(073) Ensimmäisestä Aadamista toiseen Aadamiin. Joulun Sanoma.

ENSIMMÄISESTÄ AADAMISTA TOISEEN AADAMIIN

Room. 5: 12-21.

Maan tomua kokosi Jumala. Siitä muovasi ihmisen taidolla

ja puhalsi ihmisen sieraimiin Elämän Hengen ja niin

elävän sielun ihminen sai. Oli luomisen viides päivä se kai.

Oli silloin Eeden viel´ tallella ja siellä ne puistot ja virtansa

Oli Eedenin joki niin valtava ja kuohusi kristallivirtoja .

Havilan kultakin mainittiin, meripihka ja onyks jo tunnettiin..

Ja niin kävi sitten, se tiedetään, miten ihminen lankeaa. Sysätään

pois Eedenin piireistä kokonaan maapalloa kyntämään, vaeltamaan.

Koko Raamattu siitä kertoopi. Joka painos sen tarkkaan mainitsevi.

Laki lain päälle sitten annettiin Ajan myötä myös käskyjä tarkennettiin.

Tuli villinä lisää ruohoa, juurta, joka myös tuotti pahuutta suurta.

Oli suunnitelmansa Luojalla ihmiskunnan valintain varalta,

sillä niin vain täytyypi tunnustaa: Oli valinnat kelvottomuuksia.

(I M. 3: 22-24).

Mutta kuitenkin vielä tallella oli Maapallo, Kuutakin mokoma,

kun ratkaisu viimehetkinen jyrähti kautta avaruuden.

(I M. 9: 12).

Tähtisikermät silloin ja Enkelit, Henki ja Luojan apurit,

Taivaan Joukot ja Armeijat pelastustyössä ne avustavat.

Ja Daavidin sukuinen Maria oli Pelastustyössä osana,

Piti Juudasta tuleman Messiaan, Kuningasten Kuninkaan, Lunastajan.

Tämä kaikki tarkasti tiedetään. Moni asian omaksuu elämässään

ja vaeltaa valon lapsena Jumalan luomassa maailmassa.

Sillä Messias Toinen Aadam on, ihminen uusi ja lankeematon.

Hän teki ikuisen sovinnon, hankki meille Jumalan suosion.

Ja aukaisi meille uudestaan portit Eedenin maailmaan

Kun sotilaat hänet vangitsi, nuhteetonta  ruoski ja pilkkasi

ja naulasi Hänet ristille ja kylkensä puhkoi verille,

niin murskaantui sydän jokaisen opetuslapsen ja äidin sen, joka

kerran Enkelin sanomaan nöyrästi alistui armoisaan.

Oli hetket ne muutamat kuin ikuisuutta, Jumalan aikaa, jotakin uutta..

Seitsemännen Luomispäivän yötä  alkuvalottomuuksien myötä.
 Siinä leimahti Luojan alkuviha-  ennen tuhoutui    kaikki luotu ja liha
(.https://en.wikipedia.org/wiki/Population_bottleneck )
Vaan kuka kesti nyt:  Aadam uusi-  Jumalan vihasta tuskassa huusi.

Silmänräpäysten aikoja    - ja pelastettu on maailma!
Järähti Kaupunki, Öljymäki,  pyhäkön pimeys   salaman näki.

Jumalan poika jo taivaan mitoissa liiti, Tuonelan kahleita aukoen kiiti.

Liiton lapsia tervehti siellä, Nooan aikojen varhaistiellä.

(I Piet. 3: 18-20; I Piet. 4: 6).

Oli Aadamin alkutomua joka opetuslapsi, vain kauhua,

pelkoa sanoinkuvaamatonta ja pettymystä niin lohdutonta.

Vaan pahantekijä ristinpuulla ehti uutisen ensin äkisti kuulla,

Hänelle pääsy myös Eedeniin on. Jeesuksen voitto on tuhoamaton.

(Ps. 22: 1-32. Lk. 23:43)

Vain hetkeksi pimeni Taivaissa valot, kun Enkelit siipensä laski       

Jumalan vihasta taivas hyytyi, sen kansi kuin vanhurskas vaski.
  (Hes. 1 24)

Uusi on alku, kun aamu koitti ja synkimmän synkkyyden valo taas voitti

ja kauhun lamassa voipuneille Jeesus ilmestyi: Rauha teille!

Näin Luoja löysi kuin Aabrahamin, kuin Nooan, ystävänsä:

Opetuslapsille enkelten sijasta runsaasti antoi nyt Henkeänsä.

(I M. 12: 1-3. Hebr. 11:8).

Jeesus palasi Tuonelasta, puhaltaa henkeä Hengestänsä.

Pyhä Henki te vastaanottakaa! Hän kertoo nyt heidän tehtävänsä

Niin oli alkanut aamunkoitto ja valon aikojen ikuinen voitto.

(Joh 20: 19- 23.

II Piet. 1: 15- 21).
On Jumalan maailma ylen suuri,  ja siksi on Joulun sanoma juuri,
niin kaunis ja yksinkertainen, että pieninkin ymmärtää sen. 

6. huhtikuuta 2012 
Päivitys 31. tammikuuta 2015
Päivitys 9.12. 2015