NOOAN PÄIVÄT
Oli Nooan päivät ja maailma
oli täynnä pahoja heimoja.
Kieli ja murre viel´ yhteinen,
pahuuskin ylenpalttinen.
Elonaikakin satoja vuosia
oli luoduilla alkujen aikana.
Sen elon pitkän ja riittoisan
teki jokainen yltyen pahojaan.
Joka ihmisaivojen aivoitus
väkivallan töihin ol´ johdatus.
Katseli Luoja taivaastansa,
maata kun asutti alkujen kansa.
Synkkeni pilvi ja aurinko,
murehti luotujaan Luoja jo.
Jyrisi kalliot, huojui maa,
kun Jumalan ajatus leimahtaa.
Salamoi syvyys, virtaa laava,
halkeaa manner, myllertää aava.
Vaan katsoi Jumala tarkasti kerran.
Maassa on vielä pelkoa Herran.
Tuolla on uskon kirkasta voimaa,
mies, joka lohduttaa muita, ei soimaa.
Jumala leppyi Nooan tähden
Nooan lempeän sydämen nähden.
Nooa sai tehtävän lunastaa
sukunsa, karjankin pelastaa.
Tehtävän mitta on yksilön
ja ohjeet on yhden henkilön.
Arkki on tarkkamittainen,
urakka yhdelle mahdollinen.
Myös tietysti Seem, Haam, Jahvetti
olivat isälleen avuksi.
Vaimotkin samassa hengessä
auttoivat kukin miestänsä.
Oli tilavuus tarkka arkilla
( 300k x 50k x 15 k= 450 000)
kyynärän kuutiot mittana.
Ja kolme tilavaa lattiaa
( 3 x 300k x 50k)
ja ruuma on laivan pohjalla.
Oli saanut tehtävän tärkeän:
yhden miehen elämäntehtävän:
pelastaa perhe ja karjansa,
siis pelastaa oma maailma.
Oli Nooa vastuussa joukostaan
joutuen tulevaan valmistumaan.
Tulevan tiesi vain uskova
ja Nooa rakensi uskossa.
Oli tehtävä valmistuksia,
runsaita eväitä koottava.
Lie ollut naurua, pilkkaakin,
Nooa kun riehui ja kylvikin.
Isot pellot hän kylvi ja kynteli,
sahasi puita ja rakensi,
jyvia varastoi, mehuja,
kuivasi viikunaa, taatelia.
Lie ollut viljely vihanta,
arkkihirsien sahaus valtava.
Ja kiire Seemin ja Haaminkin
ja nuorimmankin, Jahvetin.
Juustoa keittänyt lie vaimoväki,
leiponut leipää, sen kuka näki.
Ja karjalle heinäpaaleja
tehtiin ja koottiin kerppuja.
Lie pohtinut määriä Nooakin.
Mutta Arkin mitalla vain kerättiin.
Nooan mitalla Nooalle
oli annettu Nooan arkki se.
Jokainen uskova päällä maan
on vastuussa omasta Arkistaan.
Ja se Arkki, se Jeesuksen antama ies,
sen joka ainut uskova ties.
Ken tietää mikä on ihmisen mitta,
voi olla tässä ongelmitta.
Toinen on mittana enkelin,
vaan tässä on ihmisen kuitenkin.
Arkilla on myös aikansa,
rajoitettua, ei ikuista.
Arkissa Nooan huonekunta
laineilla lepäsi varjoista unta.
Pilkkopimeä yllä kun aamun soi,
valoaukko vain himmeän viirun loi
ja Nooa ne aamut laskien
ties´ajan kulun ja kuukauden.
Niin kesti Arkin aikaa yli vuoden
alun uuden vanhurskaan täten tuoden.
Nyt kylvi Luoja uudestaan
vanhurskaan ihmisen maailmaan
antoi Nooalle ohjeet ne entiset
ja myös ohjeet uudet ja täydelliset.
(Genesis 6-9)
31. 1. 2015
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar