NOZZRON 33. (29.6. 2020) Ennen auringon nousua

NOZZRON33. (28.6. 2020) Ennen auringon nousua

Kaikki tuulet tuivertavat,

Kivinä rakeet lankeavat.

Hiekkadyynit lentää yössä,

Salamat on tihutyössä.

Meri kuohuu mutaa, muraa.

Rankkasade tekee kuraa.

Paikoitellen, siellä täällä.

ikään kuin pahalla päällä.

Ruohot rutikuivaan jättää.

Meriinkö vain vedet mättää?

Vedet menee vetten luo.

Kuivuus kuivuutta vain tuo.

Heinäsirkka hyödyntää

tilanteen ja jälkeen jää.

On kuin aivan pahain parvi,

syvyyden kaivon musta sarvi

aurinkoa pimittäisi,

itikkoina kimittäisi

ihmiskuntaa vainoten,

kuin skorpioni pistäen.

Viisi pitkää kuukautta

ihmiskunta vaivaansa

jo on nytkin kitumassa

Jo saalista on Manalassa.

(Ilm.9:1-11)

Mitä vikaa olla voisi,

mikä selityksen soisi?

On kuin Nooan aikana

ihmiskunta laivassa.

Vaan ollaan Tarsiin laivassa

ja itätuulen kourissa.

Ei ole sillä laivalla

rakennusohjeet taivaasta.

(Ps. 49: 7).

Mistä polun takaisin

löytää hyviin aikoihin?

Lähdenkö ylös Siionin.

Jumalan Pyhään kaupunkiin.

(Ps. 48:13-15).

On monta muurin kiertäjää

sutta , öisin hiipivää.

Miekat heillä huulillansa,

mielessänsä tehdä ansa.

On joka suuntaan tungosta,

ohdakkeita, ahdasta.

Miten löytää Kidronin,

ja entisen Lammasportin?

Vanhaan tapaan kierränkö

ja aasin liekaan jätänkö?

Ennen päivän nousemista,

aamu-usvan katoamista.

Rotkon rinteen kipuanko

ja laakson polun vaellanko.

(Ps. 57:9)

Tarkkaanko jälleen  muuria,

kuljenko Laakson portista,

kammioita kaupungin,

Kierränkö jälleen  Siionin.

Löydänkö sitten takaisin

luokse sen Lammasporti

Että ehdin kertoa

lapsillekin Siionista.

Että ehdin heille sanoa.

että ihmeellinen on Jumala.

Hän on suuri armossa

Taivaassa Hänen tahtonsa

on jo nyt tapahtumassa.

Tapahtukoon myös

maailmassa.

jo nyt ja meidän aikana

aikamme yhteiskunnassa.

Kohotkoon kauniina

ja kaiken maan ilona

Suuren Kuninkaan kaupunki,

Pohjoisrinteellään Siionin vuori.

Ps.48.

Nehemian kirja.

NOZZRON 32. (2.6. 2020) Juhannuspäivänä Lipun hankivaroitusta

Juhannuspäivänä lauantaina 20.6. 2020

Suomen sinivalkolippu

on valvonut tangossa

koko sinisen yöajan yli

siellä Suomeni salossa.

Lippu valvonut on puolestani,

kutsui luoksensa kaiketi ,

sillä uneni sininen auto

tangon juurelle palasi.

Vaan valkea korkea kinos

minut siellä yllättää.

ja autoni hangen kyljelle

tässä unessa pysähtää.

Onkos talvi jo tullut

keskikesän keskelle?

Lasiinkin tulee jäätä

ja nousee huurteelle.

Kierrän autoni, poistan

lasista huurretta.

Ja näen: toinenkin auto

on saapunut samalla.

Minun autoni vastapäivään

oli saapunut paikalle

Tuli toinen myötäpäivään

lipputangon juurelle.

Sieltäkin ajaja nousi

huurretta poistamaan

ja autoaan talvikuosiin

takaisin asentamaan.

Taisi olla kollegoita,

niitä Tegnellin miehiä.

ruotsalaisia joilla Ruotsissa

ruton ruorit on käsissä.

Syvässä hangessa kulkee

liikenne kuitenkin.

Aurattua näemmä alaa

on lumen uumeniin.

...

Sininen on taivas

ja valkoinen on hanki

ja niin on myös lippumme.

Keskellä tämänkin

keskikesän juhlan

siitä muistuttaa värit ne.

Juhannuspäivänä  pandemian aikaan 20.6. 2020

NOZZRON 31. (19.6. 2020) Juhannusaattona 2020 pandemian aikaan

Otan olkikynäni.
Mihin aika katosi?
Juhannuksen aatto jo!
Kirjoitan nyt.  Unenko?

Kirjoitanko pilvistä,
kukkasista,  niityistä?
Maisemasta hienosta,
pääskysistä, linnuista.

vai enkelistä joka tuli
silloin kun se halla suli
öinen huurre  pakeni
ja takatalvi erkani.
ja  se sitten istahti
aidalle ja levähti.

Sitten tuli helle se
Nyt  olkikynän esille
otan. Kerron uneni,
kun musta vaunu ohitti.

Olin tässä unessa
kaupungissa  joukolla
Kiireesti mentiin  jonnekin,
peräkanaa  liikuttiin.

Asvalttinen oli tie,
eteenpäin  ainakin vie.
Sitten  vastaan tulija
mustan oriin vaunussa
istuu vaunun tuhdilla
musta piiska kourassa.
On luiseva tuo ajaja
musta vaate pukuna.

Kantikas ja kiiltävä
on musta  vaunu, sileä.
Vilkaisen vaunun sisälle.
Tyhjähän on vaunu se.

 Ajaja katsoo minua,
tosin vältän katsetta.
 Nopeasti ohitan,
todellakin kiiruhdan.

Tulee vielä vastaani
hieno tallimestari.
vaatteet on  kuin kuparia,
kuosia jotain modernia.

Kasvot  aivan tavalliset,
tarkoitan: ei enkeliset.
Sitä paitsi purukumia
pureskelee tullessa.

Ohitan vain äkkiä,
 Koetan pysyä perässä
 tässä perheen joukossa
peräkanaa  tahdissa. .

Tultiin sitten jonnekin,
vaan sivutielle poikkesin.
Muut ne pyrki oikealle,
vaan itse  menin vasemmalle.

Oli siellä kaupassa
suklaatakin tarjolla.
Siitä sitten valitsin:
vain puoli mittaa  mittasin.

Kysyi sitten  minulta:
Et kai  aivan noudata
ortodoksin tapoja.
En, sanoin, en todella.

Siihen uni päättyikin.
Olkeen kätken  kynänkin.
Kylmä suihku virkisti
Auringon hehku lämmitti.

Kahvin kera suklaata
juhannuksen aattona!
Aakkospsalmi vuorossa
 se sata yhdeksäntoista. 


  19.6. 2020 Juhannusaattona. Ps 19 ja 119.

NOZZRON 30. (19.6. 2020) Runoilijan leipätyö

"Herää siitä runoilemaan",
sanoi Laura miehelleen.
Elää sitä meidänkin
kun pitää edelleen."
Einari kun unelmoi
maalasi maisemaa,
Keuruun metsän auerta
herkkää ihanaa.

Näin  siitä kertoi äitini
ja taulut  seinää koristi.
Keuruun kauniit maisemat
ne autereet, ne toistuvat.