(404) Uni pihlajanmarjoista
Olin unessa
vihreillä niityillä,
jo halla oli
puraissut heiniä.
Meitä oli niityllä
useita
ja treenasimme
juoksua.
Sieltä lähdimme
alas laaksoon päin
ja polulla seuraavaa
unessa näin.
Jono laaksosta
vastaan vaeltaa
jokaisella paljon
kannettavaa:
Isot kimput
pihlajanmarjoja
sylin täysi määrä
on kaikilla.
Jono on pitkä,
tusinoittain.
Hiljainen vaellus
ohittaa vain.
Mikä idea? Minäkin
haluan
pihlajanmarjaa koko
kapan,
sillä siitä saa
hyvää hilloa,
vitamiinia talven
varalta.
Alan katsoa puita
vierellä,
on granaattiomenaa
yhdessä.
Kolme
granaattiomenaa aluksi
asetin
selkäreppuuni.
Jatkoimme alas
laaksoon päin.
Metsän sammaleisen
siellä näin
Ei
yhtäkään marjaista pihlajaa.
Mistä tulivat
kantaen satoa?
...(Joku sammalikossa ammuskeli,
kai jotakin siellä metsästeli,
Hei, varo meitä, poimimme marjoja,
ja sienetkin voisivat kelvata!)...
...(Joku sammalikossa ammuskeli,
kai jotakin siellä metsästeli,
Hei, varo meitä, poimimme marjoja,
ja sienetkin voisivat kelvata!)...
Olen minäkin
pihlajanmarjoja
kerran kerännyt
talven varalta.
Oli silloin aika
vaikea,
ja niukasti ruokaan
varoja.
Tänä aamuna
granaattiomenaa
aamiaiseksi söin -
ja pohdituttaa.
On pihlajanmarja arvokasta,
Myös heijastus ajasta vaikeasta.
On pihlajanmarja arvokasta,
Myös heijastus ajasta vaikeasta.
Muistiin 15.11.2017
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar