(451) Painajaisunia

Painajaisuni 1. 

1. Työjuhdat uppoamassa

Varjossa virran pohjalla

nuokkuu kaksi hevosta.

Virran vesi kohoaa

ja hevosia upottaa.

Työjuhtia ne molemmat.

Ne seisovat, odottavat,

että niiden isäntä

johtaa ohjat kädessä.

Vaan niille ei näy isäntää,

ei suitsijaa, ei käskijää.

Jo nousee vedet virrassa

Jo toinen on upoksissa.

Vaan eivät osaa paeta,

eivätkä vaaraa uumota.

Toinen katsoo minua

ja vesi nousee virrassa.

Huudan ääneen, hoputan,

muitakin kutsun auttamaan.

Ne täytyy vauhtiin hoputtaa;

äänettä vesi kohoaa.

On juhdat töihin tottuneet,

isäntään hyvään luottaneet.

Painajaisuni 2.

Rusakko koettaa syödä valkokaaliani

Valkokaali muheva

on nyytissäni minulla.

Tulee siihen rusakko,

säikähdinkin sitä jo.

Oli suurta kokoa,

ja iski kaaliin hammasta.

Pelkäsin jo sormiani,

kiskon sivuun kaaliani.

Rusakko kai tuollainen

katkoi puuni entisen,

joka kasvoi omenoita.

Sen puraisi kuin sulavoita.

Rusakko  tulee uudestaan

ja iskee kaaliin hampaitaan.

Se tulee joka suunnalta.

Puolustan siltä kaalia.

Painajaisuni 3. 

 Lapsia  vaikeuksissa

Unessa on lapsia,

on pieniä ja vauvoja.

Suurin heistä lapsista

kyselee jo minulta:

Mikä on nyt tilanne?

Selitä minulle se.

En ehdi edes vastata.

Katson toisen kasvoja.

On saanut iskun silmäänsä

ja tarvitsee lääkäriä.

Katson pupillan ja iriksen

arvioin vamman syvyyden.

Kysyn jos hän näkee silmällä.

Mitä tapahtui ja missä.

Hän kertoo, että tajuton

myöskin hetken ollut on.

Kiire siis klinikalle on

vaan lisää vaikeutta on.

On vauvaa pientä kasseissa,

voivat pian tukehtua.

Availen pakkauksia

ja otan esiin vauvoja.

Vaan mitä tuolla vielä on

tarkastelen ja katson.

Jokin pullo ainetta,

en näe tekstilappua.

Missä ovat ihmiset,

Missä kaikki aikuiset .

Olen tuskan hiessä.

Tulee toinen näkymä.

Painajaisuni 3.

Kristallikruunu sulaa lasivirraksi 

Seison yksin huoneessa.

Kristallikruunu katossa.

Katson sitä hetkisen.

Se sulaa kuin virta lasinen.

”Leil bedollah!”- ajattelen

”Kristalliyö” on nimi sen.

On takanani kamari

ja siinä kaapit aukesi.

Lyö loukkua ja liikkuvat

ja ovetkin paukahtavat.

Kuin myrskytuuli huoneessa

liikutteleisi ovia.

Jo tulee joku avuksi

ja ovia jo sulkevi. 

Hikisenä herään jo.

Paistaa silmään aurinko.
Aamukasteen helmasta
virtaa vesipisara. 

2. 9. 2018