(498) Miksi Raamattu on niin Iso Kirja?

Jumalan tie on suora,
kuten Sanassa sanotaan.
Niinhän myös valo kulkee!
Ihmiskunta se mutkailee vaan
ja etsii kiemuroita
teihinsä  maallisiin.
Siksi on Raamatun Kirja
monisanainen teos niin.

Kas! Olisi Mooseksen kansa
sieltä Hoorebin vuorelta
yhdentoista päivän matkan
Kadesh Barneaan matkattuaan
heti suoraan voinut jatkaa
kuin valonsäde Siioniin
Siinain  jylinän vuorelta
Kuin Salama! Eikö niin?
Jumala käski mennä
läpi amorilaisten maan
siis  Negevin kukkulain  kautta
kohtisuoraan Mooriaan!
Kuin salamanleimaus ja  säde
ja jylinä kannoilla.
Ja niin olisi Jumalan Sana:
Laintaulut ja arkissa.
Vaan kiemurateitä kansa
meni erämaan suojissa
ja neljäkymmentä vuotta
sai Tooran opetusta.

Neljäkymmentä  vuotta
Mooses kirjoitti tekstiä
ja  opetti   kansallensa
tiedot heimoista  itsestään,
tiedon  luomakunnasta,
ja miten maata hoidetaan
kun siihen kerran tullaan
jälkeen erämaan.

Sai  kirjotustaidon ja tiedon
 Egyptin prinssikoulusta.
Hän oli pelastamassa  kansan
vuosisatojen kahleesta,
ja opetti, miten kansa
Maassansa omassa
voi  Jumalan tahdon mukaan
luomakunnassa toimia.

Niin tuli Mooseksen kirja
täytenä valmiiksi,
kun  oli Mooseksen aika
päästä lepoonsa iäksi.

Oli Laintaulut silloin Arkissa, 
Toora kääröinä sivulla
kun kansa Jordanin ylitti
Joosuan  aikana.

Vaan sen jälkeen tapahtui vielä
 vuosisataista historiaa
Kansa  uudestaan mutkaili tiellä
vaikka allaan jo Pyhä maa.

Profeetta toisensa jälkeen
sai  käskyn kirjoittaa,
lisätietoa, nuhdetta uutta
sillä  Jumala paimentaa.
Näin sitten kasvoi Kirja,
se Pyhä Raamattu,
Sana jonka avulla Luoja
ihmiskunnallensa puhuu
ja opettaa ihmiskuntaa
elämään Maassansa
eikä Taivaan Isältä   puutu
Hyvää Tahtoa.

Vaan tuli kerran päivä,
jolloin Kirja on päätetty,
Eikä Jumalan Sanan kirjaan
sen jälkeen  ole lisätty.
Ilm. 22: 19.

(496) Yli katiskain, (497) Vuoressa on ovi

(496) Yli katiskain

(Uni tiistaiaamuna 24.9. 2019 Odensessa)

Tulin Etelä-Jyllannista

Fynin saarelle

ja yövyin kaupungissa

nimeltään Odense.

Herään tiistaiaamuna

uneen ihanaan,

jotta pitää muistiinkin

aivan kirjoittaa.

Olin vaeltamassa

jossain ryhmässä

ja katiskoita oli

ihan edessä.

Viitoin toisille,

tulkaa perässä.

Aloin itse eteenpäin

katiskoille kiivetä.

Kaksi katiskaakin

oli kerrosta.

Ylitin kompuroiden

kuivia verkkoja.

Mitä ihmettä

näen edessä?

Esikartanon

huoneesta Pyhästä!

Yli katiskain

tulen eteiseen.

On edessäni nuori

juhlavaatteineen.

Hän on ortodoksi

juhla-asussaan,

vaan huoneessa hän seisoi

sukat jalassaan.

Sukat ovat Achlama-

jalokiveä,

violetin lilat,

aamuruskon pilvestä.

Huoneessa on seinä

tai seinäpatsas kai.

ja vasemmalta valo

tähän tilaan sai.

ja oikealle johtaa

temppelin sydämeen

näin vartioitu ovi.

Vielä katson eteiseen

On siellä toinenkin

nuori tyttö tulossa,

hänkin ortodoksin

juhlavaateissa.

Tulinko unessani

läpi seinien

läpi katiskoiden

kaksoiskerroksen?

Herään. Mielestäni

oli uneni ihana,

koska sain jälleen nähdä

synagogan unessa.

Muistiin torstaina 26.9. 2019

Olen tullut Rannebergiin kolmen synagogakaupungin kautta Odensesta.

Jatkoa:

(497) Vuoressa on ovi.

Vuoressa on ovi

ja olen ovella,

valoa on edessä

oviaukosta.

Ovenpielet korkeat,

kamana korkea

vaan ovelle ehkä johtaa

kammio vuoresta.

En näe taaksepäin,

vaan takaa vilahtaa

joku ohitseni

ulos oviaukosta

tullen kuin vaunulla

kuin jostain kuilusta

ja nousee jalkeille

kuin noustaan tuolista.

Näen vain takaapäin,

pitkän kauhtanan ja

itämaitten tapaan

päähineen valtavan.

Mies katsoo maisemaa

eteensä tullutta.

Koko Pyhä maa

tuolla lepää laaksoissa-

Kuin näköalat kerran

Nebon vuorelta!

Tai sieltä korkealta

Pisgan huipulta!

Liekö itse Baalak

noussut uudestaan

tai Bileamko mittaa

katseellaan Pyhän maan?

Katson ovea

ja katson kamanaa.

En näe tunnuksia,

ei ole mezuzaa.

Tähän päättyi uni.

Aukaisen Raamatun.

Kertaan Mooseksesta

Bileam-luvun.

Muistiin uni 26.9.2019.

(495) Ollaan kotona kesämarjat pakasteessa

Ollaan kotona.
Kesä takana.

Metsä, viinitarha,
Kuunlilja Funkia
siellä luonnossansa
talveen valmistuu.
Taivaan kannella
oli vähenevä kuu. (28.8.2019)

Matka maalle oli
varhaisaamua:  (20.7.2019)
Meren yllä  Kuu,
Aurinko kirkasta.
Paluu myöskin oli
siltaa auringon, 
Laineen välkky vahva
kuin metallista on. (28.8.2019)

Oli  kesämarjat
hillopurkeissa,
kun Tukholmasta lähti
junani  pikana.   ( X2000 klo 20.30)
Kuin kilpaorin vauhtia
kohti etelää,
vaan ukkosmyrskyn silmään
juna törmää,  tyssähtää.
Välkkyy joka puolla,
välkkyy salamaa,
Kuin Hesekielin vaunua
jylisee koko maa.
Sitten kun uuteen  virtaan
vauhti sopeutuu,
junani, hillokassit
perille   lipuu.    (29.8. 2019)
Lapseni uskolliset
asemalla odottaa
sata minuuttia
ukkosen aikaa.

Ollaan perillä.
kesä takana.
Marjat pakasteessa
talven varalta.

Jokainen vuodenaika
on aivan ihana.
Vaan on vain pieni hetki
sadonkorjuuta. 

1.9. 2019  Koivulan marjasadon poiminnan jälkeen.