(023) Levottomat vuoret

  Uni levottomista vuorista

Huhtikuu 2, 2012

Ps.114

Olin unessain tasankomaalla
peruskallion turvissa
ja katselin taivaanrantaa ja
ja suuria vuoria.
Ei taivaalla varjoja pilven,
ei metsiä, ruohoakaan,
ja vuoret ne röykkiöön hyppi
ja poimuili aaltoinaan.
Mitä hypitte vuoret kuin oinaat,                       (Ps. 114:6)
Kuin lammasten karitsat ?
Merityrskyjen kaltaisina
nuo kukkulat poimuilevat!
Oli eessäni ihminenkin,
selin vuorien poimuiluun,
kuin raskaassa unessa ollen
ja suuntanaan jokin muu.
Käänny! Katso – mä huusin hälle-
kun vuoret nuo poimuilevat,
ja hyppivät niin kuin oinaat                              (Ps. 114:4)
tai lammasten karitsat!
Ei kuullut, ei nähnyt mitään,
ei edes vastannut.
Hän katseli länteen, mä itään,
eessä vuorien poimuilut.

( On tässä ollut yksi pahempi  itäinen maanjäristys, kolme vuotta tämän runon kirjoittamisen jälkeen ja siinä Himalajassa tapahtui tektonista törmäytä  Nepalissa tänä vuonna 25. 4. 2015)