(387) Patmoksella pikku kirja taivaasta Johannekselle, Ukkosenjylinän pojalle

 Oli Johannes Patmos-saarella

ja kirjein vahvisti seurakuntaa.

Kynänsä aina valmiina.

Oli hänellä tehtävä kirjoittaa!                                      (Joh. 1:19)

Meri aukeni edessä Patmoksen,

saari helmenkaunis Välimeren.

Taivaan safiiri yllä kirkkaana

kuin heijastus Jumalan taivaista.

Näki Johannes enkelin valtavan,

laskeutuvan alas taivaasta,

jalat olivat tulipatsaina,

meren päällä ja maan seisoi lopulta.

Kasvot kuin aurinko loistavina,

pilvet kirkkaat olivat manttelina,

sateenkaareksi ilmat ympärillään

kiertyivät ylle enkelin pään.

(- kuin Nooan liiton muistona,

kun Liiton teki Jumala                    ( I M. 9:11-14)

Nooan liiton muistona

seurakunta on kasteen liitossa!)    (I Piet 3: 8-22)

Kun valtava enkeli seisahti,

hän huusi - kuin leijona ärjäisi-

Ja seitsemän ukkosen jylinää

myötäilivät enkelin ärjyntää.

Ne sanoivat sanoja. Kirjaamaan

ukkossanat   Boanerges oli valmiina.

Taivas silloin varoittaa,

Ei niitä pidä kirjoittaa!

(Lienee luonnon ääniä

luomakunnan mielipiteitä.

Onhan luomakunnassa

myös omat ahdistuksensa,

kun luomakunta odottaa

pelastusta ja huokaa).                               (Room. 8:19-23)

Taivas neuvoo Johannesta

enkelin kädestä kirjanen hakemaan,

Sanan mesi nauttimaan

ja profetiaa jatkamaan.

Se pikkukirjan sanoma taivaasta,

koskee kansoja ja kansanheimoja,

joka kieliryhmää ja kuningasta

jokaista maailmamme ihmislasta.

20.7.2017 Aihe:  Ilmestyskirjan 10 luku.