(188) Ihminen ja aika. Elämän selitystä.

Jokaisella on viimeinen työ        , (Apt. 9: 39)
viimeinen runo tai laulu,
viimeinen luova ajatus
tai viimeinen maalattu taulu,
viimeinen sarka pellolle
tai viimeinen uusi latu
tai viimeinen lippu matkalle
tai lapselle kertomus, satu.

Aurinko nousee ajallaan              ( Ps. 113)
ja laskee ihmisen aikaa,
kellona toimii taivaan, maan,      (I M. 1: 14- 18).
kytkyssä tähtiin kuin taikaa.
Jumala, Ikuinen, Luojamme
ja kaikesta Viimeinen,
on Hänessä  alkumme, loppumme
ja selitys elämisen.                     (Ps. 115)

Ei meistä yksikään ihminen
ole Jumalan kellossa  suuri.
On jokainen aikamme rahtunen.
jo loppu vaikk´ alkoi juuri.
Jumala valtakunnassaan
loi ja luo aina uutta                         (Snl.8 :22- 36)
-ja-  sanoo Sana- ihastuksissaan
tarkkaa ihmisten olevaisuutta, 

-muokkaa ja muovaa kuin savea,
jotta ihmisten maailma
yhä enemmän voisi vastata
Luojan toiveita, ajatusta,
sitä kirkkautta, mikä heijastaa
Jumalan sydämen,
kun lähetti Sanansa,  Poikansa,
ytimiin syvyyden.                         (Ps. 116, Ps. Ps. 18)

-sinne missä ei ole hahmoa,     (I Kor. 14; 33 Jumala ei ole epäjärjestyksen, vaan rauhan Jumala)
vain kaaos ja kohtalo                ( Jes. 38: 10-20)
ja syöverin mukana huuhtouma
ja kauhu ja turmio;
missä ajatus on pelkkä ahdistus
ja sana ei pukua saa
ja varjot kertyvät korppeina
eikä heijasta Jumalaa.                 (II Kn. 20_10)

Sinne lähetti taivaasta Poikansa,
Sana lihaksi tullut on.
Sanan kuulla voi, aivoilla aatella.
Se on ikuinen, katoomaton.
Sadat tuhannet auringon nousut       (Ps. 113)
tänä päivänä  todistaa
että Jumala ihmiskuntaa
armollaan  rakastaa.

Tähtikellomme  tikitys tiuha,
ylen lyhyet päivät ja yöt,
Ajanlaskumme tiukka on piuha
ja taivas tarkkaa ne työt
Ainutlaatuinen on joka päivä.
Joka päivälle tehtävä on.
Jos epäilyksistä  häivä,
niin Sana on  horjumaton. 

Te menkää,  te opetuslapset             , (Mt. 28: 18-20)
ja kastakaa, opettakaa
kuolosta  temmaten kansaa
ja sairaat te parantakaa. 
Maailman ääriin asti
tämä tehtävä ulottakaa,
joka ihminen  armahtavasti
Jumalalle  valmistakaa.

Niin valmistuu ensi hedelmää
Jumalan maailmaan
ja jokainen ajatus viimeinen
kätkeytyy  Jumalaan.
Sinettinsä saveen  on Jumala
Pojassaan painanut
ja Uudessa luomakunnassa
on sinetit tunnistetut.

Ei meistä yksikään ihminen
ole Jumalan kellossa suurta.
On viisainkin savea, tomuinen,
 vaan sinetti Taivaan on juurta.
Ja minne  Jumala sinetöi                   (II Tim. 2: 19: Herra tuntee omansa.)
ja Poikansa nimessä kantaa,
sitä vielä ei tiedä ihminen,
vain Sana  voi viittoja antaa.                 ( II Kor. 5: 1-11)

Päivitys. Viitteet 29.12. 2015.