(403) Silloin on oleva kuin Nooan päivinä

(403) Silloin on oleva kuin Nooan päivinä

Mitä sitten oli Nooan päivinä?

Ne tiedot saa - mistä lähteestä?

Vain eläviltä on kirjaa ja historiaa

entisistä lie geologiaa.

Puoli tuhatta vuotta hiljaista

eli Nooa aikansa nuoruutta.

Sukupolvessaan hurskaana ahkerana,

ja mainittu Jumalan tuntevana.

Nooa hengessä sai tietää tulevaa

ja alkoi heimoja varoittaa.

Nooa miellytti Luojaa ja Jumalaa

Nooa Jumalta myös Sanomaa saa.

Sata pitkää vuotta hän saarnasi

mutta yksi vain uskoi ja kuunteli:

Oli vaimonsa uskossa vahvana

Sai perhe kolme pienokaista.

Siinä varttuivat Seem , Haam ja Jahvetti

kolme aikuisen ikään yleni

Myös miniät uskoivat Jumalaan.

Oli kahdeksan uskovaa päällä maan.

Löysi Jumala uskon siemenen

keskeltä tulvivan pahuuden,

jossa ei sata saarnaajan vuottakaan

saanut useampia uskomaan.

Niin pientä ja vähäistä joukkoa

ei taivaiden tarhasta suljeta

ja niin alkoi ajat uskovien

Ja rajat Luojan pitkämielisyyden.

Oli aika saarnata,varoittaa.

Oli aika vaieta , kiiruhtaa.

Oli aika kylvää ja kuokkia

ja eloa aittaan varastoida.

Oli aika hirsiä hankkia

puita kaataa, laudoiksi sahata.

Oli aika ne hirret asentaa

ja rakenteet arkiksi muodostaa.

Oli aika myös varustaa kammiot,

elintarvikkeen, rehun varastot.

Oli aika myös arkkiin astua

ja kammiot kaikille valita.

Oman huoneensa joka perhe sai,

tarhan, karsinan , piltun eläimet kai

Lie lintuja ollut parsilla,

kaikenlaista kammion koloissa.

Oli aika kammio sulkea,

sinetöidä ulkopuolelta.

Luomakunta ahdistuksessa

oli suureen syöverin kourissa.

Pimeys nieli kaiken maan.

Kuin ei olisi ollut kuutakaan.

Säkkipimeän myrskyn kourissa

eli uskovain joukko toivossa.

Ei edes kattoikkuna,

antanut toivon kajoa.

Oli vain usko Jumalaan

ja luottamus uskon antajaan.

Siellä suuressa vaivassa

Nooan perhe hoiti karjoja,

annokset karjalle päivittäin

rehusta tasan jakoivat näin.

Linnuille omat jyvänsä,

perheille leipää, hedelmiä.

Huojuu ja horjuu kai koko maa.

Kellua, keinua arkki saa.

Taas määräaikana tapahtui.

Päivien luku kirjaantui.

Ihmiskunta, säilynyt arkissa,

pysähtyi karille lopulta.

Tuulet tulivat tuivertavat

ja tulvien vedet kuivaavat.

Määräaikana kattoikkuna

antoi taas jälleen valoa.

Määräaikana ovi avautui.

Joukko arkista purkaantui

ja jätti arkin vuorella.

Ei sinne enää palata.

Aika jatkaa kulkuaan.

Arkki kuuluu ihmisen historiaan.

Alkuihmisen aika ajaton

sai sen ajan, joka meillä nyt on.

Jumala itki maailmaa,

itki ja halusi muistuttaa

itseään sateenkaarella,

kun katseli Nooassa kuvaansa.

Oli Jumalan kuva nyt muuttunut:

oli ihminen arkissa pelastunut,

veden kautta Jumala ainoastaan

käy ihmiskuntaa nyt katsomaan.

Siksi kaste on tärkeä, muistakaa,

sillä niin voi Jumalaa muistuttaa,

että onhan Hän itse luvannut

Hän, kerran tulvalla tuhonnut,

että enää toiste ei kaikkea maailmaa

tulvavesiin Hän koskaan upota.

vaan silti- on aina muistettava

että pitkämielinen Jumala

on kuvaansa meissä tarkkaava.

Löytyykö vielä uskoa?

Elämme Nooan aikoja, Nooasta tulleita polvia.

Nooan ajoista alkaen, on Luoja nyt pitkämielinen.

Tänä päivänä - niinhän nyt sanotaan.

nooalaisten aikaa  on, päivä kerrallaan.

11.11. 2017