NOZZRON 62. Lehtimajan juhlan aikaan suunta ylös Siioniin

Sakarja, Berekjan poika,

Iddon pojanpoika,

Daarejaveksen aikana

sai tietää monenlaista

tulevista ajoista.

Ei siihen aikaan yksikään

pystynyt käsittämään,

että joskus maailmassa

liikenne on muuttumassa

kiitäväksi kerrassaan

käy kansoja liikuttamaan

niinkuin kulkee tuulispää.

Sen vain tuntee,vaikkei nää.

Tuuli kulkee missä tahtoo.

Kuulet siitä huminan.

Joskus niinkin myrskynpauhun,

niinkuin kansain kohinan.

Niin myös kulkee  Pyhä Henki,

kaikki, joissa Henki on.

Kuin tuulen siivin keveästi

kuitenkin siinä  voimaa_

yli merten syvyyksien,

yli  suuren aavikon.

Missä syntyy Hengen myrskyt,

myrskyn silmät missä on?

Nyt  Lehtimajan Juhlaksi

kansakunnat kokoavi.

Joskus  ei kukaan havaitse,

kas, myrskyn  silmää  ompi se.

Ikäänkuin kaikki paikallaan:

ei liiku lehti hennoinkaan.

vaan kammioissa sydänten

 on suunta sama kansojen,

Aabrahamin kansoilla

on Juhlamieli tallella.

Valon lasten puolella

on näkyväiset valossa.

 

Ei ole este kivet muurien

Jerusalemin ikuisen.

Sen näki kerran Sakarja.

Isänsä oli Berekja.

Vaan nyt on taivaat lähellä.

On profetia täyttyvä.

Läsnäolo Jumalan

tiivistyy siellä muureina.

Lie aivan moninkertaiset

ne tulimuurit taivaiset.

Josefus kerran kirjoitti,

 kun tulimuurit kaikkosi.

Ne  taivaan tuulet lähtivät,

kaupungin  vaunuin jättivät.

 Vaan jos maailman ääriltä

missä lietkin, ystävä,

ja mielit nousta juhlimaan

ja esteisiin  kompastut vaan,

 tulet ehkä näkemään,

sen tulimuurin  välkkyvän

 molemmilla puolillasi,

edessäsi . Vaan takanasi 

olevaa  et edes  ehdi katsella.

Kun tulimuuri  tiesi katkaisee,

ja liekehtii sivut, vapiset,

Odota hetki tyynenä. 

Niin kohta  siellä edessä 

kun oljet ovat karrella,

on hetken tiellä aukkoa.

Vain  kiirehdi, ei taaksepäin.

Ehdit  Juhlille myös näin. 

 

Jos kenen mieli Juhlille,

on  edessä tuo muuri,se,

josta  meille Sakarja

kirjoitti niin huolella. 

 

Tästä  näin sen unenkin.

Halusin ylös Siioniin,

Juhlille tänä vuotena,

kun riehuu Maassa tuhooja.

 vaan monta tulimuuria

oli tiellä   vuoren nousussa.

Ja lastenvaunut mukana

  etsin  sen muurin aukkoa.

 Minä tulin lännestä

Näin:    joku myös etelästä,

sukulainen tuttuni

tulimuurta kiertävi

löytämättä aukkoa,

joka sai jo hahmoa.

Olin juuri huutamassa:

Tuolla  tie on aukeemassa!

Liekit siellä heikkenevät,

tuhkankarret  jäähtynevät

vasemmalla kaistalla 

lie hieman jotain aukkoa.

Mutta siihen heräsin.

Kirjoitan  nyt uneni.  

Sakarja 2. Sukkot Juhlan aikaan  2021/5782.

 

 (Ps. olin  katonut Netflixfilmin jossa  kalifornialainen yhteiskunta joutui  tulimuurien ympäröimksi.  Paradise-niminen kalifornialaiskylä joutui käsittämättömän  tulimuurin nielemäksi ja siitä  selviytymisestä kerotaanmyös Netflixdokumentissa . Siinä oli jotain   selviytymisneuvoa joukossa: Filmi jätti kuitenkin syvän impression alitajuntaan.

In the documentary, survivors and emergency personnel talk about the horrific wildfire.

“Fire in Paradise” was directed by Zackary Canepari and Drea Cooper.)