Hengessä, Erämaassa
Mooses oli
huolissaan,
kun kansaansa
Israelia
vaelsi vapauttamaan.
Tuiversi itäinen
tuuli,
pölypatsaat kohoilivat
ja solissa ulvovan
kuuli
shakaalit, huuhkajat.
Mooseksen kankea
kieli,
puhe suora ja
koruton,
joka sana kuin
salaman isku,
lyhyt on ja
taipumaton.
-”Miten puheeni
salamalla
ketään voisin
vakuuttaa?
Kaikkoaa luotani
kansa,
ei käsitä
Sanomaa.”
Luoja ymmärsi
taivaastansa
ja Aaronin valisti.
Sulosanainen isoveli
nyt huolissaan
vaelsi.
Kaisla-arkkuun
Mooses kerran
Niilin armoille
jätettiin.
Sen yön itkun
isoveli
koko ikänsä muisti
niin.
Nyt Mooseksen enkeli
käski
kohti Kaanaata
kiiruhtaa,
mennä vastaan
Erämaahan
lähestyvää
Moosesta.
Kohtasi veljekset
sitten.
Sana Aaronin
virtaili
kuin uurimin kaikki
valot
ja tähtinä
heijasti.
II M 4.27.
Ilm.1:16.
Ilm.1:16.
Muistiin 14.6. 2018
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar