Tuli Tuulenpää.
Runoni siivet saa
ja jaksan sen
sanoiksi kirjoittaa.
…
Lehtimajan juhlana
päivänä
Kymmenentenä
Sovintopäivästä
kuuntelin Uutta
laulua
Hesekielin näyn
Luulaaksosta. (Hes. 37).
https://www.facebook.com/ICEJofficial/videos/466590373826903/UzpfSTEwMDAwMTgwMzI1MTMxNzoyMDg5OTUxNTk3NzQxNTk1/
https://www.facebook.com/ICEJofficial/videos/466590373826903/UzpfSTEwMDAwMTgwMzI1MTMxNzoyMDg5OTUxNTk3NzQxNTk1/
...
Öinä Sovintopäivän
jälkeisinä
kaksi unta välähti
mielessä.
...
...
Niitten päivien
jälkeen myrskysi,
aallot nousivat,
meri tyrskysi
Pidin unia pitkään
mielessäni.
Myrsky tyyntyi ja
merikin tyveni.
...
--Eräässä unessa
laaksossa
olin Kinneretin
rannoilla
ja katselin tuonne
Pohjoiseen
Sodan ja kurjuuden
ytimeen:
Filippuksen
Kesareassa
välähti niin kuin
salama.
Seisoi Jeesus maan
päällä, hymyili.
ja valtahahmossa
ilmeni.
Näky katosi-
niinkuin salamakin,
vaan laaksossa
Karitsa kärsivin
orjantappurakruunu
taas otsallaan.
(Mitä kauheaa tulee
tapahtumaan?
Tuleeko pahempaa
sotaa vaan?
Vaan toinen salama
leimahtaa.
Jeesus seisoo taas
valtahahmossaan
Pohjoisen rajan
takana:
Filippuksen
Kesareassa.
Jossain Damaskon
tien suunnassa.
Aivan kuin Sauluksen
aikana.
Hymyillen,
valtavoimassa.
...
Uneen vaivun taas
syvään ja syvempään.
Moreenissa, oikealla
jonkun seisovan
nään:
-Avaruudusta suoraan
tulitko,
puvussasi metallin
on hohto?
Seisahtunut moreeniin,
autioon,
hiekkaan, soraan ja
kivikkoon.
Moreeni liikahti
allansa.
-Oletko meidän
joukkoja?
…
Uni päättyi ja
hiljalleen heräsin.
Väistyi laakso ja
rinteet Kinneretin.
Olin taas kotona
Ruotsissa
Rosenhöjdenin
kallion kukkulalla
Täällä on
Holoseeni myöhäinen
metsä on tyyni ja
rauhainen.
Jääkauden ajan
jäljeltä
on luonto
järvinen, rehevä.
Kirkonkellot
sunnuntaiaamuisin
Kutsuvat kansaa
kirkkoihin.
28.9. 2018
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar