Olenhan juuri tullut matkalta
Kotimaan ruskan lumoista,
katsellut tyyntä vedenpintaa,
Kirkkojärven aamusumuista rintaa,
kun ei laine yksikään
käy peilipintaa väräyttämään.
kuunnellut Kotikirkon saarnat,
toistanut uskomme perustat,vaarnat
ja toivonut parasta tulevaisuutta
ja kansamme, maamme vuotta uutta,
vaan viime yön unessa olenkin
tullut järven rannalle takaisin.
Väkeä runsaasti maalla ja rannalla
ja osa on vedessä uimassa.
Olen nyt itsekin uimassa,
siinä vanhassa järven poukamassa.
Yhtäkkiä katsahdan Henneriin,
tuon lounaisen suunnan rantamiin:
Koko järven vesi alkaa kohota,
kuin vuoreksi nousee, tsunamina.
Hetken hyytyvä, jäätikön kaltainen,
jyrkkä seinämä yksi on rosoinen
ja sitten aalto käy sulamaan
.Ehkä kohta on järvi taas ennallaan,
vaan jo heräsin siinä vaiheessa,
aallon harja kun alkaa vaimeta.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar