7.10.2022
Tuolla nousee laaksosta
pilvenpatsas korkea.
Laaksoon alan katsoa,
kun kertyy muuta joukkoa.
Kaikki katsoo laaksoon päin.
vaan siinä ajatuksiin jäin.
Huomaan: valkoisesta kivestä
on kalliomme maaperä.
Olen kalliolla talossa
ja järjestelen vaatteita.
Etsin uimavaatteita,
vaan ehdin ulos vilkaista:
Jähmetyn vallan kauhusta:
Pilvenpatsas seisoo ulkona
kuin erämaasta pyörteenä,
kuin vulkaanista, pätsistä !
Jo aivan talon lähellä!
Minne paeta yhtäkkiä
jos myrskynsilmä lähestyy?
..
Siinä herää jo ja säikähtyy!
Kesti hieman aikaa tajuta:
Se olikin vain unta!
….
Sydän pomppi. Kuitenkin
uni kiskoi takaisin.
Olin taas siinä talossa,
kivellä valkoisella.
Oli suurta ikkunaa
lasista ja avaraa.
Katson ulos maisemaa
Lumi kaiken jo kattaa,
pehmyt vitivalkea
auringon valaisema.
Puitten yllä kimmeltää
mitä kaunein talvisää.
..
Herään. MITÄ? Tämäkin
oli vain unta sittenkin.
Ja harmaa taivas tihuttaa
syksyn vesipisaraa
ja välillä aivan rankkana
kohisee vettä taivaalta.
…
Tähän tältä aamulta
katosi unet lopulta.
Keitän kahvit, sohvalla
istun aika uunona.
Postiluukku rapsahtaa.
Kirje sisään putoaa.
Mitähän tuli postissa?
“SANA Jerusalemista”.
7.10.2022
Ajan tiimalasissa-
virtasi hamsin- hiekkojal
Muistiinpano 7.10.2023:n aamu-unesta
Lisäys:
Uni aamulla 7.10.2023
Olin talossa, kafeteriassa,
huoneessa äkkimuuntuvassa.
Ilma jäähtyi kiven valkeaksi
aivan tilavuudettomaksi
syösten minut ulos äkkiä
ja lensi muovipussi sitten perässä:
Tännä rubixkuutioita,
sikin sokin oli noita,
pussin aivan täytenään
vaan ne ratkaistuivat itsestään.
Muistikuva ahdistavasta unesta, jossa hengitystilavuus loppui kafeteriassa.
10.12. 2023 muistiinpano.
/QilinBeijingAhenobarbusFlickr-56a042053df78cafdaa0b5dd.jpg){kind=link}