(405) Kuin rankkasade seinää vastaan...

”Kuin rankkasade seinää vastaan

on kiukku väkivaltaisten.” (Jesaja 25: 4).

Siinä lakoo hyvä vilja

kuin olki entinen.

On paholainen seulomassa

seurakuntia,

niinkuin seuloo peltomiehet

pellon nisuja. (Luukas 22: 31,32)

Vaan Jumala on linna, turva

vähäväkisten,

suoja rankkasateelta

joukolle heikkojen. (Jesaja 25. 4)

Muukalaisten melu maasta

vaipui, vaimeni,

laulu väkivaltaisten

tyrehtyi, taukosi.

Niinkuin helle erämaan

näännyttää planeetan,

niin tyrehdyttää Jumala

melun, väkivallan. (Jesaja 25: 5)

Pelastuksen muuriksi

Jumala asettaa.

Vanhurskas kansa porteistaan

sisälle tulla saa. (Jesaja 26: 1-4)

Kun sukupolven ajankello

hetken raksahtaa,

väkivallan linnoitukset

tomuun katoaa. (Jesaja 26:5)

Jumala kansat ravitsee

omalta vuoreltaan,

ydinrasva, voimaviini

heikot vahvistaa. (Jesaja 25: 6)

Katso, meidän Jumalamme

meidät pelastaa (Jesaja 25: 8)

ja ahdistuksen ajoista

maan rajat laajentaa: (Jesaja 26: 15)

Kyntäjä kyntää kyntöaikaan

ja kylvää ajallaan.

Ei hän aina iät kaiket

äestä vakojaan,

asettaa riviin nisunjyvät,

ohrat omaan paikkaansa,

ja viereen sitten vehnääkin

kolmitahkoista. ( Jes. 28: 23-29).

Sateenkaari kaiken yllä

Aika jatkuu maailman. (Genesis 9: 12)

Kesä, talvi vuorotellen

tulee jatkumaan.

Siis niin kauan kuin

pysyy planeetta,

ei kylväminen lakkaa,

on sadonkorjuuta.

Ei lakkaa vilu, helle,

se hyvin tiedetään,

ei lakkaa kesä, talvi

ei päivä, ei yökään. (Genesis 8: 22)

Ehkä kerran helteellään

Jumalaa vähentää

väkivallan henkeä,

joka viriää.

(Ehkä taivaan planeetat,

moni, jokainen?

oli kerran Eedeniä,

runsasvetinen.

Luojallamme on niin pitkä

iankaikkisuus.

On hetken heinää ihmiskunta,

joka polvi uus.

Väkivallan takia

lie tullut planeettaa

debristä ja tähtiä

ja monta komeettaa).

18.11. 2017