(269) Täyskesä ja siesta

Täysi kesä tullut

Pääskyt palanneet.

Naakkapojat pesänsä

kai tänään jättäneet.

Kuuma helleaalto

Kesä kuin ennenkin.

Ihme joka vuosi

sen tulo kuitenkin.

Koko pitkän talven

sen synkän pimeän

tämän päivän tähden

kokee mielellään.

Keskipäivän varjo

kun alkaa taittua

siihen sopii hyvin

perinteen siesta.

Ja heti unijunaan

jouduin nopeaan,
vaan sisko jalkapohjaan
kutittaa kurillaan.

Asema kai alkaa

jo nopsaan  lähetä,

valvoa on aika,

unesta herätä

kerään matkalaukut

tavarat hajalla.

Etsin sandaaleita,

solmin tossuja,

vaan tuossa pöydän alla

on savipalloa.

Otan kouran  täyden,

vaan se hajoaa

ja siitä sinityynyyn

kuin sumulaikkuina,
tulee  maailmoita
kuin täysi tusina.

(Äiti kerran teki

tyynyn minulle

ja se tyyny aina

seuraa matkalle).

Oli kerran mulla

sinimattokin.

Nasaretiin? Minne 

sen sitten kadotin?

Monta ajatusta-

kertoi äitini-

mattoon sekä tyynyyn

minulle  solmeili) 

Vaan nyt unessani

kuin pilvilaikkuja

on tyynypinnassa

kaiketi  kaksitoista

Ovat kuin maailmoita

kuin tähtikarttoja

tyynysinessänsä,

pöytä kattona.

Solminut oon tossut,

asemaa odotan.

Herään, siestan päätän

ja - unen kadotan.

Kirj. 3.6. 2016 Unijuna
20.8.2016
(Olen kesällä katsonut vanhoja valokuvia ja niissä näkyi sininen matto  Göteborgissa 1970-luvun loppupuolen aikoihin)