Maailma riehuu iloissaan
ja katkoo omia kahleitaan
ja tahtoo unohtaa pandemiat
kuin päiväperhonen historiat,
vaan ihan lävitse horrosten
painuu tilanne epävakainen
ja unessa tässä tulenkin
luo lennonjohtotorninkin,
jonka huipulla tutka on tarkkana.
Joka ilmansuuntaan on katsetta.
Hän Rafael nimeltään on kai
joka informaatiot vastaanottaa sai
ellei sitten projektin professori,
joka pandemiat heti kartoitti.
Tuosta lennonjohtotornista
valvottiin kolmea aluetta.
Eri kentät sai kreikan kirjaimet.
Tulee mieleen jo VOC virukset.
Vaan tässä jo uni katkeaa.
Uni toinen jo alkaa sarastaa.
Siinä juoksen luentosalille päin.
Kahdet saapasparit oven edessä näin.
Koostunee väki siellä joukosta,
joka palannut on juuri kesälomilta.
Suuri kaapeli johtaa sisään ovesta.
Samalla keltainen töpseli irtoaa,
kun koetan hiljaa sisään hiipiä
ja löytää paikan vapaan salin penkissä.
Asennan töpselin heti takaisin
ja paikkani salissa etsiskelin.
Vaan en ehdi kuulla ollenkaan,
mistä luennossa on kysymys.
Tässä se uni jo katkesi
ja sepä oli pettymys.
En ehtinyt edes vilkaista,
oliko esillä slaideja
tai jotain tekstiä, otsikkoa
luennoivalta professorilta.
Tuskin ehdin edes istahtaa,
kun ulos kiiti kaksi kollegaa.
Liekö hypänneet niihin saappaisiin,
jotka oven luona jo odotti niin.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar