainen varjo jo tarvitaan. 

Päivitys 5.1. 2015 

(182) Varjojen Kirja

(183) Suomennos Lea Goldbergin runosta Mantelipuu, Kotkan silmä

 Mantelipuu kukoistaa.   Kotkan silmä.

Mantelipuu kukoistaa                        BeErez ahavati HaShaked poreiach

maassa, jota sieluni rakastaa                BeErez Ahavati

Vieras on odotettu                               mechakim laOreiach

maassa , jota sieluni rakastaa.

Seitsemän tyttöä                                  Sheva alamoth

Seitsemän äitiä                                    Sheva Imahoth

seitsemän morsianta.                           Sheva Kaloth

Porttissa odottamassa.                        BeSha´ar

.

Maassa jota sieluni rakastaa.              BeErez Ahavati Al Ha-Zeriach Degel.

Tornin lippu hulmuaa.

Maassa, jota sieluni rakastaa,            El Erez Ahavati jawoo Ole-regel.

Juhlille  nousee  vaeltaja

oikealla ajalla                                    BeSha´a tova

siunatulla ajalla                                  BeSha´a Berucha

hälventäen kaikkia huolia.                  haMaskiha kol Za´ar.

Vaan kellä kotkan silmä on            Ach Mi ´Einei Nesher Lo ve-Jiraennu

meidät huomaamaan?

Kellä viisas sydän on                       u-Mi Lew Chacham Lo Ve-Jakireinu

meidät tuntemaan?

Kuka ei tee erhettä?                       Mi Lå jita´e

Kuka  tee virhettä?                         Mi Lå jishgge

Kuka sitten joukosta                      Mi- u-Mi Jifttach Lo

 aukaisee ovea.                               HaDelet

Hebrealaiset sanat : Lea Goldberg.TuBeshavt Agadah (1990-luvun lopulla)

Suomennos 31.12.2015

(184) Missä olet? .Ihminen alkaa asteittain herätä.

AJEEKA? AJEEKA?
HAGIDA LI SHE-LAMMA...

Missä olet, missäpäin?
Kerrothan sen ystäväin?
Missä olet, missäpäin?
Kerrothan sen ystäväin?

KIIROTH BATEINU ARAZIM
REHITEINU BEROTHIM

Talot meillä setripuuta,
huonekalut puuta muuta.
Talot meillä setripuuta,
huonekalut puuta muuta.

 HAVAZELET HA-SHARON
SHOSHANAT HA-AMAKIM

Ihmiselo lyhyt on
niinkuin kukkanen kedon.
niinkuin lilja Saaronin,
niinkuin laakson ruusukin.

DODII LII VA-ANII LOO
DODII LII VA ANII LOO
AHZUU LANU SHUALIM
SHUALIM HA-KETANIM

Toisillemme kuulumme,
ja kettuja vain pyydämme 
Toisillemme kuulumme,
ja kettuja vain   pyydämme

AD SHEJAFFUUACH HA-JOM
AD JAWOO SHILO SHALOM
AD JIPPACH  SHILO SHALOM
AD SHE JAFUUACH HAJOM

AD  SOV  NASUU HAZELALIM
DME LE-OFER AJALIM
 LiZWI HAREI HA-BESAMIM
AD  SOV NASOO   HAZELALIM

Keskipäivän kääntyessä
varjo kääntyy, katoaa.
tuulenvire  silloin kasvoon
pimetessä  puhaltaa.

Ketä tuolla kallioilla,
kivikoilla hyppelee?
Lienee pari peuran  poikaa,
hämärtyy ja  pimenee. 

18.1. 2015 kirj.
2.1. 2016  päiv.

(185) TARDEMA, Adama, Alma

Syvä uni lankeaa.
Se on sitä TARDEMAA.
Missä AADAM entinen
iät ajat eläen
viihtyi vuosin tuhansin
ajoin mittaamattomin. 
AADAM,  kuva, kerrotaan
oli Luojan  Taivaan, Maan..

AADAM , alkuihminen,
kuitenkaan ei iloinen
ollut niinkuin eläimet,
kalaparvet, lintuset
siinä alkutilassaan,
kun hän puhui sanojaan
ja kaiken uuden nimesi,
mitä Luoja johteli. 

Tuossa kissa, krokotiili,
tuossa susi, kettu, siili;
Tuossa kotka, kyyhkynen,
lammas, vuohi, hevonen.
...
Kummallinen tarina
on ihmisalku  alussa.
Eihän toki ensiksi
luotu kynää valmiiksi
eikä kirjureitakaan
ollut alun alkujaan.

Niin. TARDEMAA ei mitata
voi  sitten millään konstilla.
Syvän unen mittapuuta,
heräämisen alkukuuta
kuka tarkkaan pohtiikaan,
tulee joskus tuntemaan:
Uusi AADAM tarvittiin,
-Luoja itse päätti niin-
Tarkat tähdet, tähtiaika,
jossa karkkoo horros, taika,
jossa herää tietäjät,
Pelastajan etsijät

Mitä sitten  löydettiin?
Hereillä nuori tyttö niin,                                      (Jes. 7: 14) Ha-´ALMA, nuori tyttö
että kuuli Jumalan
itsellensä puhuvan.  .
Alkoi aivan jotain uutta,
seurakunnan salaisuutta.
On MAASTA vaimo Jumalan                               (ADAMA, maa)
ja Morsiankin Karitsan.

13.1. 2015. Päivitys 2.1. 2016.

(186) IHMEELLINEN ja ihminen.

Lie miten luotu ihminen,
punottu sielu sydämeen
ja luova henki, olemus
kuin  tähdenlento ajatus?

Maa täynnä niinkuin tähtiä
vuostuhansin on ihmistä.
Jo alkaa tähtitaivasta
myös ihmisaivot laskea.

Ja luonto, kaikki oleva
on ihme suuri, valtava
ja joka solu ihmisen
on ihme avaruuksien.

Ei ihme sitten ollenkaan,
että Luoja kaiken maan
-kuin  Jesajasta tiedetään-
IHMEELLINEN on nimeltään.

(Jesaja  9:5: Hebrealainen sana PELE)

Luonnollistahan on  vaan
jos IHMEELLINEN  Pojassaaan
on  seimenlapsi Juudassa
tarkassa tähtiajassa. 

Onhan IHME  kokonaan
universum, luonto maan.
Uskoon lujaan perustuu
Aabrahamin sukupuu. 

Kun uskot Isään Jumalaan
ja Poikaan luotat Sanassaan
niin olet silloin IHMINEN,
sen IHMEELLISEN sukuinen.

11.1. 2015 

(187) Milloin ääni on syntynyt?

Ääni on ihme ja aluksi
tämän ihmeen Raamattu ilmaisi.
Alkujen taivas ja alkujen  maa
muualla. Valotta? Vain Jumalaa.
Alkujen meri on  valoton,
sen myrsky on sanoilla kuvaamaton.
Sen syvyys on meille vaikea tietää,
ei ihmisaivo voi paljoutta sietää.
Vain Jumalan Henki voi kaiken muuttaa
ja luoda Sanalla valoisuutta. 

Jumala  sanallaan käski Valon
Niin  tähtitaivas  alkoi  sen palon,
josta nyt tiedekään tiedä ei määrää.
Ihmisten viisaat pohtii ja häärää. 
lähettää luotainta tähtien  taa,
jospa ne  selittää voi Jumalaa.
Tai jotain omasta alustamme,
tai äänestämme ja puheestamme,
tai niistä kielistä tuhansista
ihmiskunnassa  ilmaantuvista. 

Miten kauan oli  se valoton maa,
se äänetön pimeys? Ei  mittaajaa.

Kaiken, mitä voimme nyt  mitata,
mittaamme valovuosina.

Vaan  missä on äänen alkukoti?
Pimeys ja valo taisteli, soti,
Jumalan  Sana käski ja loi,
pimeä kuuli ja valon soi. 

Jumala katseli valoa,
ihastui, vahvisti kirkkautta.
Erotti  vedet pimeät
 ja vedet kirkkaat  ja selkeät. 

Nyt   Henki kuin kirkkailla vesillä
liikkuu kuin Jeesus veneessä .
Syvyys on   allansa kaloineen
ne haluaa  Jumala kirkkauteen. 

Vesi  kuuli taas   ääntä  Jumalan,
kun saarnasi Jeesus Galilean.
Näin  muistutti  Äänen alusta,
miten pimeä Sanatta maailma.

Kastakaa  uskovat kasteella,
valomaailman vetten varrella,
Kastakaa  uskoon ja elämään,
Henkeen ja Hengen tehtävään.

Nyt on tämä valon maailma
ja äänen kantava  oleva.
Jos kuulet  tänä päivänä,
tutki, mikä on sinun oma tehtävä.

Kuulemisesta usko versoaa.
ääniaaallot  kantavat sanomaa.  
Aikamme ääni on kummallinen,
 pimeä , voi  niellä  valkeuden.

Pimeydet  ääntä voi  kuljettaa
ja leiskua  liekkiään kadottavaa.
Erotti Jumala valot pimeästä,
kirkkautensa     hämärästä.

Ei pimeys ja entinen alkumeri
uskoontulleita  niele ja peri
Meissä on sinetti ikuisuuteen
ja siihen taivaaseen, maahan uuteen
jonne  Jumala luodut on tarkoittanut
ja Poikansa uhrilla myös  lunastanut

Vain Sana  kuin   Sana se Ensimmäinen
voi  kirvoittaa kahleista  pimeyksien.
Alussa   Sana  oli Jumalaa,
ei vielä Ääntä ja opittavaa.
vaan sitten  Ääneksi muuttuen
Sana  tavoitti lopulta  ihmisen.

Sitten   ihmisten  keskellä
 eli  Sana  pyhänä ihmisenä. 
Niin Jumala  hellästi rakkaasti,
ihmislasta kuin veljenä  opetti.
Niin rakkaan kirjeen
Hän taivaastaan
lähetti ihmisten maailmaan,
niin  selkeän Sanan ja opetuksen,
niin  hyvän ja  ihanan, armollisen.

On taistelu valon ja pimeyden
yhä suuri, kasvava, hirmuinen..

Että pimeyden  raivoisa alkumeri,
kaotisoiva,  ei tuhota keri
myös Jumalan ainoaa ihanaa lasta,
Hänet tempasi kuoriinsa  tuhoutumasta.

Jumalan istuimen  turvissa
Vapahtajamme on  esirukoilija
ja siellä Hän tarkkailee  omiansa
valkeuden lapsia, Jumalan kansaa.

Henkeään runsaasti  sille  antaa,
 ken  opetuslapsen  tehtävää kantaa.
Aamusta iltaan ja läpi yön
Hän valvoo Jumalan kansan työn.

Kuin Aadamiin  Henkeään puhaltaa
kun  horros on vallannut  voimallaan.
Alkujen  seurakunnalla
ovet lukittiin salvoilla vahvoilla.
Hän tuli kautta seinien
kiittäen lävitse pimeyden,
kulkien Tuonelan syvyydet
kahlitut päästäen  entiset. 

Hän  puhalsi  heidän päällensä,
hengitti  kiivautta Henkensä.
Ja sanoi  pyhällä Äänellänsä
tervehdyksen,  kullekin tehtävänsä

Aadamin päivistä, horroksesta,
heräämisestä, valveutumasta
Jumala odotti  vuosia kauan,
syntymää  vauvan ja vauvan ja vauvan
ja kasvatti kansaa ja opetti uutta,
kirjeitä taivaasta,  kirjallisuutta,
sanoja, lauseita, muistinpanoja,
ajatuskykyä, luovia sanoja.
Kerrytti kirjaa, aakkosta ajan,
opetti taitoihin  taivasten pajan.
 Kasvatti ihmisen  aivoa, mieltä,
 sielunvoimia,  muistia, kieltä.
Myös käden taitoa, rakennusoppia,
Osattiin linnaa, muuria , koppia.
Osattiin käyttää kiveä, puuta,
lukea tähtiä, aikaa ja kuuta.

Kun oli aika täyttynyt  juuri,
tapahtui ihmeitten ihme se suuri:
Jumalan Poika, taivaitten luotaimena
asusti maailmaa  ihmisen muotoisena. 
Ja selitti  Taivaan ajatukset
ja avasi iankaikkiset ukset.

Hän  toimitti   Kirjan pelastukseen,
Lunastukseen ja  opetukseen.
Kukaan ei Kirjaa lukita saa.
lisätä siihen tai pois ottaa.

Aika on lähellä  , sanoo Hän
ja toivoo kaikkien sen tietävän.
Autuas on joka Raamatun lukee,
valkeuden vaatteet ylleen pukee.

Autuas se joka julistaa
 ja monia Raamattuun opettaa.
On vielä  monta sellaista lasta,
jolla ei ole  tietoa Jumalasta.

(Ja entä jos joku on kuuro
syntymästänsä  saakka?
Siinä onkin  julistusongelma
ja yksilön suuri taakka.

Jeesukselle  kuurous ei  ole ongelma
vaan se opetus,  jonka tulisi seurata,
kun henkilön korvat aukeavat
ja uudet   käsitteet. muodostuvat).


9.1. 2015
2.1.2016  Lisäys suluissa .









 


  

(188) Ihminen ja aika. Elämän selitystä.

Jokaisella on viimeinen työ        , (Apt. 9: 39)
viimeinen runo tai laulu,
viimeinen luova ajatus
tai viimeinen maalattu taulu,
viimeinen sarka pellolle
tai viimeinen uusi latu
tai viimeinen lippu matkalle
tai lapselle kertomus, satu.

Aurinko nousee ajallaan              ( Ps. 113)
ja laskee ihmisen aikaa,
kellona toimii taivaan, maan,      (I M. 1: 14- 18).
kytkyssä tähtiin kuin taikaa.
Jumala, Ikuinen, Luojamme
ja kaikesta Viimeinen,
on Hänessä  alkumme, loppumme
ja selitys elämisen.                     (Ps. 115)

Ei meistä yksikään ihminen
ole Jumalan kellossa  suuri.
On jokainen aikamme rahtunen.
jo loppu vaikk´ alkoi juuri.
Jumala valtakunnassaan
loi ja luo aina uutta                         (Snl.8 :22- 36)
-ja-  sanoo Sana- ihastuksissaan
tarkkaa ihmisten olevaisuutta, 

-muokkaa ja muovaa kuin savea,
jotta ihmisten maailma
yhä enemmän voisi vastata
Luojan toiveita, ajatusta,
sitä kirkkautta, mikä heijastaa
Jumalan sydämen,
kun lähetti Sanansa,  Poikansa,
ytimiin syvyyden.                         (Ps. 116, Ps. Ps. 18)

-sinne missä ei ole hahmoa,     (I Kor. 14; 33 Jumala ei ole epäjärjestyksen, vaan rauhan Jumala)
vain kaaos ja kohtalo                ( Jes. 38: 10-20)
ja syöverin mukana huuhtouma
ja kauhu ja turmio;
missä ajatus on pelkkä ahdistus
ja sana ei pukua saa
ja varjot kertyvät korppeina
eikä heijasta Jumalaa.                 (II Kn. 20_10)

Sinne lähetti taivaasta Poikansa,
Sana lihaksi tullut on.
Sanan kuulla voi, aivoilla aatella.
Se on ikuinen, katoomaton.
Sadat tuhannet auringon nousut       (Ps. 113)
tänä päivänä  todistaa
että Jumala ihmiskuntaa
armollaan  rakastaa.

Tähtikellomme  tikitys tiuha,
ylen lyhyet päivät ja yöt,
Ajanlaskumme tiukka on piuha
ja taivas tarkkaa ne työt
Ainutlaatuinen on joka päivä.
Joka päivälle tehtävä on.
Jos epäilyksistä  häivä,
niin Sana on  horjumaton. 

Te menkää,  te opetuslapset             , (Mt. 28: 18-20)
ja kastakaa, opettakaa
kuolosta  temmaten kansaa
ja sairaat te parantakaa. 
Maailman ääriin asti
tämä tehtävä ulottakaa,
joka ihminen  armahtavasti
Jumalalle  valmistakaa.

Niin valmistuu ensi hedelmää
Jumalan maailmaan
ja jokainen ajatus viimeinen
kätkeytyy  Jumalaan.
Sinettinsä saveen  on Jumala
Pojassaan painanut
ja Uudessa luomakunnassa
on sinetit tunnistetut.

Ei meistä yksikään ihminen
ole Jumalan kellossa suurta.
On viisainkin savea, tomuinen,
 vaan sinetti Taivaan on juurta.
Ja minne  Jumala sinetöi                   (II Tim. 2: 19: Herra tuntee omansa.)
ja Poikansa nimessä kantaa,
sitä vielä ei tiedä ihminen,
vain Sana  voi viittoja antaa.                 ( II Kor. 5: 1-11)

Päivitys. Viitteet 29.12. 2015. 

(189)Varjosiivet

Ohi metsän tumman hahmon
lensi kondorit,
varjosiivin, hitain iskuin
niinkuin enkelit.
Ei kai katso kotkansilmä
meidän ikkunaa.
tummalintu, siivet vahvat,
varjon kantavaa.
Oliko tuo Andi- vuoren
suurin kondori?
Patshakaman  tummin lintu
Shammai-enkeli?

5.1. 2015