(392) Samaelko ?

2016

Oli syksy silloinkin

kun lehdet jälleen putoili

ja kylmä sumu härmäinen

harsojansa kutoili.

Öinen tuuli korahteli,

palkeen puuskin tuiskahteli,

lehdet kuivat kohotteli

laahustaen astuskeli.

Samaelko ulkona

kahlaa lehtikasoissa?

2017

Kevät tuli sätein polttavin

Jo hikoili Kinneretkin

harsoillansa haihtuvilla

pilvillä katoavilla.

Kuljen järven pohjan rantaa

rannan hiekkaa, pyhää santaa.

Kuiva tuuli lehdossa

kahisee lehtikasoissa.

Magdalan vuoren takana

aurinko länteen katoaa

Puiden varjot pitenevät,

askeleet selvenevät,

kun illan tuuli kahisee

kaisloissa astuskelee.

Samaelko lehdossa

kahlaa lehtikasoissa?

2017

Kesä tuli ihana.

Siunausten sateita.

Siunausten viileää

Havumetsä hengittää.

Pilvet lumen kirkkaita

sateenkaari pellolla.

Hanhikuoro veisaa virren.

Pääskyt poistaa viime kirren.

Nautakarja nurmella

ammuu  kuin laiva sumussa.

Maukasta on laidunrehut,

apiloissa vahvat mehut.

Lampaat kääntää selkänsä,

oma ruoho riittävä.

Mikäs tässä elämässä?

Uni vain käy mielessä:

haamuna kun edessäni

seisoi Ynny-ystävä.

-Ynny- satavuotiaana

Taivaan tarhaan kutsuttiin

Aabrahamin helmaan sinne

ikilepoon noudettiin.

Samaelko sieltä eteeni

tuo turkulaisen Ynnyni?

Ynny- rakas ystävä-

asui kirkon vierellä

ja Kauppatorin varrella

korkeassa talossa.

Kerran siinä kirkossa

rukoilin Herraa Jeesusta.

Valkoinen kivi valona

on täällä varjomatkalla.

24.8. 2017