Päivä paistaa.
Linnut sirkuttaa.
Puut on vihervät
ja sää on ihanaa.
Vaan tänä aamuna
sain unen sellaisen,
että kynän otan
ja taas kirjoittelen.
Siinä unessa
katsoin ulos taas
ja parvekkeeltani
näkyi pihamaa:
LUMI peittää maata!
Täyshanki ihana!
On lähinietokset
jo aurattu auralla.
Auran jäljiltä
on kinos muhkea,
kolmimetrinen,
tarvitsee porttia.
Joku siinä teki
portin lumisen
ja siitä kulkeekin
jo joku ihminen.
Parvekkeilla laulaa
väki hartaana.
Lieko joululaulu,
jokin sointuva.
Sitten ajattelen:
Pitä lastenkin
saada nähdä LUMI,
kuin kinos Japanin!
herättelen heitä
lunta katsomaan.
Missä lunta on?
kyselevät vaan.
Siinä unessa
katsoin ulos taas
ja parvekkeeltani
näkyi pihamaa.
On hanki kadonnut!
Miten ihmeessä?
Edessä on maata
sateen märkänä.
..
Toisaalla on ne,
ne vesi-ihmiset
jaloillensa nousseet.
On vähemmät vedet.
On heillä vaatteenaan
kuin meren leviä,
kuin ahvenruohoviittaa
ja vielä märkänä.
..
Sitten jo heräsinkin,
Todenteolla.
Katsoin pavekkeelle:
On kevät ihana.
Aamukahvin sitten
siellä nautinkin.
Harakan, naakan laulut,
titityyt muut kuuntelin.
Muistiin yön uni hangen kadosta. 6.5. 2020.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar