Päivänä muutamana
olin liinavaatepyykillä.
Ehkä siitä muistikuva
antoi unen siementä:
Pilvettömältä taivaalta
aamuaurinko hehkuva
herättää minut unesta.
jostain meren rannalta!
Unessa oltiin pyykillä:
lakanoita, pyyhkeitä
huuhdottiin merivedessä,
kierrettiin kuivaksi käsillä.
Kierrettiin kolme kerralla:
Pyyhe ja kaksi lakanaa.
Vahvoin käsin saimmekin
pyykin silityskuivaksi .
Ystävä kouluajoilta,
(hän asuu tuolla Saksassa)
ja tyttäreni (Tanskassa)
olivat siinä unessa.
Meren hiekka oli ihanaa!
matalikkoa, polven korkeaa.
Kirkas vesi lainehti,
meren pinta väreili.
Sitten katsoin ulappaa:
Näkyy paljon saaria:
kallioita rosoisia,
vaan ovat aivan varjoisia.
Sitten katson mertakin,
lähellä varjo siinäkin..
On syvä syvyys tummana,
kuin musta jää se varoittaa.
Sinne pyykkirannasta
on pari kivenheittoa.
Kun näin äkkisyvän varjoja,
viitoin muille vaarasta.
...
Siinä kirkas aurinko
herätti. On päivä jo.
Muistiin 11.5. 2020
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar