Kerran oli nälänhätä, kuivuus kauhea.
Israelin Esi-isä Israelissa
hoiti omaa perhekuntaa. Vedet kuivahti.
Helle kaiken kulotti, vaan Pelastajaksi
Jumala jo edeltä Joosefin valmensi.
Hän sukunsa ja karjatkin luoksensa toimitti.
Vieri aikaa sukupolvin. Sai heimo kansaksi.
Hengenvaaroista nyt toinen tuli ansaksi:
Ihmisviha, kateus heitä alkoi surmata.
Silloin käden taivaastaan ojensi Jumala.
Hän nosti kansan kokonansa kotimatkalle.
Vaan erämaassa tietyt vaivat palasi kansalle.
Leevin pojanpojista Jumala valitsi
kansallensa johtajat paluun ajaksi.
Ruuben hoiti sukuansa, Leevi kansaansa.
Simeon oli taisteluissa aina valmiina.
Juuda paljon sovittaa sai heimosotia
ja pikkuveljet Juudalle antoivat kunniaa.
Joosefin käsi takaisin palautti Jaakobin
Joosefin luut Efraimissa valana vieläkin.
…
Niin, sitten siellä matkalla, kun vaivat yllättää,
jano, käärmeet , pedot, rutto, neuvoksi mikä jää?
Mooses kysyi Jumalalta neuvot ruokaankin,
jotta askel askeleelta päästään takaisin.
Nooasta jo oli aikaa vuosisatoja,
vaan Seemin lapset paljon tiesi siltä ajalta.
Jaafetille, Haamille se sana myöhemmin
kaikui Benjaminilta, toistoina tietenkin.
Saul tarsolainen, Paavali, monikielinen,
Benjaminin heimosta, toi käskyn pienoisen.
(Ap.t. 15:19-21),
Mitä Mooses lepakoista sanoi aikanaan?
Se nyt vielä aikanamme yhä toistetaan.
Onhan vielä julistajaa kaupungeissamme.
Juudan, Leevin, Paavalinkin tekstiä on se.
Pietaria siteeraten yhteenvetona:
Verinensä älkää syökö yölepakkoa.
(Ap.t. 10:12).
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar