(42) Paimenten paimen

  Rukous Hyvälle Paimenelle, Paimenten paimenelle

( Aihe: Beetelin seurakunnan Alttaritaulu  Hyvästä Paimenesta louhikossa karitsa  olallaan )
 (Kreikkalainen sana Arnion = Pieni karitsa)

Hyvä paimen taulussansa  Pikkulammas olallansa

Määkii- pikku Arnion haavoittunut, onneton.

Herra herää, Paimen parhain, puun kuolleen sauva hellitä.

Anna  jyrkänteestä ote elävällä  kädellä.

Ota apuun Isän voima,  muuta kun ei lähellä.

Jyrkänne on pelottava, kadottava,  pettävä.

Arnion- se pieni yksin taulussa lie valveilla.

Herra herää, jyrkänteessä  paimenkin on  vaarassa.

Herra, ei tuo oksa kestä. Kuollut aivan on tuo puu.

Herra, ensin sano sille. Elä, verso, uudistu!

Verso puu ja auta tässä jyrkänteessä pettävässä!

Otteen paimen tarvitsee aivan ensin itselleen. 

ettei  syvyys kadota niin karitsaa kuin  paimenta.
Lauma lisää kauhistuu, jos pelastaja kadottuu.
...

Herra, kohta on taas vaiva, suuri niin kuin entinen.

Kuljit yli meren pinnan, otit voiman ylhäisen.                  (Job. 37: 9,10, 16-18)

Paimenten laiva myrkyssä  upota oli tyrskyssä.  
Miltei joulun sanoma oli jo  silloin kadota. 

Kutsuit kokoon taivaan joukot, kiiti vaunu taivainen.

Pettää nytkin valheverkot, pettää vesi valtainen.

Kivellekö sanoa Herää, nouse auttamaan?

Sanoako puulle, Riennä. Kulje, joudu joutuisaan?             (  Habakuk 2: 18)

Herra, meitä kaikkialla Hengelläsi herätä.

Älä noita metsän puita, älä rannan kiviä.

(Tietysti myös kivi maan lähtee mielin kulkemaan

kierimällä  Luojan voimaa, soimaten kuin Laki soimaa.

Tietysti myös risut, puut mielellänsä valveutuisi,

paikallansa olleet luut,  vaihtelua liike toisi.

Vitsat, kartut monenlaiset ihmiskunnan opettaisi,

läksyin käskyin luonnonlaein kaikki kuriin palauttaisi.

Luonnon aine mieluumminkin Luojan lait tottelee

Ihminen kuin SAULUS   vasten  tutkainta  potkii, rimpuilee.       Apt. 20: 14.

1. 2005. Muokattu 21.3. 2013. tgarkistus 6.3. 2020.