NOZZRON 72. Sarkassosta Kinneretille

 

NOZZRON 72. Sarkassosta Kinneretin rannoille

Taas tuli toinen uni,

jossa olen rannalla:

nyt Galilean meren

enkä Sarkassossa.

Ken pohjahiekan tuntee?

Se hieman pelottaa,

jos vesi alas vetäytyy

ja ranta kuivahtaa.

On rinne äkkijyrkkää,

on syvyys syvällä,

jos vesi poispäin vetäytyy,

on hiekka vierivä

kuin lentohiekkaa,

johon jalat uppoaa..

Sellaisen tilanteen

näin tässä unessa.

Vesi vetäytynyt oli,

johonkin katosi.

Jossain syvemmällä

varjo häämötti.

Niinkuin vaskiarkku.

Tumma, kaukainen.

Onko siellä joku

ahdistuksineen?

Miksi vesi lähti

ja pohjan paljastaa?

Onko siellä jotakin,

vaaraa, uhkaavaa?

Kurkotan sinne, katson,

ei käden tukea

ole hiekkaseinästä,

ei mitään apua.

Ei ole ketään

näkemässä,

joka voi avustaa.

Olen aivan yksin

sen kuilun partaalla.

Ja vaara on myös sekin,

jos palaa vesi se

ja olen siinä ehtinyt

kurkottaa syvälle.

Parempi on aina

tällainen kirjoittaa,

ehkä joku tietää jotain

ja voi valaista.

Muutamia päiviä

jo vaivaa mieltäni

tämä veden liike

ja Kinneret-uni.

Kinneretin kannel

ei soita lauluaan

jos vesi poistuu siitä

ja kieli kokonaan.

Soitan veden laulun

tällä runolla

ja asettelen kieliin

verkon avulla.

21.12.2021