(54) Ikuinen Rooma! (matka vuonna 2006)

  Rooman matka 2006

Tulin äärestä maan, sen varjoista
ja metsistä, luonnon helmoista.
Vei matkani  taas yli pilvien,
hohtavan jylhien alppien.
Oli sitten  edessä kaupunki,
ja seitsemän vuoren siluetti.
Sinivuoria sitten lähestyttiin
ja kaupungin keskelle pysähdyttiin.
Kuin vuosituhat ja kaksikin
vain  silmänräpäys ja toinenkin.

Oli edessä katakombien maa,
Via Appian kivetkin ennallaan.
Keskeltä pinjojen kohoaa,
ikivanha keisarihallinnon maa.   (Ap.t. 28: 14-31)
Vierellä huikean  modernin
on pylväs tai patsas antiikin.
Syvällä Tiber on uomissaan:
sorsapoikue  siel´ elää huomistaan..
Rooman seitsemän kukkulaa
on ikivanha ja aina nuori maa.
Rooman jylhiä muureja
kiertelen karttani kourassa.
Laaksosta tiedän, täälläkin
oli kirkko Herramme  apostolin.
Rinteet ja laaksot ne kulkeneet   (Ap.t. 23: 11), (Rm. kirje), (Hebr  13: 23-24),(Apt. .22: 29)
on Pietari, Paavali. Julistaneet .   (I. Piet. 5: 13),(Ilm. 14:8), (Ilm. 11:8)

On kirjettä monta, ne tiedetään.
ja Jumalan nuhdetta siedetään.
Niin tehtiin Roomasta kaupunki,
jossa Jumalan Sana asusti.
Taivasten Valtakunnankin
Avaimet sille annettiin. 
Sinne  pysähtyi Hengen  valjakot,
Taivasvaunut ja Zebaot.
Siitä kertoo vieläkin Pyhä Maa,
Sen pylväät taivaaseen kohoaa,
ja kohoaa muisto profeettojen,
apostoleitten ja piispojen.

Keskellä pylväitten kolonnaa
saan, kaukaa tullutkin, katsahtaa,
vuosituhanten muistomerkkejä,
kerubivaunujen liikettä.
mikä Roomaan varjona heijastuu.
kuin pysähtyis aika.  Liikkuu vain kuu,
ja Panteon kupoliportaineen,
AAHAAN kelloa muistuttaa säteineen
Säde  hiljainen siirtyy ylitse maan
Aika käy  hiipien  katoamaan.

Hehkuvan helteen hetkellä
Pyhän Pietarin kirkon edessä
on lähde ja kirkasta vettä saa
maan ääristä tulleet ammentaa.
On aukio laaja ja valtava,
on rukoilijoitakin joukkoja.
Joka ainut on omissa huolissaan,
Mitä  rukoilee- sen tietää Luoja vaan.
Maailman neljältä kulmalta
tulee uusia, uusia joukkoja.
Istun pylväikön varjoon levähtäen.
Luen psalmin yhden ja mietiskelen.

Vain hetki- ja taas olen äärillä maan.
Varjossa metsän ja kotihaan.
Sammalekivellä istuskelen,
Kuuntelen suhinaa koivujen.
Auringon säteet  täälläkin hiljalleen,
hivelee maanpiirin. Himmenee.
Latvojen välistä nousee kuu.
Yönsini taivaalla tummentuu.


Kirjoitettu 2006  Rooman matkan johdosta.
Päivitys 8.12. 2015  Viitteet.
Viikon Rooman matka oli lahja lapsiltani, kun täytin 60 vuotta.