(408) Merkkikuuseni

Usein Kotimetsässä

pidin rukoushetkiä.

Sitten yhden kuusista

tein merkiksi Jumalasta.

Jos Hän näkee minutkin,

jos Hän huomaa perheeni,

meidän tarkoituksemme,

elon pyrkimyksemme, 

niin kuusestani näen sen

Luoja meitä, miten

tässä maassa johdattaa,

Eedenimme kamaraa.

Kuusi kuusten keskellä

 neljän polun ristissä.

Vuodet vieri, kiiteli.

Myrskyt yli jyrisi.

Yhdessäkin myrskyssä

seitsemän kuusijättiä,

ristiin rastiin kaatuivat

Ei sanoa voi: maatuivat.

Salamoi ja jylisi.

Lipputanko taipuili.

Sitten tuli tyyntä taas.

Metsä ihaninta maass!

Merkkipuu vielä ennallaan.

Palasin joskus  katsomaan.

Metsäni alkoi miellyttää.

ja suuren väen jo kerää.

Rakentaja innoissaan

metsää tuli katsomaan.

Merkkipuukin kaatui jo.

Näkyi peruskallio.

Kalliokin jaettiin,

siloiteltiin, siirrettiin.

Jostain aivan tyhjästä

nousi asuttu kylä.

Iir Moshav niin kuin Kirjasta!

Seitsemällä hitsauslampulla.

(Sen tiedän , että seitsemän,

kun varas vei ne mennessään).

Siis merkkipuuni paikalla

neljän polun kohdalla

Eedenimme metsästä

taloviisikko on jäljellä.

Ja lipputanko taloilla

oma jokaisella on soma.

Mitäpä voisin sanoa:

Ovat ylen korkealla

tiet meidän Luojamme,

Johdattajan kansamme.

27.11. 2017 Muistiin