Unista hommaa on,
jos unista kirjoittaa, vaan
nopeammin ne unohtuu
ja mielestään pois saa,
jos vain parilla lauseella
kuittaa outoja unia.
Kuten toissa öinen unenikin-
muutenhan aikaani tuhlaisin.
Nimittäin-
siinä toissa öisessä unessa näin,
että minulla oli valkoinen talo,
puuseinäinen, Oli päivän valo.
Puutarhakin oma ja kukkia,
erilaisia, ainakin keltaisia.
Puutarhalla aita.Käännähdin.
Talon seinää tarkastin, katselin.
Maalia tarvitsee. Niitä hankkia
pitää 250:llä eurolla.
Menin sitten katsomaan edustaa.
Talon koko on aivan sopivaa.
Sitten katsahdin taakseni: mitä näin?
Olen vuoren harjalla nimittäin.
Laaksoja ,vuoria edessä on
ja solissa jono on loputon!
Karjajonoa nousee laaksosta,
vieri vieressä , tiiviisti, kiiruulla
ylös solatietä kapeaa
kuin ahdasta pitkää karjakujaa.
Jono nousee kohti sitä ttaloa,
ja kun on aivan taloni kohdalla,
näen nautakarjaa vahvaa virtaavan
suuressa kiireessä ohittavan.
Jono painuu taakse sen taloni,
taas katoaa sitten silmiltäni.
Se jono oli aivan loputon.
Mistä lie tuli karja lohduton?
Ei ole niillä paimenta.
Niillä on paniikki piiskana.
Sumu tihenee, etsin viirejä,
jolla tankoon voin solmia merkkejä.
Etsin sinisen, valkoisen, punaisen
viirin lipuksi.Salkoon nostan sen.
Mikä lie tilanne ja missä? Tyypillistä:
Vielä siinä pohdin puutarhaa ja puskaa.
Vuokratalo kai, päättelen säädöksistä.
Selän takana on karjalauman tuskaa.
Poikani kanssa siinä keskusteltiin.
Maalaustarpeita kun suunniteltiin.
Tarhaan istuttaa ei saanut joka puuta.
Kukkia vain ja jotain pientä muuta.
Unet ovat homma uninen.
Pikkulinnut,lapset tietävät sen.
"Kaikki ne vain nukkuvat ja nukkuvat",
sanoo lapsenlapsi. Ajat uniin turhaan hukkuvat.
Tuskin aurinko on sädekimppunsa
lähettänyt taivaan laidalta,
kun lapsen jalat pienet tepsuttaa
"Herätys! Herätys" Peitto pois!" kajahtaa.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar