(379) Tietäjä Elifas neuvoo Jobia (Job15); (379b) Nebajotin oinaat

Elifas Teemanilainen

besserwisser, on neuvoja

ja sanat on hänellä suussa

kyynmyrkkynä valmiina.

Job istuu auringon alla,

on nääntynyt sielunsa.

Hän raapii paiseitansa

ja huutaa tuskassa.

On vieressään Teemanista

tietäjä arvokas,

kauniissa viitassansa

kunnioitettu Elifas.

Jobin tuskan huudot

Elifaalta läksyn saa.

Hetken Elifas vaikeni

ja sitten taas opettaa:

-”Noinko nyt viisas vastaa

kuin tuulta pieksäen,

aavikon puhurin nielee

rintansa täyttäen?

-"Noinko sitä itseä puolustaa

hyödyttömillä sanoillaan?

En syytä. Itse olet syyllinen,

Sana huuliltasi todistaa sen.

-"Etkö Jumalaa pelkää ollenkaan?

Hartauteni käyt aivan rikkomaan.

Pahuus sinun suusi opettaa

ja kielesi valitsee kavaliaan.

-"Et kai ole ensimmäinen

Aadamista syntynyt,

etkä kai ennen kukkuloita

luotu, ilmestynyt?

-"Et kai ollut kuulemassa,

kun neuvotteli Valtiaat

Sieltäkö sitä viisauttasi

itsellesi anastat?

-"Mitä voisit tietää enemmän,

mitä me tietäjät emme tietäisi?

Ja Kuka  sinun kanssasi olisi,

joka ei meissäkin olisi?

-"Onpa meidän joukossamme

jopa harmaapää

hyvin vanhaikäinen,

jo isien isää!

-"Väheksytkö lohdutusta

jumalallista,

vanhan viisaan neuvoa

ja osanottoa?

-"Mikä sinun mieltäsi

nyt oikein tempoilee?

Miksi oikein silmäsikin

pyörii , suurenee?

-"Aivan kohti jumaluutta

käännyt kiivaasti,

syytää singot Häntä kohtaan

sanat suustasi!

-"Miksi hänen ihmistä

pitäisi puhdistaa?

Vaimosta syntynyttä

vanhurskauttaa?

-"Miten voisi ihminen

puhdistua,

vaimosta syntynyt

vanhurskautua?

-"Katso, eihän Hän Luoja luota edes Pyhiinsä,

eivät Taivaat ole puhtaat Hänen silmissänsä?

Miten paljon vähemmän Hän luottaakaan

ihmiseen synneissään inhottavaan!

-"Kuule nyt Job, ole järkevä!

Olen nähnyt tästä asiasta näkyjä,

enkä viisauttani nyt salaile

ja tässä nyt kerron sinulle,

mitä vanhat tietäjät isiltään

ovat saaneet ja tulleet tietämään,

kun heille yksin annettiin maa,

puhdas, ilman muukalaistakaan.”         (Jes.21:14)

Sitten Tietäjä Elifas

Teemanin uskoa opettaa.

Nebajotin ajoista kaiketikin

oli paljon oppia kertynytkin.                      (I M. 25: 13-18)

ja puuttunut ei siitä pimeyttä,

kurjuutta, kostoa, kärsimystä.                 

Oli Elifaan puhe kuin kirjeestä

keskeltä olevaa helvettiä.

Ei ollut toivoa, uskoa        (Jes. 32: 1-6)                              

Elifaan synkässä puheessa.

Hän ei tuntenut Luojan ajatusta,

Jumalan Lupauksen Liittoa

eikä hän voinut käsittää

mitä Job omistaa, ymmärtää.

                                                                     (Hebr 2: 6)

Muistiin 1.7. 2017 

Nebajotin oinaat   (Jes. 60: 7-8)

Kuin ylimmäinen pappi
niin Job nyt rukoilee
kun  taivaasta Luoja häntä
sanallaan  valaisee. 
ja niin Liiton suojaan
saadaan myös Elifas,
Nebajotin oinas
ja Keedarin paras. 
Ei ehkä sokeana,
kai  näkee  kirkkaammin
Immanuel Jumalasta
Elifas jotakin
ja sanansakin ehkä
puhuu armaammin
armon Jumalasta.
Hän  palaa Teemaniin
isiensä kyliin
perinteen ikuisiin,
vaan Liiton sinetissä
aikoihin tuleviin.                      (Jes. 32:1-6)

Job 40.