Unessa istuin daatalla
kirjoitellen runoa.
Kaavailin tuota otsikkoa,
vaan särmi alkoi rullata.
Pilkut, pisteet hyppeli
ja huomaan: Eteisessäni
on poistumassa vieraita,
nuoruuteni tuttavia!
Anteeksi! aivan pyytelin.
En huomannut. Kirjoittelin.
Keitänkö kupin kahvia?
Tahdon jotain tarjota.
Mata, Maija, ystävät
jonnekin kiirehtivät.
Maija jo matkalaukkua
kantaa kiire kannoilla.
On siinä valkolakanaa,
laukkua aika painavaa.
On Mata minkkiturkissa.
On turkki tosi komea.
Hän seisoo vaiti huoneessa.
Etsin ruokaa jo jääkaapista.
maitotölkki tyhjänä,
vaan hedelmää on jäljellä.
kaksi appelsiinia ja
vielä yksi omena.
Halkaisen sen omenan.
myös pöydälleni asetan.
vaan pöydälläni näkyy se
kuvasivu vihkosta
nimeltä reologia.
kun piirsin kartan selkeän,
tekijät veren kiertävän.
Menettekö junalla
vai jollain linja-autolla
Miksi kova kiire on
Maijalla jos auto on?
Hm- kiire siis on vierailla
jonnekin. En saa vastausta.
Tähän uni katosi.
Ulkona on täys talvi.
Maija, hyvä ystävä
Kannaksen on tyttöjä.
Mata Suomi-emon helmasta
Pohjois-Hämeen rajalta.
Mata ja Maija- ystävät-
uneeni ilmestyivät.
Vierähtänyt vuosia
on nyt siitä ajasta,
kun he siellä Kotomaassa
isäni luona, meidän haassa,
enkeleinä palvelivat,
tuhansia hoitelivat.
Puoli vuosisataa nyt
siitäkin on vierinyt.
On runon polku kapea.
Keitä on maan korvessa?
Malachei HaSharet,
Kiitos! Paljot kiitokset!
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar