(390) Päivän teksti
Aukaisin pienen
kirjan,
luin yhden virkkeen
vain
– ja sitten
kansani jalot vaunut
minut rattaille
hyppäämään sai!
...Ilm. 11:1
Natan lii Kane
dome leMatte
ve-nemar lii.
Kum u-medod et
Heichal Elohiim
ve-Eth
haMizbeiach
ve et
haMishtahavim boo!
...
Kansani
jalot vaunut!
Ne
kiitävät aioonissa
Liinaharja
hulmuaa!
On
iloa ohjaksissa!
Keitä
rattailla istumassa?
Varjot
jo taakseen jää.
Pilvet
valoisat säteilee yllä
ja
valjakko viilettää.
Valon
pisara yksi ja toinen
tähtenä
kimmeltää
ja
kun käsiinsä niitä poimii
jokin
ajatus jälkeen jää.
–
Kuin
Hesekiel Johanneskin
Temppelin
mitan sai,
Tässä sauvaksi
sitä kutsuttiin,
kuusi
kyynärää, puoli vaaksaa kai. (Hes. 40:5).
(Oliko
paimenen sauva
vai
päällikön heimostaan?
Sitä
tässä ei aivan erikseen
aleta
kuvaamaan).
Johanneksen
nousta tuli
askelmat
Temppeliin,
mitata
Jumalan Nimelle
pyhitetty
alttari ,
mitata
joukko suuri
temppelimuurin
mitalla,
Israelin
Jumalaa palvovat
alttarin
juurella.
..
Tähän
virkkeeseen sitten päättyi
tämän
aamun lukemat,
jalon
kansani valoisat vaunut
kun
sieluni tempaavat! (KV 6:12)
Jalon
kansani vaunut
kiitää
ja sädehtii
ja
Iisakin iloiset lapset
vaunuilla laulaa, leikkii.
Ihastuksena
ihmislapset
on
Taivaan Isällä
maanpiiriä
taivaastaan katsoo
valoisalla
silmällä. (Snl 8: 30-31)
Muistiin 2.8. 2017
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar