(287) Suomen verbin finiittimuodot

Suomalaisen verbin eli teonsanan  finiittimuodot

Merkityksen kokoojana

on suomen verbi, teonsana,                                 ( Sanaluokka  teonsana eli VERBI)

persoonalla aktiivina

persoonatta passiivina.                                         ( Pääluokat AKTIIVI ja PASSIIVI)

Kielteinen tai myönteinen

on tekeminen verbien.                                          (Myöntö- ja kieltomuodo)

-Tehdäänkö jotakin vai ei?

-Ei tehdä.

Passiivi näin vei.

Nyt aktiivisti aloitan

ja moduksenkin asetan.  
                                                                 (Tapaluokka MODUS)

MODUS tapaluokka on,

laatu kaiken toiminnon.

On tositapa asiaa.                      

Saa jotain aikaan ajallaan.

Se on INDIKATIIVI

(passiivi tai aktiivi)                                                   (Tositapa  INDIKATIIVI)

Teen ja teet ja hänkin tekee,

teemme, teette tekevät

tai en tee, et tee, hänkään ei tee,

emme, ette, hekään eivät ,

siis joko tahi todella,

tarkan asiallista.

Ei tositapa jossittele,

epäile tai surkuttele,

niin kuin tekee toinen tapa,
mahtotapa, ehtotapa.

mahtotapa mahdollisesti
ehtotapa ehdollisesti.
POTENTIAALI-  ehkä ja kai
KONDITIONAALI- jossitus  vain.

-Mahtanen kai ehkä tulla,                                  (Mahtotapa, POTENTIAALI)

lienen siellä kai aamulla

Jos vain aikaa lisää oisi                                      (Ehtotapa, KONDITIONAALI)

tänäänkin jo tulla voisi.

Mielelläni tekisin

osani, jos joutaisin.

Ehkä tehnen kaksikin

vertaa muita paremmin.

On tietty vielä yksi tapa,

käskytapa, kehoitus,                                            (Käskytapa, IMPERATIIVI)

lyhyt verbioivallus,

järkevöitys, nopeutus:

Tule,( jos olet tullaksesi).

Mene, äläkä meinaa.

Tee työsi, se ei tee itseään.

Ala niin saat sen päättymään.
IMPERATIIVI on nopeaa:
Varoituskylteissä  havaittavaa. 

Sitten on vielä TEMPUKSET                                    (Aikamuoto TEMPUS)

nykyajat ja entiset.

Kestämä, kertoma, päättymä

ja sitten entispäättymä,
ja sitten aika tuleva,
-monella ilmaisulla-
joko on tai oli tapahtuva

Liittokestämä ja  liittokertoma
prospektiivina
ja retrospektiivina.

Siis luen, luin, olen lukenut,                          (preesens, imperfekti, perfekti  ( II partisiippi)

olin lukenut
- ja olen lukeva                            (pluskvamperfekti, liittopreesens, I partisiippi )

ja tulen vieläkin lukemaan-                       (liittopreesensin toinen ilmaisu on infiniittinen)

siis yksinkertaisesti vaan

kaikilla näillä sanoilla

voi sanoa, että pitää lukemisesta -                          

preesens, imperfekti, perfekti,

pluskvamperfekti ja liittopreesensi.
---

Sitten vielä liittoimperfekti

ajat kattaen retrospektiivisti.

Muistiin verbin finiittimuodosta 9.9. 2016  yöllä
(PS. N.B. Nota bene) 

Yöllä jo tiesin, että  aamulla                          (imperfekti)
olen tätä runoa ajatteleva.                             (liittopreesens)                            
 Olin sitten  liittoimperfektinkin                     (liittoimperfekti)
kirjoittava näihin raameihin.
(Tulin  kirjoittamaan  infiniittisen
finiittisesti vaan).



9.9. 2016 aamulla,.