(187) Milloin ääni on syntynyt?

Ääni on ihme ja aluksi
tämän ihmeen Raamattu ilmaisi.
Alkujen taivas ja alkujen  maa
muualla. Valotta? Vain Jumalaa.
Alkujen meri on  valoton,
sen myrsky on sanoilla kuvaamaton.
Sen syvyys on meille vaikea tietää,
ei ihmisaivo voi paljoutta sietää.
Vain Jumalan Henki voi kaiken muuttaa
ja luoda Sanalla valoisuutta. 

Jumala  sanallaan käski Valon
Niin  tähtitaivas  alkoi  sen palon,
josta nyt tiedekään tiedä ei määrää.
Ihmisten viisaat pohtii ja häärää. 
lähettää luotainta tähtien  taa,
jospa ne  selittää voi Jumalaa.
Tai jotain omasta alustamme,
tai äänestämme ja puheestamme,
tai niistä kielistä tuhansista
ihmiskunnassa  ilmaantuvista. 

Miten kauan oli  se valoton maa,
se äänetön pimeys? Ei  mittaajaa.

Kaiken, mitä voimme nyt  mitata,
mittaamme valovuosina.

Vaan  missä on äänen alkukoti?
Pimeys ja valo taisteli, soti,
Jumalan  Sana käski ja loi,
pimeä kuuli ja valon soi. 

Jumala katseli valoa,
ihastui, vahvisti kirkkautta.
Erotti  vedet pimeät
 ja vedet kirkkaat  ja selkeät. 

Nyt   Henki kuin kirkkailla vesillä
liikkuu kuin Jeesus veneessä .
Syvyys on   allansa kaloineen
ne haluaa  Jumala kirkkauteen. 

Vesi  kuuli taas   ääntä  Jumalan,
kun saarnasi Jeesus Galilean.
Näin  muistutti  Äänen alusta,
miten pimeä Sanatta maailma.

Kastakaa  uskovat kasteella,
valomaailman vetten varrella,
Kastakaa  uskoon ja elämään,
Henkeen ja Hengen tehtävään.

Nyt on tämä valon maailma
ja äänen kantava  oleva.
Jos kuulet  tänä päivänä,
tutki, mikä on sinun oma tehtävä.

Kuulemisesta usko versoaa.
ääniaaallot  kantavat sanomaa.  
Aikamme ääni on kummallinen,
 pimeä , voi  niellä  valkeuden.

Pimeydet  ääntä voi  kuljettaa
ja leiskua  liekkiään kadottavaa.
Erotti Jumala valot pimeästä,
kirkkautensa     hämärästä.

Ei pimeys ja entinen alkumeri
uskoontulleita  niele ja peri
Meissä on sinetti ikuisuuteen
ja siihen taivaaseen, maahan uuteen
jonne  Jumala luodut on tarkoittanut
ja Poikansa uhrilla myös  lunastanut

Vain Sana  kuin   Sana se Ensimmäinen
voi  kirvoittaa kahleista  pimeyksien.
Alussa   Sana  oli Jumalaa,
ei vielä Ääntä ja opittavaa.
vaan sitten  Ääneksi muuttuen
Sana  tavoitti lopulta  ihmisen.

Sitten   ihmisten  keskellä
 eli  Sana  pyhänä ihmisenä. 
Niin Jumala  hellästi rakkaasti,
ihmislasta kuin veljenä  opetti.
Niin rakkaan kirjeen
Hän taivaastaan
lähetti ihmisten maailmaan,
niin  selkeän Sanan ja opetuksen,
niin  hyvän ja  ihanan, armollisen.

On taistelu valon ja pimeyden
yhä suuri, kasvava, hirmuinen..

Että pimeyden  raivoisa alkumeri,
kaotisoiva,  ei tuhota keri
myös Jumalan ainoaa ihanaa lasta,
Hänet tempasi kuoriinsa  tuhoutumasta.

Jumalan istuimen  turvissa
Vapahtajamme on  esirukoilija
ja siellä Hän tarkkailee  omiansa
valkeuden lapsia, Jumalan kansaa.

Henkeään runsaasti  sille  antaa,
 ken  opetuslapsen  tehtävää kantaa.
Aamusta iltaan ja läpi yön
Hän valvoo Jumalan kansan työn.

Kuin Aadamiin  Henkeään puhaltaa
kun  horros on vallannut  voimallaan.
Alkujen  seurakunnalla
ovet lukittiin salvoilla vahvoilla.
Hän tuli kautta seinien
kiittäen lävitse pimeyden,
kulkien Tuonelan syvyydet
kahlitut päästäen  entiset. 

Hän  puhalsi  heidän päällensä,
hengitti  kiivautta Henkensä.
Ja sanoi  pyhällä Äänellänsä
tervehdyksen,  kullekin tehtävänsä

Aadamin päivistä, horroksesta,
heräämisestä, valveutumasta
Jumala odotti  vuosia kauan,
syntymää  vauvan ja vauvan ja vauvan
ja kasvatti kansaa ja opetti uutta,
kirjeitä taivaasta,  kirjallisuutta,
sanoja, lauseita, muistinpanoja,
ajatuskykyä, luovia sanoja.
Kerrytti kirjaa, aakkosta ajan,
opetti taitoihin  taivasten pajan.
 Kasvatti ihmisen  aivoa, mieltä,
 sielunvoimia,  muistia, kieltä.
Myös käden taitoa, rakennusoppia,
Osattiin linnaa, muuria , koppia.
Osattiin käyttää kiveä, puuta,
lukea tähtiä, aikaa ja kuuta.

Kun oli aika täyttynyt  juuri,
tapahtui ihmeitten ihme se suuri:
Jumalan Poika, taivaitten luotaimena
asusti maailmaa  ihmisen muotoisena. 
Ja selitti  Taivaan ajatukset
ja avasi iankaikkiset ukset.

Hän  toimitti   Kirjan pelastukseen,
Lunastukseen ja  opetukseen.
Kukaan ei Kirjaa lukita saa.
lisätä siihen tai pois ottaa.

Aika on lähellä  , sanoo Hän
ja toivoo kaikkien sen tietävän.
Autuas on joka Raamatun lukee,
valkeuden vaatteet ylleen pukee.

Autuas se joka julistaa
 ja monia Raamattuun opettaa.
On vielä  monta sellaista lasta,
jolla ei ole  tietoa Jumalasta.

(Ja entä jos joku on kuuro
syntymästänsä  saakka?
Siinä onkin  julistusongelma
ja yksilön suuri taakka.

Jeesukselle  kuurous ei  ole ongelma
vaan se opetus,  jonka tulisi seurata,
kun henkilön korvat aukeavat
ja uudet   käsitteet. muodostuvat).


9.1. 2015
2.1.2016  Lisäys suluissa .