Lähti GatGoljat
suureen maailmaan,
lähti Daavidin
poikia vainoamaan.
Kyseli kansojen
kuninkaan kirjurilta,
arkistonhoitajan
apulaisilta,
kyseli sieltä,
kyseli täältä,
kyseli pilveltä,
salaman päältä.
Pilvikin narraa ,
Gat Goljat sen arvaa,
katoaa taikka on
liian harvaa.
Tietäjät,
samaanit, kädestä lukijat
vastausta vääntää
kuin hiuksien sukijat,
Simpsonin lettejä,
palmikoita
on kuin rysiä,
katiskoita.
Puultakin kysyy
kuten käskee suurat.
Helteellä niitä ei
vaimenna kuurat.
Suhisi, kahisi,
narisi puusto
niinkuin haudasta
herännyt luusto.
Kertoivat kelot
kuten suura sanoo,
GatGoljat kun puulta
tietoa janoo.
Tästä kulkiko
Daavid? Risu vastaa:”Juu juu.
Tähtiä tippui ja
pimeni kuu.
Sieluja nousi kuin
virvoja suosta.
Tuosta hän kulki,
tuosta ja tuosta!
Sydän kuin hiilen
hehkuna loisti!”
Metsä vain
nyökkäili, kaikuna toisti,
kun puun risu puhui
ja tarinoi
ja kaarneen laulu
vain oksilta soi.
Tarkasti GatGoljat
sammalta tarkkaa.
Maa vielä liikkuu
ja nurmi on arkaa.
Salama, hellekin
Daavidin jälkiä nuolee.
GatGoljatin into
laantuuko, kuolee?
3.8. 2018
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar