Karanteeniautolla
Beeteliltä päin
lähdettiin ihan joukolla
Varjot taakse jäi.
Läpi auton seinien
heijasti varjoja
Lännen seinä mustana
oli varjokuusista.
Auton peräseinässä
kuin latvaa pihlajan.
Auto täyttyi väestä.
ja lähdin ajamaan.
Kai huono starttimoottori.
Pysähtyi hetken ajoni.
Antoi neuvot poikani,
vaan ei suostu ohjaksiin.
Auton kojelautana
kuin tietokoneen laitteita.
kuin paneli ja moderni.
Auton ratti lisäksi.
Tuisku sekä jäinen tie
pohjoiseen ikäänkuin vie.
Yli kosken Kuokkalaan,
sivutie vie Pirkkalaan.
Ajan. Poika paleli.
Joku huimapää
ohi kiitää mopolla
ja tuiskut lennättää.
Kallokeli edessä,
ja tie on liukasta.
Mennään ohi Hakkarin
kohti kaupunkia.
Tulee vastaan autoja
mutkan kohdalta.
Pitää olla kaksi kättä
auton ratissa.
Päästiin sitten jonnekin
tutuille, perille.
Yksi ilman kenkiäkin
lumessa astelee.
Olihan kiire lähteä
kun varjot läheni
ja joku jätti kenkänsä
vaan mukaan niin ehti.
Päästiin sitten jonnekin
sisälle, turvaisaan.
Siellä vielä nukuttiin,
vaan kaikki mahdutaan.
Ollaan talvivaatteissa,
on lämmin kaikilla.
Miten uni eteni.
ei aavistustakaan.
Tulimmeko Saalemiin
Tampereelle päin,
Joka tapauksessa nyt
on Smyrna tässä näin.
Ohi Filadelfian
lie auto kiitänyt.
Vaan tämän talon sijainti
on ison Smyrnan nyt.
Muistiin 19.5. 2020. Pandemiakaranteenin päivinä.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar