fredag 28 september 2018

(458) Tuulenpää auttaa runoa syntymään. Sukkot 5, 5779.


Tuli Tuulenpää. Runoni siivet saa
ja jaksan sen sanoiksi kirjoittaa.

Lehtimajan juhlana päivänä
Kymmenentenä Sovintopäivästä
kuuntelin Uutta laulua
...
Öinä Sovintopäivän jälkeisinä
kaksi unta välähti mielessä.
...
Niitten päivien jälkeen myrskysi,
aallot nousivat, meri tyrskysi
Pidin unia pitkään mielessäni.
Myrsky tyyntyi ja merikin tyveni.
...
--Eräässä unessa laaksossa
olin Kinneretin rannoilla
ja katselin tuonne Pohjoiseen
Sodan ja kurjuuden ytimeen:

Filippuksen Kesareassa
välähti niin kuin salama.
Seisoi Jeesus maan päällä, hymyili.
ja valtahahmossa ilmeni.

Näky katosi- niinkuin salamakin,
vaan laaksossa Karitsa kärsivin
orjantappurakruunu taas otsallaan.
(Mitä kauheaa tulee tapahtumaan?

Tuleeko pahempaa sotaa vaan?
Vaan toinen salama leimahtaa.
Jeesus seisoo taas valtahahmossaan
Pohjoisen rajan takana:
Filippuksen Kesareassa.
Jossain Damaskon tien suunnassa.
Aivan kuin Sauluksen aikana.
Hymyillen, valtavoimassa.
...
Uneen vaivun taas syvään ja syvempään.
Moreenissa, oikealla
jonkun seisovan nään:
-Avaruudusta suoraan tulitko,
puvussasi metallin on hohto?

Seisahtunut  moreeniin, autioon,
hiekkaan, soraan ja kivikkoon.
Moreeni liikahti allansa.
-Oletko meidän joukkoja?
Uni päättyi ja hiljalleen heräsin.
Väistyi laakso ja rinteet Kinneretin.
Olin taas kotona Ruotsissa
Rosenhöjdenin kallion kukkulalla

Täällä on Holoseeni myöhäinen
metsä on tyyni ja rauhainen.
Jääkauden ajan jäljeltä
on luonto järvinen, rehevä.
Kirkonkellot sunnuntaiaamuisin
Kutsuvat kansaa kirkkoihin.


28.9. 2018

Inga kommentarer:

Skicka en kommentar