Eräässä unessani
tulin tontille Pyhän
Maan.
Se oli neliön
laatta,
virtaan rajautui
reunaltaan.
Siellä vallitsi
ruhtinasperhe,
kuin Sara ja
Benjamin,
tai heidän
enkelinsä,
heidän hahmossaan
kuitenkin.
Oli aurinkoista
maassa
ja tunnelma iloinen.
Maa oli valkeutta
ja katselin rajoja
sen.
(Niinkuin
mökillänikin
rajat tarkistan,
entispolvien merkit,
rajapyykit
tunnistan).
Vaan mikä on
valojen maassa
rajoille parhaimpaa,
Ympäristöään
korkeampana
kohoaa laatta,
Trumaa.
Sitä maata
katsellessa
satuin unessa
aattelemaan,
että rajalle sopisi
juna
rautatietä
kulkemaan.
Kellä nyt sitten on
uni,
kertokoon unensa,
vaan mitä tekevät
oljet
jyvien joukossa.
Muistiin 21.11. 2017
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar