Taivaalta laskeutui Kaupunkialus,
valkoinen kaunis kaupunki.
Sen alustan neljässä kulmassa laskupyörät
taivaansiniset, neljät, kuin jalokivi (kuin berylli)
(Sanoisinko - taivaan sininen opaakki
helminen talvitaivaan sini).
Neljine pyörineen laskeutuen
kaupunki alkoi lähestymisen:.
paljon marmorirakenteita
ja ikkunoita, asumuksia.
Nyt pari askelta etelään alta pois
selän kääntäen juoksin, vaan
mielenkiintoista ois
nähdä se kaupunki uudestaan,
minne se tulee laskeutumaan.
Sekunti vain - käännyin katsomaan.
Isän autotalli oli edessä vaan
ovin suljetuin eikä ollenkaan
mitään alusta näkynyt laisinkaan
Arvelin- se liukuu esiin tallin takaa
matalalta- sen paremmin näkee
jos hiekassa selällään makaa
ja kiinnittää katseen ylöspäin.
Aluksen yliliukua oottamaan jäin.
Odotin, vaan ei se tullutkaan.
Minnehän meni laskeutumaan?
Oli Alus niin suuri ja ihana,
Kaupunki, marmorin hohtava.
Tähän sitten uneni päättyikin,
kun en saanut sitä katsoa tarkemmin.
Nyt muistin myös_ Joo, eihän tallikaan
ole enää siinä kohdallaan; .
Sehän purettiin ja kotitalo myös,
Maa myytiin ja siellä alkoi työ:
On siinä kohtaa nyt Palvelutalo
jolla on yhteiskuntatehtävä jalo.
On siellä " pyörät paikoillaan"
ja paljon rattaita tarvitaan!
Ja ikkunat iloiset on joka puolella
kirkkaiksi kuurattu hyvällä huolella.
Kirj muistiin unesta, jonka näin 25.1. iltapäivän siestalla.
(261) (Lisäys Kiirastorstai 24. 3. 2016. Vihkosssa).
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar