Sulkakynä meren hiekasta
Uusi Vuosi on tullut jälleen
kuin alkuluominen.
Sumu kietoo vaippansa kaiken,
meren ja mantereen.
Luen Alkuluomisen luvun
ja katselen aikoja,
kun polvi polvelta syntyy
nykyihmiskuntia.
Seetin päivistä Abramiin asti
vieri vuodet kuin nykyäänkin.
Kaksi tuhatta vuotta vieri,
Ne laskin ja kertasin.
( Genesis 5, 11)
Vaan kalakunta ja lintukunta
koki luomisen hetkensä
kun tuli se ehtoo ja aamu
päivänä neljäntenä.
(Genesis 1:20)
Niitäkin on hyvin paljon,
meren karjaa ja vilinää
ja ilmojen siivellistä,
joista sulkia polulle jää.
Rantahiekasta nostanko sulan
ja siitäkö kynäni teen?
Nuo särkällä seisovat linnut
kuvaisinko uudelleen?
Otan tuolini keittiöstä,
kirjahyllylle ulottuvan
ja isot lintukirjat
ylähyllyltä kurkotan.
Tuota luomisen ihmettä kaikki!
Mitä ihminen tehdä voi?
Taxonomian kirjata kirjaan,
mitä Luojamme luo ja loi.
Sulka toisensa jälkeen maassa,
rantapolulla muistuttaa:
Siivellistä on ilmojen kansa,
itse ei osaa kirjoittaa!
Hiekkäsärkässä uloin kaista
merivirtojen kiertämä
on täynnänsä siivellistä,
viimassa värjöttävää.
Onkohan siellä hyvin
ne asiat ilmassa,
siipivoimat riittäväiset,
meren anti ravitseva?
1.1.2022 Rannebergen, Ruotsi..
Joulu 2021 vietetty Tanskan Skagenissa Kotkareservaatin lähistöllä merenrantatalossa.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar