Neljä maan kulman
enkeliä
pitää kiinni
tuulia, myrskyjä, (Ilm. 7: 1-5a)
joten maa oli tyyni
ja rauhaisa,
meri metallin
kiiltävää vaskea.
Ei havissut puu, ei
haapakaan,
kun Jaakobin
heimoja katsastetaan.
Jossain kimmelsi
merkit Juudan kai,
Joku sieltä
Juudan sinetin sai.
Se Enkeli Auringon
noususta
etsi tarkasti
heimojen tunnuksia.
--- Mitä sitten
nähtiin maailmassa:
Daavid jälleen
paimensi laumoja,
ja kokosi pieniä
karitsoitaan,
johti rotkoista
pois lammaslaumojaan.
Vei laumansa
vihreille laitumille,
raikkaille
vesilähteille
ja lauloi Daavidin
lauluja
ja paimensi paimenen
sauvalla.
Ensin - Juudasta-
kuka sen sinetin
saa? (I M. 49: 8-12)
Saa enkelikin siinä
pohtia.
Omaa varjoa tuskin
on esteenä
kun se kulkee
rotkoja, syvyyksiä.
Kuoleman varjon
maastahan
Daavidin kaltaiset
tavataan! (Ps. 23)
Kaksitoista tuhatta
Juudasta,
lämminsydämistä,
verevää, kaunista!
Jumalan ylistys
huulillaan,
sydämen lempeys
kruununaan?
Vai rohkeinta,
vahvinta urhoa,
aina valmiina
kansansa puolesta?
Ihmisen aikajanassa?
Silmänräpäys tai
vuosituhansia:
vaan Enkeli
taivaan ajoissa
kiiti taivaan
kellon aikoja.
”Kaikki tai ei
mitään”- toimena
kaksitoistatuhatta
Juudasta
Kun viimeinen Juudan
sinetin saa,
Maassa on
varhaisviikunaa
ja Daavid paimentaa
laumoja,
kokoaa pieniä
karitsoita,
hellästi tarhaan
johdattaa,
valtikkansa paimenen sauvaa.
Valmistaa vihreät
laitumet,
kirkkaat lähteet ja
juomavedet.
Juudan sinetit kun
vihdoin jaetut
-lie enkeli
levännyt, varjostunut.
Oli sinetin saanut
myös kuninkuus,
Israelin hyvä
johtajuus,
vastuu
heikoimmistakin
elämänmyönteisyys
pirskuvin.
Soitto ja musiikki
taivaallinen
ja Luvatun Maan
maallinen.
Niin kaikki
Jaakobin Juudan asiat
kantavat sinetit
toteutuvat. (I M. 49:9)
Joko viikunapuuss on kypsää viikunaa,
tervehdyttävää ja
ravitsevaa?
-…
Ruuben eläköön!
Seuraava tehtävä on.
Aurinkokin nauroi ja
aamu on! ( V M. 33: 6 )
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar